Nyrkkitappeluita, ammuskelua ja puukonheilutusta parhaaseen Jerry Cotton -tyyliin – arviossa Yli Pitkänsillan

Kuvat: Lector / Patrik Rastenberger 

Maanpakolainen palaa Suomeen kymmenien vaellusvuosien jälkeen. Traumaattiset muistot eivät ole kadonneet ja nousevat voimalla esiin. Muistojen alkupiste on Helsinki keväällä 1918 ja kertomuksen nykypäivä on sama kaupunki keväällä 1948. Sisällissodasta ja sen loppuvaiheista leikataan sodanjälkeisiin vaaran vuosiin, valvontakomission ja neuvostomiehityksen uhan alla. Muistelija on Jaakko Laine, alussa nuori itseään etsivä lukiolainen Kalliosta, sittemmin keski-ikäinen parkkiintunut ja kyyninen amerikansuomalainen lehtimies Jack Laine.

Tästä asetelmaan maailmanmatkaaja ja matkakirjailija Petri J. Kosonen on rakentanut esikoisromaaninsa Yli Pitkänsillan (Lector, 2024) juonenkehittelyn ja henkilöhahmot. Kirjan avainpaikka on Pitkäsilta, jolle Jaakko Laine huhtikuussa jää haavoittuneena saksalaisten vallatessa Helsingin. Pitkällesillalle Laine jää myös henkisesti ja symbolisesti. Orastava suhde punakaartilaistyttöön päättyy tytön traagiseen kuolemaan samalla sillalla ja poliittisestikin Laine jää puoleenväliin: ei Jaakosta ollut vallankumousta tekemään, mutta ei hänestä valkoistakaan tullut.

Jack Laine palaa keväällä 1948 Helsinkiin amerikkalaisen rotaryvaltuuskunnan mukana ja saa tilaisuuden verestää muistojaan kotikaupungissaan. Kirja etenee lyhyin rinnakkaisin kertomuksin, joissa sisällissodan jälkeisistä vuosista hypätään kevään 1948 Helsinkiin. Sisällissodan jälkeiset vuosiin Laineella kuuluvat dramaattinen pako Neuvosto-Venäjälle, kuohuva vallankumouksen jälkeinen Petrograd ja sieltä värväytyminen brittivetoiseen Muurmannin legioonaan taistelemaan bolsevikkeja vastaan. Monien vaiheiden jälkeen Laine päätyy ensin kotivävyksi Kanadaan ja sen jälkeen henkilökohtaisen tragedian jälkeen legendaarisen ”revisionistisosialisti” Oskari Tokoin apulaiseksi amerikansuomalaisten Raivaaja-lehteen.

Tämän enempää ei tässä ole syytä mennä tapahtumakuvauksiin, ne ovat yllättäviä ja vauhdikkaita; nyrkkitappeluita, ammuskelua ja puukonheilutusta on parhaaseen Jerry Cotton – tyyliin. Henkilöhahmot ovat selkeitä; hyvät ja pahat erottuvat, useimmiten rosoisen pinnan alta. Tosin joitakin karikatyyreja mahtuu myös mukaan, kuten koppava hurmoshenkinen valkoupseeri ja psykopaatti punapäällikkö.

* *

Parhaimmillaan Kosonen on tarkassa Helsinki-kuvauksessaan. Helsinki vuonna 1918 hahmottuu sekä maantieteellisesti että elämänmenon kuvauksena. Kallion kalliot, linjat ja puutalot, Punavuori ja paremman väen alueet keskustassa kuvataan elävästi ja uskottavasti. Erityisen tarkasti, lähes dokumentinomaisesti, Kosonen havainnoi vuoden 1948 Helsinkiä, sen sodanjälkeistä ankeutta ja pelonsekaista huolta tulevaisuudesta. Kansanravintola Toveri, satamaradat, yleiset saunat, pilsneri, Jaloviina ja sodanjälkeinen huumeriippuvuus sujahtavat tekstiin luontevasti.

Sen sijaan vähemmän luontevasti sujuu henkilöiden välinen dialogi. Kosonen käyttää rohkeasti murrekieltä stadin slangi mukaan lukien, mutta se ei peitä kirjakielimäisen jäykkiä lauserakenteita. Vieraskielisiä lausahduksia ja termejä vilisee kirjassa runsaasti. Ne värittävät osaltaan tekstiä ja lisäävät jonkinlaista autenttisuutta, mutta tässä tullaan yhteen häiritsevään piirteeseen: luvattoman huolimaton oikeinkirjoitus. Tämä ei koske pelkästään vieraskielistä tekstiä vaan lapsuksia löytyy sinänsä ansiokasta lähdeluetteloa myöden.

Yli Pitkänsillan on selvästikin ollut kirjoittajalleen tärkeä ja kunnianhimoinen hanke. Taustatyö on tehty huolella ja ajankohtien taustalla olleet historialliset tapahtumat välittyvät tekstistä selkeästi, mikä pitää lukijan hyvin kartalla. Ei voi myöskään välttyä vaikutelmalta, että kirjaan sisältyy ripaus kirjoittajan omia nostalgisia tuntemuksia maailmanmatkaajan palattua kotikonnuilleen. Kirja päättyy lupaukseen jatkosta. Silloin selvinnee, mihin kuluivat Jaakko Laineen vuodet 1930-luvulla. Ehkä kuulemme muisteluita Espanjan sisällissodasta?

Jukka Ahtela

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua