Kuva: Tomi Palsa
KONSERTTI | Toisin kuin Suomessa tunnutaan toisinaan luulevan, kaikki musiikki ei ole kovaa, kirkkaasti ja korkealta hoilotettua iskelmää. Joskus hatara huokaus, raukea naukaisu tai introvertti ynähdys on paikallaan.
”Malla Malmivaaran musiikki osuu estetiikaltaan täsmälleen siihen kasarihermoon, joka tuntuu olennaisimmilta ja tuoreimmalta juuri nyt.”
Malla. G Livelab Tampere, 24.9.2021.
Tiedotteessa mainitaan 2000-luvun alun jyväskyläläinen indieyhtye Elisabeth Underground ja yhteen albumiin hiipunut ura artistinimellä Belle Who, mutta ei rooleja hittielokuvissa, tv-sarjoissa tai Putouksessa – eikä edes kuuluisia sukulaisia.
Malla Malmivaara on ilmeisesti menettänyt järkensä, kun jättää korvaamattoman arvokkaan henkilöbrändinsä markkinoinnissa hyödyntämättä tarinan, joka saisi kaupallisessa potentiaalissaan viestintätoimiston kuin viestintätoimiston itkemään ilosta. Miten ihanaa.
Malla Malmivaara on Malla – ja omanarvontuntoisinta mitä suomalaiselle popille on hetkeen tapahtunut. Se on alleviivaamattoman tyylikästä ja hedonistista musiikkia kaapattuihin tehdashalleihin ja miljoonan dollarin yökerhoihin, paikkoihin joita maakuntien Suomessa ei oikeastaan edes ole. Se on valojen, varjojen, sävyjen ja sykkeen abstraktia leikkiä, musiikkia musiikin tuoman nautinnon vuoksi.
* *
Vereslihaisesti tulkitsevilla soul- ja gospel-laulajilla on ollut aina tärkeä rooli elektronisen tanssimusiikin, etenkin housen ja discon, tulkitsijoina. Yhtä pitkät perinteet kaiken maailman ”konemusiikeissa” on erilaisilla antilaulajilla; höpisijöillä, huhuilijoilla, mumisijoilla.
Malla sijoittuu vokalistina näiden koulukuntien väliin. Hän on niin sanotusti hyvä laulaja, mutta ymmärtää ettei parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi ole aina tarpeen laulaa erityisen hyvin.
Toisin kuin Suomessa tunnutaan toisinaan luulevan, kaikki musiikki ei ole kovaa, kirkkaasti ja korkealta hoilotettua iskelmää. Joskus hatara huokaus, raukea naukaisu tai introvertti ynähdys on just sitä mitä musiikki kaipaa.
Mallan laulussa on usein liikaa kaikua. Toisinaan Malla nielaisee sanojen loput kuulumattomiin. Välillä kuulostaa siltä kuin hän laulaisi vain itselleen. Sanoituksista ei saa aina selvää.
Ja kaikista edellä mainitsemistani ylisanoista huolimatta tiedän joitakin Mallaakin nautittavampia laulajia!
* *
Maailmassa on hämmästyttäviä asioita, kuten vesinokkaeläimen nokassa sijaitsevat 100 000 mekano- ja sähköreseptoria, Jemenin toistasataa metriä syvä ”helvetinkuilu” ja nykyaikaisen viisiottelun lajivalikoima (kalpamiekkailu, ilmapistooliammunta, vapaauinti, esteratsastus ja maastojuoksu – ette sitten mitään nykyaikaisempaa keksineet).
Hämmästyttävien asioiden listalle lisättäköön, että Mallan pääasiallinen lauluntekijäkumppani Jarkko Kumpulainen ansaitsee leipänsä kaikista maailman kokoonpanoista Lauri Tähkän taustayhtyeen ”Revohkan” kitaristina!
Vaikka väite epäuskottavalta kuulostaakin, on se totta: Kumpulainen oli Mallan matkassa jo vuonna 2009 ilmestyneen Belle Who -albumin tuottajana ja hänellä on indiemenneisyys muun muassa helsinkiläisen Kastor-yhtyeen jäsenenä.
Tampereen G Livelabin lavalle Mallan nousi kahden muusikon kanssa. Niko Votkin on kulkenut epätodennäköisen reitin savolaisen kummallisuusmusiikin (Cosmo Jones Beat Machine, Astro Can Caravan) kautta Ismo Alangon ja Jonna Tervomaan käyttämäksi superrumpaliksi. Niko Liinamaa tunnetaan puolestaan niin räppärinä (Kalifornia-Keke) kuin esimerkiksi Paperi T:n ja Ruger Hauerin tuottajana.
Votkinilla on Mallan konseptissa lähtökohtaisesti lähinnä hävittävää: rockrumpalin tuominen elektroniseen tanssimusiikkiin kun johtaa yhdeksän kertaa kymmenestä inhimilliseen tragediaan. Votkin on kuitenkin briljantti ja saavuttaa suvereenin torjuntavoiton; hän soittaa ”kuin kone” eli juuri niin vähän kuin pitääkin eikä tee numeroa itsestään.
Liinamaan tehtäväksi jää olla konevelho eli ”painella nappeja” ja kerätä niiden ylenkatse, jotka eivät halua ymmärtää, että niiden nappien painamisen aiheuttamien asioiden etukäteinen miettiminen ja toteuttaminen on kysynyt ihmisiltä huomattavaa määrää vaivaa, luovuutta ja näkemystä.
* *
Malla Malmivaara teki ensimmäiset keikkansa ”Mallana” vasta kuluneena kesänä. Urjalan Mitäs Mitäs Mitäs -festivaalilla artistia kuulemma silmin nähden jännitti, nyt suurin puristus tuntuu karisseen pois. G Livelabin lavalla Malla on eleettömässä eleganssissaan täysin luonteva, ja hyvällä tavalla omassa maailmassaan.
Malla on pukeutunut jakkupukuun, joka on tymäköine olkatoppauksineen kuin suoraan Mainostelevision eroottisesta kasinotalousjännäristä vuodelta 1988. Jos vain hourepainajaisesta heräilevä Eero Melasniemi harhailisi lavalle Johanna Raunion ivallisen naurun saattelemana, vaikutelma olisi täydellinen.
1980-luku ei kaikesta päätellen lopu koskaan, ja Mallan musiikki osuu estetiikaltaan täsmälleen siihen kasarihermoon, joka tuntuu olennaisimmilta ja tuoreimmalta juuri nyt. House-biitin, raukean discon ja sofistikoituneen elektropopin risteyksessä tekevät mestarillisinta jälkeä tällä hetkellä ranskalainen Christine & the Queens (Héloïse Adélaïde Letissier) sekä brittiläiset Róisín Murphy ja Jessie Ware. Mitenkään tolkuttoman kauas Malla ei perustasoltaan heistä jää.
G Livelabissa yleisö keskittyy keikan alkupuolella nautiskelemaan kuulemastaan. Moni on silmät kiinni, mikä tuntuu pelkästään sopivalta. Hittisinglet Samaan huoneeseen ja Sabrina maanittelevat kourallisen tanssijoita pienten pöytien täyttämän konserttisalin reunaan raivatulle ”tanssilattialle”.
Malla selvästi ilahtuu, mutta malttaa jättää tanssijat rauhaan – ja jatkaa uppoamista syvemmälle oman musiikkinsa pumpuliin. Yleisön edessä, yhtenä muista, samaan huoneeseen eksyneenä.
Antti Lähde, teksti
Tomi Palsa, kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Musiikki on mahtava voima – Vexi Salmen ennen julkaisemattomat tekstit soivat Hämeenlinnan lauluillassa
MUSIIKKI | Terveisin Vexi -lauluiltaa voi suositella kaikille, jotka haluavat hetkeksi paeta pahaa maailmaa humoristisen ja koskettavan musiikin äärelle.
We Jazz oli modernin jazzin juhlaa – reportaasi festivaalin päätöslauantailta Töölön Korjaamolta
FESTIVAALI | Jazzdiggari Matti Nives on luotsannut nykyjazziin erikoistunutta We Jazz -festivaalia vuodesta 2013 lähtien. Ohjelmaa riitti kokonaisen viikon ajaksi.
Cecilia Damströmin timanttinen Information pureutuu informaatiotulvaan ja kannustaa lähdekritiikkiin
KONSERTTI | Tampere Filharmonian Cecilia Damströmiltä tilaama Information soi orkesterin konsertissa maailmanensiesityksenä. Tampere-talossa kuultiin myös Paul Lewisin Beethoven-pianismia sekä Brahmsin sinfonia.
Kirill Karabits ja Tampere Filharmonia osoittivat, että Ukrainan kulttuuria ei niin vain nujerreta
KONSERTTI | Tampere ja Kiova ovat olleet ystävyyskaupunkeja 70 vuotta. Tampere-talon perjantaisessa konsertissa juhlittiin sitä ja itsenäisen Ukrainan selviämistä.