Glitteriä ja rokkihaaraa – Joni Ekmanin Koirat ja Günter Kiviojan KISSA pääsivät irti Telakalla

Joni Ekman. Kuvat: Ilkka Valpasvuo

KISSA ja Joni Ekman & Koira Tampereen Telakalla 20.7.2022.

Loppuunmyydyn Telakan pöydät oli järkevästi kannettu pois lavan edestä. Kun Joni Ekman & Koiran keikka alkoi kympiltä, tamperelaisyhtyeen fanit valtasivat lattian niin, ettei pöytien istumapaikoista ollut näköyhteyttä lavalle. Telakan matala esiintymistila toimii vuosikymmenien kokemuksella mainiosti myös tällaisten räväkämpien rokkiaktien tanssijalkaisessa ja kaljanhuuruisessa remellyksessä ja tämä helmikuulta kesähelteille siirretty keikka oli selvästi odotettu tapaus. Harvoinpa sitä päästetään kissat ja koirat samalle lavalle.

”Jykevää jyrää ja rajua riimittelyä esimerkiksi Eppu Normaalin ja Hurriganesin jalanjäljissä.” Näin kitaristilaulajien Joni Ekmanin ja Akseli Häärän, basistilaulaja Ville Käen ja rumpali Jussi-Pekka Pölkin vuodesta 2014 toiminutta yhtyettä tiivistetään keikkamyyjä Alt Agencyn sivuilla. Rockjuureva kvartetti on julkaissut kolme levyä, josta tuorein Iso Kolmonen (2021) oli yhteinen bändilevy. Yhdessä luominen näkyi myös keikalla, jossa Ekman ei nimiroolistaan huolimatta ollut sen enempää eturivissä tai enempää äänessä kuin muutkaan kielisoittajat.

Hikiset ja juurevat perusasiat leimaavat Koirien meininkiä. Särökitarat maalailevat ja tiluttelevat, rytmiryhmän komppi kaahaa ja laukkaa ja munakas rock pistää yleisössä jalat liikkeelle. Rokkaamisesta, Härmästä ja paskanhajusta aiheita ammentaneet alkurevittelyt saivat peräänsä raukeamman balladin, jonka melodiset vinguttelut kuorruttivat kivasti raukeaa tunnelmointia. Koira osaa tarvittaessa pyhittää myös krapulapäivän pohdinnat.

Energiat nostettiin taas ylös uhoavalla Ryyppään taas -ränttätäntällä: ”Kerro äidille terveiset, mä ryyppään taas”. Basisti Villen biisi Oopperan kummitus jatkoi kipakan menevällä duurirockilla vatkaten ja sheikaten. Äkäisempi Vapaa oon pisti niskaa nytkimään ”nauraen maanisesti kuutamoon”.

Akseli Häärä.

Settiin mahtui reilusti uusia biisejä, joista yksi melkein nimettiin: ”Nimi voi olla vaikka… no mietitään vielä, luette sitten levynkansista”. Isolla rumpujyskeellä käynnistynyt kaahaus löi tallan pohjaan: ”Surkeaksi oli mennyt meininki ja piti lähteä jatkamaan elämää…” Villen laulama, hänen käsialaansa oleva toinen uusi kappale ”beibi tahtoo pitsaa” -laineineen hidasti puolimolliin pohdiskeluun, johon jykevän juureva rockpohja löi salamit ja juustot päälle.

”Sit lähetään hommiin, nimittäin Hanttihommiin”, totesi Ekman ja pisti käyntiin vauhdikkaan pikkuhitin. Hyvällä alkupöhinällä alkuun kiekaistu roketti nousi komeasti stemmakoristeltuun kertoon. Rakastin, menetin, unohdin on livesoitossa vielä levyä parempi mukana hoilattava slovari ”la la laa” -hoilotuksineen ja riisutun soiton päällä väreilevine särömelodianäppäilyineen. ”Ota snorkkeli mukaan, sillä meikäläinen sukeltaa!”

Lyhyen poistuman jälkeinen loppufiilistely piti sisällään pari rock’n’roll-kappaletta, ettei edellisen kappaleen luoma ”Miljoonasade-leima” jäänyt liian vahvaksi. Rokkaan vaan aikoo ”tehdä just niinku mua huvittaa” ja kertoo fiiliksestä minkä ehdoilla mennään. Rupinen loppuvonguttelu heruteltiin perusteellisesti.

Suoraviivainen kaahaus Rock’n’roll show innosti edellistäkin hikisempään kepittelyyn: ”Otan nyt jalkaani farkkuni siniset, tää on rock n roll show!” Välillä maalattiin syvempää psykedeliaa, mutta ”mä oon rock’n’roll -mies enkä mikään muu” oli kuitenkin ihan ääneen julistettu totuus.

Keikan jälkeen oli helppo ymmärtää miksi Telakka oli myyty loppuun ja yleisö kerääntynyt kotikaupungin rokkinelikon äärelle. Joni Ekman & Koiran rock’n’roll toimii parhaiten livemuodossa. Ympyrää ei tarvitse keksiä uudestaan, kun pohjakaava ja peruselementit ovat erinomaisesti hallussa ja biisikynässä on imua ja ideaa.

* *

Günter Kivioja.

Günter Kiviojan alter ego ja sen ympärille kasattu glitterkimalteleva yhtye KISSA on monta astetta heviesteettisempää, päällekäyvempää ja moniulotteisempaa rockmusiikkia ujeltavine koskettimineen, rytmihelistimineen ja saksofoneineen. Suorin verrokki on nimeenkin yhdistyvä KISS. Kitarahaara ja riehakas melodiakoukku ovat silti myös kissapetojen ytimessä.

Kiviojan mukaan ”vaikeaa” toista levyä työstävä yhtye on keikoillaan kehittynyt huimasti muutamassa vuodessa ja esimerkiksi Tampereen Olympian Elämän kevät -tapahtuman päätösaktin paikka toukokuun puolivälissä oli erinomainen osoitus bändin hurmoksesta. Vaikka kokoonpano elää keikasta toiseen, tuntuu ydin olevan kova ja biisikynässä riittää terävyyttä. Teiniunelma alkaa saada lihasta runkoon.

Telakalla yhtye esiintyi seitsemänhenkisenä, mikä alkaa olla Telakan alakerran lavalla lähellä maksimia. Toisella keikalla samaan aikaa soittanutta Tyttiä paikkasi oikein toimivasti Emma, rummuissa tuurasi Tuomas ja saksofonilla ja marakasseilla soundia täydensi Viljami. Kiviojan laulua tuettiin lähes koko bändin voimin, kitaroita vingutettiin ja tilutettiin kolmesta suunnasta.

Yhtye käynnisti keikkansa osuvasti petokissan raapaisulla, kun muriseva Tiikerirock löi tallan pohjaan ja hien pintaan: ”Sydän on tehty napalmista” ja ”tätä kissaa ei voi pysäyttää mikään.” Valonnopeudella pyöri levottomana hurrikaanina ja sekstasi ylinopeudella kuin kiimainen teini. Rock’n’roll sotilas omistettiin Sampolle nimellä ”Potilas”. Jatkuvan tilutuksen hurma kohtaa jykevän rockpohjan vyörytyksen, sähkökitara on kuningas ja KISSA on hevirockin valtias.

KISSAn taidot ja näkemys ulottuu myös raukeamman romanttisiin tunnelmiin, jossa on hyvä pitää beibiä kädestä kiinni. Letkeämpi Teiniunelma huokuu nimensä mukaisesti niin teini-iän kaihoa ja romantiikkaa kuin kissamaista kiimaa. Biisistä kuultiin lähes päättymätön poskivalssi saksofonikoristeilla.

Emma tuurasi Tyttiä KISSAn kokoonpanossa.

Rock’n’rollaava uusi biisi Musta valo irrotti hyvin yleisön jalkoja ja sen vuorolaulava kertosäe nappasi mukaansa” ”Olen niin kuuma, silmiä särkee, loistat mustaa valoo.” Tulevalta toiselta levyltä kuultiin myös biisi, jossa laulettiin ”Cola Girl 98:sta”.

KISSA on kuulemma vastuullinen bändi, vaikka laulaakin ärhäkästi huohottaen Vaarallisesta bändistä. Viimeisenä biisinä kuultiin ”2020-luvun Tehosekoitinta” eli suomirockaava Mikset sä huomaa mua heleine hymyineen, rakkauden kaipuineen ja kesäisine kepeyksineen. Aika helppoa ottaa yleisö hoilaamaan mukaan.

Hivenen Koiraa pidemmän herutuksen jälkeen KISSA esitti rohkeasti jälleen uuden kappaleen, jonka sanat kuulemma oppii heti. Melkoisen pikajuoksevalla ajolla kaahannut biisi ei löytänyt ”helppoa tietä ulos, eikä oikotietä himaan”. ”Niinpä käännettiin lujemmalle radioo…”

KISSA soitti Telakalla intensiivisen mutta aika tiiviin keikan. Useamman biisin encore ja vielä joku hitti tiristämään loputkin hiet olisi viimeistellyt illan, mutta molempien bändien leiviskät tuli kyllä hoideltua oikein hyvin ilmankin. Kiviojan johtaman KISSAn tarjoilu ei tunnu kärsivän soittajien vaihtelevuudesta ja se sama teini-ikäisen into tekemiseen paistaa yleisölle asti. Rockunelma elää molemmilla bändeillä hienosti.

Ilkka Valpasvuo, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua