Cats of Transnistria. Kuva: Jani Tuovinen
KONSERTTI | Helsinkiläisyhtyeen IV-albumin julkaisukeikalla esiintyivät myös Toinen Luonto ja Draama-Helmi.
”Vähäeleistä ja hienovaraista, mutta valtaisan voimakasta; kuin kävelyvauhtia päälle ajava lakaisukone.”
Cats of Transnistria, Draama-Helmi ja Toinen Luonto Vastavirta-klubilla 31.3.2025.
Viime vuonna kymmenvuotisiaan viettänyt helsinkiläisduo, synkillä väreillä maalaileva Cats of Transnistria saapui uuden IV-levynsä (Soliti, 2025) myötä julkaisukeikalle Tampereelle. Päätin hypätä ratikkaan ja lähteä hiljattain kaksikymmenvuotisiaan viettäneelle Vastavirta-klubille. Pidin peukkuja myös, että pääsisin samalla eroon aivoihini naulapyssyn lailla ammutusta Bara Bada Bastusta...
Nautin suuresti myös Pispalaan rakennetusta uudesta radan ylittävästä tunnelista, jonne pääsee Santalahden kautta hissillä. Keikkakokemushan alkaa jo matkasta.
“Kissojen” tuore IV-levy nökötti esiintymislavan viereisen alkovin kaiteella ja tuijotti mattamustalla olemuksellaan tasaisena virtana täyttyvää Vastavirtaa. Pysähdyn muistelemaan omia soittohetkiäni kyseisessä paikassa. Soitin täällä ensimmäisen keikkani 8.3.2005. Kuinka aika rientääkään. Minne meillä on niin kiire?
* *
Nyt ollaan kuitenkin tulevaisuudessa ja illan avaavan Toisen Luonnon mukaan luvassa olisi ”ihmisenjälkeisen ajan tanssimusiikkia”. Pysähdyn pohtimaan kuinka ennennäkemätön markkina nykyisellä maailmanmenolla artistille vielä avautuukaan. Sysään talousvetoiset ajatukset kuitenkin sivuun ja tarkastelen vielä toistaiseksi tyhjyyttä huokuvaa lavaa. Estradilla ei näy perinteisten rokkibändien rumpusettejä tai vahvistinpinoja. Tämä tuo tullessaan vilpittömän ilahduksen. Tänä iltana synat ja koneet saisivat vallan.
Toinen Luonto imaisi nopeasti mukaansa säkättävällä krauttilaisella tykytyksellä ja tummanpuhuvilla synamaailmoilla. Painajaismaiset esoteeriset biitit jauhoivat lohduttomasti, mutta kuitenkin luoden riittävästi sähköpurkauksia tanssijalan ylläpitoon. Särön läpi raastetut laulut työntyivät konemassan läpi tuoden inhimillistä lämpöä, mutta kaikessa oli silti läsnä vangitsevan lohduton dystopia. Korgia näppärästi sormillaan pyöritelleen Samuli Huttusen kanssa lavalla esiintyi Minna Sihvonen, alias Minkki, jota kuullaan myös Toisen Luonnon vuonna 2023 julkaistulla Viimeinen Kevät -EP:llä.
”Tämähän on mukavaa”, kuului yleisöstä. Jestas.
Toinen Luonto aloitti illan mystisin kaavuin. Kuva: Jani Tuovinen
* *
Hetken hiljaisuuden jälkeen Draama-Helmi saapui keskuuteemme jostain lynchmäisestä rinnakkaistodellisuudesta. Upeassa asussa lavalle nousseen Draama-Helmin introvertti ja verbaalinen maailma mykisti yleisön kuuntelemaan tarinoita, joissa arkiset asiat kääntyvät vuoroin hilpeästi sijoiltaan, ja vuoroin kivuaalisti ristiin.
Erinomaisen vinksahtanutta ja viihdyttävää menoa, jossa tekstit tunkeutuvat ihon alle ja puhuttelevat siellä sitten. Yhtäkkiä muistan, että olen sylkäissyt joskus lapsena salaa inhoamani ilkeän tyypin kenkään.
Draama-Helmi päätti settinsä dramaattisella biitillä kulkevaan Kukkuu-biisiin. Kuva: Jani Tuovinen
* *
Ilta huipentui Cats of Transnistrian synkkiin ja unenomaisiin äänivalleihin. Uudella IV-levyllä yhtyeen ilmaisuun on tullut mukaan paksumpia maalikerroksia. Tuomas Alatalon vuoroin raivokas ja vuoroin tyylikkäästi tilaa jättävä kitara luo särön ja sävyjen täyttämän maailman, jonka Henna Emilia Hietamäen melankolinen laulu pitää koossa. Vähäeleistä ja hienovaraista, mutta valtaisan voimakasta; kuin kävelyvauhtia päälle ajava lakaisukone.
Aikaisemmilta levyiltä tuttu Angelo Badalamentin ja Julee Cruisen yhteistyön sekä Cocteau Twinsin mieleen tuova herkkyys ovat yhä tallella, mutta singlenäkin julkaistun Thunder as an Arrow’n kaltaiset shoegaze-helmet vievät ilmaisua vaivattomasti kohti uusia suuntia. Henkilökohtainen suosikkini uudelta albumilta on In Lumine, joka tuo mieleen David Bowien ”Berliini-kauden” kokeelliset ambient-äänimaisemat.
Tuomas Alatalo ja Henna Emilia Hietamäki perustivat Cats of Transnistrian vuonna 2014. Kuva: Jani Tuovinen
20-vuotias Vastavirta-klubi täyttyi musadiggareista. Kuva: Jani Tuovinen
Jään ottamaan vielä kuvan tyhjästä lavasta viimeisten ääniaaltojen kadotessa lopulta seiniin ja verhoihin. Kävelen Pispalan tunneliin ja laskeudun hissillä alas mustana peilinä tuijottavan Näsijärven luokse.
“Piditkö keikasta”, Nässy pulpauttaa aalloista ja heittää pienen herttaisen vaahtopään tervehdykseksi. Nyökkään vastaukseksi. En enää muista Bara Bada Bastua.
Jani Tuovinen
Kuva: Jani Tuovinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotimaisia musikaalikantaesityksiä kohottava musikaalikonsertti on naisten juhla – arviossa Myrskyluodon Maijasta Momentumiin
KONSERTTI | Tampereen Työväen Teatterin vanhoista musikaalikantaesityksistä koottuun konserttiin on saatu upea ensemble teatterin näyttelijöistä.
Kimmo Tullilan johtama TASO ja TAMKin laulajat tarjosivat illan täydeltä oopperaa
KONSERTTI | Tampereen akateemisen sinfoniaorkesterin TASOn ja TAMK Musiikin ensimmäinen yhteinen tuotanto täytti yliopiston juhlasalin värikkäillä oopperanumeroilla.
Pirkanmaan Barokki soitti loistavan levynjulkistuskonsertin – Stradella Tampereen Raatihuoneella
KONSERTTI | Stradellan sinfonioissa viulu on todellakin primus motor, joka johtaa kokoonpanoa ja jokaista sävelelettä.
Ilari Laakson soolohuiluteos sai kantaesityksen Faunien iltapäivässä – Parantumattomat romantikot Tampere-talossa
KONSERTTI | Tampere-talon Pienessä salissa kuultiin sunnuntaina Tampereen konservatorion entisen rehtorin Ilari Laakson huiluteoksen kantaesitys.