Hikisenä vieläkin, vankan juuriston varassa – Talmud Beach Tampereella Telakan syksyssä

Kuva: Alt Agency

Talmud Beach Tampereen Telakalla 7.11.2020.

Talmud Beach -yhtyettä näkee Tampereella esiintymässä varsin taajaan. Lauantain keikkaa edeltänyt tilaisuus oli vajaat neljä kuukautta sitten, pian koronarajoitusten höllennyttyä siinä määrin, että elävästä musiikista päästiin ylipäätään jälleen nauttimaan. Nyt Telakan rajoitettu kapasiteetti oli odotetusti myyty loppuun.

Yhtyeen tymäkkä, niukkaeleinen soitanto käynnistyi hieman eläen (vai sanottaisiinko suoraan, aavistuksen horjahdellen). Muutaman kappaleen ajan yskähdeltyään bändin moottori kuitenkin lämpeni, ja soitto soljui jo varmemmin.

Keikan aloittanut kappale oli heinäkuussa encoreen säästetty, keskitempoinen Sold My Hair yhtyeen esikoislevyltä. Chief-albumilta lohkaistut minimalistinen Pharmacy Blues ja reippaan vaihtobassottelun sekä muikean kitarariffittelyn kuljettama Born With the Blues hölkkäsivät menevämpinä ja mieleenpainuvina. ”Kun on muusissa suu / mä oon born with the blues” – taidatkos sen osuvammin kiteyttää.

Talmud Beachin heinäkuisen keikan aikoihin koronaepidemian vuoksi paikoillaan istuva yleisö ehkä vielä hieman oudoksutti. Lauantaina siihen ei kuitenkaan enää osannut oikein edes kiinnittää huomiota – ainakaan ennen kuin alati näkemyksellä instrumenttiaan käsittelevä basisti-laulaja Mikko Siltanen esitteli uuden kappaleen mainiten sen kertovan tanssimisesta ja muisti, että nythän ei tosiaan saa tanssia ensinkään. Helposti sitä ihminen uusiin asioihin tottuu.

Palattiin ensimmäisen levyn materiaaliin kappaleiden Pyramid Boogie ja Klubilla myötä. Chief-pitkäsoiton hitaasta, psykedeelisestä Forestista kuultiin levyversiosta eroava, pitkä, ilahduttava luenta, joka päätyi herkkään ja minimalistiseen jamitteluun kitaristi Aleksi Lukanderin maalailevin kuvioin.

The Wizard -kappaleen ilmoitettiin kertovan ”lämpimästä suhteesta tietokoneeseen”. Tiedä siitä lämpimyydestä sitten, mutta viimeistään tässä kohtaa yhtye taikoi vielä jostain lisää vääntöä koneeseensa, ja niinpä saatiin kuin saatiinkin kuulla levyversiota elävämpi näkemys aiheesta. Niukkaeleinen Ain’t So Young Anymore sai odotetusti yhdet illan runsaimmista aplodeista ja todisti jälleen vikkeläsormisen hevikitaristi Yngwie Malmsteenin olevan väärässä: vähemmän on enemmän.

Keikalla kuultiin siis uusiakin kappaleita – taattua minimalistista ja juurevaa tyyliä – mutta ainakin vielä ne tutut vanhat saivat aikaan innostuneimman vastaanoton. Varsinaisen setin päätti Summertime Mother, joka riemastutti vieressäni istunutta seuruetta ilmeisillä ZZ Top -vaikutteillaan.

Encorena saatiin heinäkuussakin soitettu slide-kitaran aateloima Adventtilaulu, nyt paremmin kulkevana, ja tietysti – onneksi – surrealistinen iskusävelmä Kekkonen. Jälkimmäisestä soitettiin uudenlainen versio, jossa kiihdyteltiin tempoa ja hekumoitiin otaksuttavasti puunkaatohommista yhytetyn sarjapresidenttivainaan hikisyydellä aiempaakin antaumuksellisemmin. Jopa Sielun veljet -yhtye käväisi mielessä.

Keikka kesti encoreineen reilut viisikymmentä minuuttia, ja olisipa Talmud Beachiä hieman kauemminkin kuunnella jaksanut. Jos heinäkuun keikalla koettiin kurkotuksia uusille musiikillisille oksille, tyydyttiin nyt istuskelemaan vanhan vankan juuriston varassa, ja hyvä niin. Esimerkiksi muusta ohjelmistosta kantrahtavan keskitien tyylillä erottuva Love jätettiin tällä kertaa soittamatta, mutta niin jätettiin harmittavasti myös 22 Pistepirkon mieleen tuova Hobo Don’t Mind A Little Rain yhtyeen esikoisalbumilta. Ehkä seuraavalla keikalla sitten.

Suosionosoituksista päätellen yleisö tuntui arvostavan näkemäänsä ja kuulemaansa. Tekemäni suppea kyselytutkimus tuki tätä arviota. Olen kuitenkin valmis lähtemään taas jo piankin suorittamaan jatkotutkimuksia. Kiitos Talmud Beach!

Eros Gomorralainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua