Kuinka sujuu viikonloppu etäfestareilla? Hollantilaisfestivaali Roadburn Redux tuli miltei kosketusetäisyydelle

Tänä vuonna Roadburnissa ei näyttänyt tältä. Kuva: Roadburn

Roadburn Redux internetissä 15.–19.4.2021.

Kirjaan tätä kokemuksellista reportaasia ristiriitaisin miettein. Suomessa on edelleen käynnissä etenevä kulttuuri- ja tapahtuma-alan kriisi. Keskustelun taso vaihtelee pääosin pöyristyttävän ja surullisen välillä. Kolme isoa festivaalia tulevalta kesältä on jo peruttu.

Henkilökohtaisesti olen etuoikeutettu – elinkeinoni ei lepää sen varassa, pääsenkö esiintymään tai varsinkaan kokemaan tapahtumia. Henkinen hyvinvointini sen sijaan tarvitsee molempia. Sitä suuremmissa määrin alan ammattilaisten puolesta turhauttaa. Varmasti jotain olisi tehtävissä, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan.

Samanaikaisesti pursuilen tyytyväistä euforiaa nimenomaan festariviikonlopun jäljiltä. Marginaalimusiikkiin keskittynyt maineikas hollantilainen Roadburn koki viime vuonna saman kohtalon kuin käytännössä kaikki muutkin. Huhtikuussa perinteisesti järjestetty tapahtuma jäi keväisen pandemiakaaoksen jalkoihin, ja vuoden edetessä myös tämänvuotinen versio oli kaikkinensa epävarmalla pohjalla. Roadburnin järjestävät eivät kuitenkaan ole riskejä kaihtavaa sorttia, joten tapahtuma järjestettiin etänä. Tässä siis ajatuksia kokemuksesta nimeltä Roadburn Redux.

* *

Lippujen hankkiminen tapahtumaan on ollut yleensä sangen vauhdikas hässäkkä. Nyt riitti, että avasi nettisivun ja klikkaili auki sisältöjä, joita tahtoi katsoa. Maksu oli toivottu, mutta vapaaehtoinen.

Järjestäjien kertoman mukaan sivustolla vähintään vieraili torstain ja sunnuntain 15.–19.4.2021 välisenä aikana yhteensä 75 000 kävijää. Roadburnin mittakaava on vuosien varrella kasvanut, kuten menestyksekkäiden konseptien äärellä tyypillistä on, mutta tällaisia lukemia paikan päällä tuskin nähdään niin kauan kuin tapahtumapaikka on keskellä Tilburgin keskustaa.

Laajenemisestaan huolimatta Roadburnin erityispiirre piilee laadukkuudessa. Esiintyjäarsenaali on vuodesta toiseen tinkimätön ja peloton. Kaikkea on mahdotonta kokea, mutta se ei haittaa, koska miltei mille tahansa keikalle sitä itsensä töpeksiikään, saa nähtäväkseen jotain vähintäänkin kiinnostavaa. Sisätiloihin keskittyneet keikat myös erottavat kokemuksen totutusta ajatuksesta viettää viikonloppu erikokoisten telttojen ja ulkoilma-areenojen äärellä. Konserttiareenan mittoihin kasvaneen 013 Poppodiumin ympärillä tapahtuvat klubikeikat ovat visuaaliselta ja äänenlaadulliselta anniltaan omaa luokkaansa.

Tänä vuonna Roadburnissa näytti tältä. Kuva: Roadburn

* *

Jos festareilta kaipaa kaljakarsinaa, kohteliaan etäisyyden päästä nähtyjä tunnettujen artistien keikkoja, kavereita ja positiivista massapsykoosia, antaako Roadburnin kaltainen, hieman karkeampaan sisältöön keskittynyt tapahtuma mitään? Ei välttämättä, mutta se riippuu itse katsojasta. Avoin mieli ja rakkaus musiikkia kohtaan taidemuotona riittävät aika pitkälle, mutta kiinnostuneisuus kokeellisuutta ja uniikimpia ratkaisuja kohtaan auttaa vielä enemmän.

Kokemukseen voi myös suhtautua myönteisenä haasteena. Koskaan ei ole myöhäistä ottaa selvää, mitä turva-alueen ulkopuolelta on löydettävissä. Parhaimmillaan kokemus on syvästi inspiroiva, sydämeen käyvä, kenties oman henkisen kasvun kannaltakin uusia väyliä avaava. Viihtyisyyttä ei kenties kannata tästä ympäristöstä etsiä, mutta järjestelyjen erinomaisuus parantaa kyllä sitäkin.

Kenties juuri näistä syistä Roadburn Redux tuntui hyvin tyydyttävältä kokemukselta. Edellä mainitut olennaisimmat kriteerit täyttyivät: striimit pääasiassa toimivat erinomaisesti ja niiden laatu oli kaikilla mittareilla arvioiden äärimmäisen korkea. Läsnäolon tuntu oli voimakasta sorttia, vaikka käytännössä kokemus vastasi musiikkitallenteiden katsomista kotisohvalta. Askeleitakin kertyi tavalliseen nähden minimaalisesti, kulun keskittyessä jääkaapin, wc:n ja koiran ulkoilutuksen välille.

Toisaalta rajoitusten teettämä soveltaminen toi kokemukseen myös tuoreuden tuntua. 013:sta lähetettyjen livestriimien ohessa nähtiin useita ennalta kuvattuja esityksiä sekä videoita eri puolilta planeettaa. Mukaan mahtui juttutuokioita, lyhyitä esittelyjä, dokumentteja, albumeiden ja kokonaisten bändienkin ensiesityksiä sekä ennen näkemätön määrä festivaalia varten luotuja tilaustöitä. Näistä GOLD-yhtyeen seksuaalista väkivaltaa käsittelevä This Shame Should Not Be Mine löi sillä kuuluisalla ällikällä niin, että jäin sanattomaksi. Jo ennestään hieno yhtye nousi esityksellään uudelle tasolle taiteellisten, ja ennen kaikkea tunteellisten ansioiden osalta.

Haunted Plasman ensiesitys nähtiin Roadburn Reduxissa. Kuva: Roadburn

* *

Suomalaisen marginaalimusiikin kannalta Roadburn on ollut aina maaperältään otollinen. Tällä(kin) kertaa nähtiin lukuisia Svart Recordsin yhtyeiden esityksiä, muun muassa aivan tuoreen kokoonpanon, Haunted Plasman, esiinmarssi.

Timo Kaukolammen (K-X-P, Op:l Bastards), Juho Vanhasen (Oranssi Pazuzu, Grave Pleasures) ja Tomi Leppäsen (Aavikko, Circle) muodostama hypnoosikone sai lisävirtaa Mat McNerneyn (Hexvessel) ja Ringa Mannerin (The Hearing, Ruusut) ulosantien muodossa. Ensimmäiseksi keikaksi kokemus oli hyvinkin kutkuttava!

Olen vilpittömän onnellinen tämän kokemuksen puolesta. Toivottavasti se inspiroi yhtä lailla festarijärjestäjiä kuin kävijöitäkin. Menemisen vaivaa sekä fyysistä paikalla oloa arvostaa tämän myötä eri tavalla, jahka tie Tilburgiin jälleen aukeaa.

Aleksi Leskinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua