Konserttiarvio: Suomesta on kehittynyt viime vuosikymmeninä vanhan musiikin suurvalta. Suuri kiitos siitä kuuluu ensi vuonna 25-vuotisjuhliaan viettävälle Sastamala Gregorianalle.

Sastamala Gregoriana: Fuoco e Ceneren Versailles-konsertti sekä Sastamala Gregoriana Consortin ja Utopian Charpentier-konsertti Sastamalan Pyhän Marian kirkossa 19.7. ja 20.7.

”Rakkauden Pariisi” tuo meistä itse kunkin mieliin mitä vaihtelevampia muistoja. Se on myös teema, jonka ympärille musiikinystävät kokoontuvat tällä viikolla Sastamalaan.

Vanhan musiikin festivaali Sastamala Gregoriana avaa renessanssi- ja barokkimusiikin aarrearkut kaikkien ihailtavaksi jo 24. kertaa. Eikä vain musiikin – Sastamalassa suomalainen kesäluonto, ikiaikainen miljöö ja avoimet ihmiset onnistuvat tuottamaan kokonaiselämyksen, jollaista löytyy ani harvasta paikasta meitä suuremmassakaan maailmassa.

Varsinkin Sastamalan Pyhän Marian kirkko on esityspaikkana omaa luokkaansa. Keskiaikainen, hieman jo rapistunut kivikirkko noudattaa kuin sattumalta selkeää kenkälaatikkomuotoa, jonka mukaan klassisen musiikin ykköspaikat on rakennettu Wienin Konzertvereinin suurta salia myöten.

Holvattu lautakatto, maalattia, puupenkit (muista istuinpehmuste!) sekä konserttitilanteessa kaikua pehmentävät katsojat viimeistelevät loistavan akustiikan. Soitinmusiikin pienimmätkin nyanssit kuuluvat takariville saakka, mutta puhe- ja lauluäänille luonnollinen äänentoisto ei ole ihan yhtä suotuisa.

Sopraanolla heinänuha

Tänä vuonna musiikkijuhlat polkaistiin käyntiin kahdella konsertilla, jotka ylistivät Aurinkokuninkaan eli Ludwig XIV:n (1638–1715) tekoja ja kunniaa.

Juhlat avasi perjantaina 19. heinäkuuta ranskalainen Fuoco e Cenere -yhtye. Ohjelmassa oli kattaus aikakauden ranskalaista musiikkia, joka on sävelletty Versaillesin palatsiin kuninkaan ja hänen seurueensa yksityiskäyttöön – illallispöytään, aamuhetkiin, puutarhakierroksille ja palatsin oopperaan.

Fuoco e Cenere -yhtyeen jäsenet kumartavat esityksen jälkeen. Esityksen taltiointi löytyy Yle Areenasta noin kuukauden ajan.

Konsertti kärsi ikävästi sopraanosolisti Julie Fiorettin aito-suomalaisesta heinänuhasta. Valkoisessa leningissään enkelimäinen Julie-parka tuntui pahimmillaan olevan täysin tukossa ohjelmistonsa alkuosassa. Väliajan jälkeen hän kuitenkin tsemppasi hyvin loppuun Andre Campran Didon-kantaatissa ja Jean-Baptiste Lullyn Passacaillessa.

Parhaat hetket konsertissa tarjosivat nokkahuilisti Patricia Lavail ja viola da gambaa soittanut ja musiikinjohdosta vastannut Jay Bernfeld. Michel de la Barren Chaconne ja Marin Maraisin tutut La Folia -teemat rokkasivat hyväntuulisesti ja vastustamattomalla intensiteetillä.

Eripura kuin muuan Boris

Lauantaina 20. heinäkuuta vuoron sai Marc-Antoine Charpentierin musiikki. Hänen kuuluisa Te Deuminsa ylistää toki Jumalaa, mutta pienoisooppera Les Arts florissants (Kukoistavat taiteet) heti hänestä seuraavaa eli kuningas Ludwigia.

Teokset esittivät Sastamala Gregoriana Consort -kamariorkesteri ja Kamarikuoro Utopia. Nyt lavalla nähtiin sitä barokin loistoa ja irrottelun meininkiä, jota olisin kaivannut jo juhlien edellisillan avajaiskonsertilta. Esityksen johti festivaalin taiteellinen johtaja Michael Fields.

Te Deumin kuuluisin osa on teoksen aloittava Preludi – se tuttu Eurovision tunnussävel. Koko teoksessa kuorolla on merkittävä osuus, ja tästä Utopia selvisi mainiosti. Solistit tuntuivat vielä tässä vaiheessa verryttelevän äänihuuliaan.

Les Arts florissants -ooppera sen sijaan jättää keskeiset roolit juuri solisteille. Heidän roolinimensä ovat Musiikki, Runous, Rauha, Arkkitehtuuri, Taide, Soturi sekä Eripura. Kun muut häpeilemättä ylistävät Aurinkokuninkaan kunniaa, maineikkaita tekoja ja rauhallista elämää, juuri Eripura yrittää kaivaa maata yleisen hyvän olon ja hallitsijoista mahtavimman alta.

Oopperan voi vain kevyellä mielikuvituksella nähdä allegoriana vaikka Euroopan tämän hetkiseen tilanteeseen. Sitä mainiompi oli Eripuran roolin laulaneen baritoni Valter Maasalon borisjohnssonmainen esiintymisvimma, jonka muu solistikunta Rauhan eli sopraano Julie Jensenin johdolla lopulta arvokkaasti torjui.

Yleisö palkitsi loistavan illan rytmikkäällä tapatuksella ja (turhankin vaimeilla) bravo-huudoilla.

Kari Pitkänen

Pyhän Marian kirkko on kuin luonnostaan ensiluokan konserttisali. Ikiaikainen miljöö Rautaveden rantatöyräällä viimeistelee tunnelman.

Sastamala Gregoriana -tärpit

  • Lumen Valo: Mater floreat. Pyhän Marian kirkko su 21.7. klo 19.00
  • Le Gardin de Plaisirs (Nautintojen puutarha). Tyrvään pappilan amfiteatteri ti 23.7. klo 18.00
  • Ensemble Meridiana: Les voyages de l´Amour. Pyhän Marian kirkko ke 24.7. klo 19.00
  • Finnish Renaissance Ensemble: Tant que vivray (Niin kauan kuin elän). Tyrvään Pyhän Olavin kirkko to 25.7. klo 19.00

Lisätietoja täältä