Sopraano Emma Bellin kirkas ääni kuului kuin arkkienkelin julistus. Kuva: Rami Marjamäki
KONSERTTI | Tampere Filharmonian koskettavassa konsertissa tuuditettiin uneen menneiden ja tulevienkin sotien nuoret uhrit, jotka olisivat tahtoneet vain elää.
Benjamin Britten: War Requiem. Tampere Filharmonia. Kapellimestarina Matthew Halls. Tampere-talon Iso sali 4.4.2025.
Libera me, Domine. Vapauta minut, Herra. Näillä sanoilla alkaa Benjamin Brittenin (1913–1976) War Requiemin viimeinen kuudes osa, jossa sovinnon henki laskeutuu entisten vihollisten ylle.
Vapauta minut kuoleman pelosta. Vapauta minut syyllisyydestä siitä, että joku toinen kuoli kätteni kautta.
Teos puhuu meille jokaiselle, vaikka emme olisi oikeaa sotaa nähneet ja kokeneet, samalla kertaa universaalilla ja syvästi henkilökohtaisella tasolla.
Viholliset, ystävät
Sielunmessun viimeisessä osassa entiset viholliset tapaavat siellä jossakin, kuoleman jälkeen.
”Tuntematon ystävä”, minä sanoin,
”ei tässä ole mitään syytä surra.”
”Ei mitään”, toinen sanoi, ”paitsi elämättömät vuodet, toivottomuus.
Mitä sinä mahdoitkaan toivoa, sitä minäkin tahdoin elämältä.”
Tenori ja baritoni käyvät vuoropuhelua. Entiset viholliset, nyt kuoleman yhdistämät. Sovussa kuin vanhat ystävät.
”Minä tunsin sinut tässä pimeydessä; siitä tavasta,
millä tuijotit eilen lävitseni kun pistit minut kuoliaaksi.”
Nukutaan nyt jo, he kehottavat toinen toistaan. Siihen yhtyvät orkesteri sekä molemmat kuorot. ”Levätkööt he rauhassa. Amen”. Sävelet hiipuvat hiljaa pois ilman mitään sielunmessuihin kuuluvaa loppunostatusta.
Kapellimestari Matthew Halls takasi unohtumattoman illan Tampere-talossa. Kuva: Rami Marjamäki
Rummut kuin tykistökeskitys
Benjamin Brittenin musiikki ei oikein koskaan ole puhutellut minua. Ei ennen War Requiemia, joka viimeistään Tampere-talon perjantai-illan jälkeen on mielestäni yksi koko länsimaisen taidemusiikin tärkeimpiä ja vaikuttavimpia yksittäisiä teoksia.
Vuonna 1962 valmistuneessa messussa Britten tuuditti uneen kahden maailmansodan miljoonat turhat uhrit. Sekä ne, jotka tulisivat vielä kuolemaan pöyhkeiden ja välinpitämättömien johtajiensa aloittamissa sodissa hänen jälkeensä.
”Me nauroimme, kun tiesimme,
että aikanaan tulisi parempia miehiä, ja suurempia sotia.”
Britten tekee sen verellä ja raudalla. Messussa vasket soivat kuin signaalitorvet ensimmäisen maailmansodan rintamalla. Rummut iskevät kuin tykistökeskitys nuorten sotilaiden niskaan.
Latinankielinen messuteksti saa lisää syvyyttä ja tarttumapintaa omaan veriseen aikaamme itsekin sodassa kuolleen brittirunoilija Wilfred Owenin runoista. Tekstit ovat käsittämättömän herkkiä ja kauniita, mutta myös tuomitsevat ne, joiden uhosta ja kyvyttömyydestä sota sikisi:
”Golgatan tienoilla pyörii paljon pappeja,
joiden kasvoilta säteilee ylpeys siitä,
että heidät on merkitty Pedon merkillä,
Pedon, joka on kieltänyt lempeän Jeesuksen.”
Kuoro, orkesteri, solistit ja kapellimestari saivat yleisöltä aplodit seisten. Kuva: Rami Marjamäki
Maailmanluokan solistit
War Requiemissa on kolme solistiosuutta. Rivisotilaan tasoa edustavat tenori ja baritoni, jotka laulavat Owenin tekstit englanniksi. Sopraano esittää osuutensa latinan kielellä yhdessä poikakuoron ja sekakuoron kanssa.
Nimekkäät solistit loistivat Tampereen illassa. Emma Bellin voimakas sopraanoääni kohosi vaivatta koko orkesterin ja kuoroäänten ylle kuin arkkienkelin julistus. Tenori Ian Bostridge ja basso-baritoni Andrew Foster-Williams lauloivat Owen-osuutensa sisäistyneen varmasti ja eleettömästi, tekstien mielentilaa ja sisältöä kunnioittaen. Nappivalintoja kaikki!
Poikakuoro Pirkanpojat esitti osuutensa Tampere-talon ison salin parvelta, mikä vain korosti äänien enkelimäistä lohdutuksen sanomaa.
Hallsin bändin upea saavutus
Tampereen Filharmoninen Kuoro oli omaksunut Britteninsä esimerkillisesti. Oli hieno seurata haasteellisten kuorokohtausten äänellistä kehittymistä, esimerkiksi Sanctus-osan alkukuoroa, ja toisaalta äänien hallittua vaipumista herkkiin, rukouksenomaisiin huokauksiin kuolleiden sielujen puolesta.
Kapellimestari Matthew Hallsilla oli koko koneisto äärimmäisen tarkassa otteessa. Kun viimeiset tahdit vaikenivat, seurasi noin kymmenen sekunnin hiljaisuus. Sitten alkoivat aplodit, ja lopulta salintäyteinen yleisö kunnioitti esitystä, teosta ja sen viestiä nousemalla seisomaan.
Illan päätteeksi mieleen jäi vielä soimaan Wilfred Owenin sodassa esittämä kysymys:
”Tätä vartenko tomusta syntyi Ihminen?”
Kari Pitkänen
kari.pitkanen (at) kulttuuritoimitus.fi
Wilfred Owenin runojen suomennokset Erkki Pullinen. Lue ennakkojuttu konsertista täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotimaisia musikaalikantaesityksiä kohottava musikaalikonsertti on naisten juhla – arviossa Myrskyluodon Maijasta Momentumiin
KONSERTTI | Tampereen Työväen Teatterin vanhoista musikaalikantaesityksistä koottuun konserttiin on saatu upea ensemble teatterin näyttelijöistä.
Pirkanmaan Barokki soitti loistavan levynjulkistuskonsertin – Stradella Tampereen Raatihuoneella
KONSERTTI | Stradellan sinfonioissa viulu on todellakin primus motor, joka johtaa kokoonpanoa ja jokaista sävelelettä.
Kissat hiipivät varjoissa – Cats of Transnistria maalaili synkän unenomaisilla sävyillä Vastavirta-klubilla
KONSERTTI | Helsinkiläisyhtyeen IV-albumin julkaisukeikalla esiintyivät myös Toinen Luonto ja Draama-Helmi.
Kimmo Tullilan johtama TASO ja TAMKin laulajat tarjosivat illan täydeltä oopperaa
KONSERTTI | Tampereen akateemisen sinfoniaorkesterin TASOn ja TAMK Musiikin ensimmäinen yhteinen tuotanto täytti yliopiston juhlasalin värikkäillä oopperanumeroilla.