Keikka-arvostelu: ”Anna palaa Wiskari, tee meille lisää terapiaa. Huumorisi on parasta aikoihin täällä Suomen muotoisen pilven alla”, Anne Välinoro kirjoittaa.

Arttu Wiskari yhtyeineen yökerho Ilonassa 8.11.2019 Tampereella.

Arttu Wiskari on nyt koko Suomen terapeutti, tämä espoolainen lauluntekijä, laulaja ja sanoittaja. Wiskarilla on Luojan armosta mainio, eheä, sointuva äänikin, jolla mies ilahdutti alunperin ääninäyttelijänä Kung Fu Panda -elokuvissa.

Jee, sitäkin joku tekee, eikä ihan pienelle yleisölle. Japanissa ala on vain parhaimpien hallussa ja näyttelijät kansan suosikkeja.

Wiskarista tuli kansan suosikki ihan omaa taidokkuuttaan ja taiteilijakumppanuudesta kosketinsoittaja-sovittaja-sanoittaja Janne Rintalan kanssa eikä Vain elämää -näkyvyyden kautta.

Tämän sanoittajavelhon biisit ovat samalla kertaa pienoisnovelleja, stand up -komiikkaa ja runoutta. Ilmiselvä Gösta Sundqvistin perillinen, mutta vielä Irwinin röyhkeydellä ja mikä parasta, aidolla Wiskarin tunteella ulospantuna.

Sävellysten ja sovitusten moodi seikkailee herkistä trubaduuri-duoista big band -vetoihin ja salsalenkutukseen.

* *

Yökerhokeikat syövät artistien parasta antia, jengi odottaa ja humaltuu ja moni lasi on sirpaleina kengänpohjissa ennen kuin äijä pääsee lavalle.

Tampereen yökerho Ilonassa kuultiin vain kymmenkunta biisiä, näin on tapana kun yli puolenyön aloitetaan.

Ja kansanmies kun Wiskari on, kaikkia +18-ikäluokkia edustanut joukko lämpeni jo mikin pään nähdessään. Wiskarin seurassa parasta onkin se, ettei minkään ikäinen tunne itseään noloksi, ei vaikka kädessä olisi rommikola jäillä nuoruuden muistoksi.

Ja tilassa kuin tilassa on koskettavaa yhtyä kertosäkeeseen Tuntemattomassa potilaassa. ”Kuule mun toive” poislähdöstä, Wiskarin oman vaarin sanoin.

Samalla kun itkettää, lievästi huvittaa, miten terveet nuoret työikäiset, me pullamössösukupolvi hoilaamme samaa minkä sotaveteraani dementiassaan laukaisi.

Siinäpä onnistuneen hitin resepti.

* *

Yökeikalla saatiin Sirpaa, Kuningaslohi, Meidän biisi ja Kahvimaitoakin, vaikkei rinnoista. Irwinin Työmiehen lauantaista kuultiin oma vääntö ja Dannyn ja Armin Tahdon olla sulle hellä -klassikosta.

Jäin kaipaamaan naapuriani Kaj Mulqvistia, Tappavan hiljaista rivarinpätkää ja Ystävän remppaa, minkä kuvaus lojaalisuudesta on täysin suvereeni.

Wiskari on suorastaan ällöttävän suomalainen kaikessa, myös habituksessaan lievine ylipainoineen. Mutta eiköhän me kuplassa elävätkin tuo kestetä.

Anna palaa Wiskari, tee meille lisää terapiaa. Huumorisi on parasta aikoihin täällä Suomen muotoisen pilven alla.

No, albumin pitäisi ilmestyä tänä vuonna.

Ja hienolta kuulostaa tietysti sekin, että Wiskari on valmiina koulimaan iskelmätaivaalle kiintotähtiä Mökkitie Recordsin kautta.

Anne Välinoro