Robert Coover. Kuvat: Moebius / Dave Pape
KIRJAT | Maus-piirtäjä Art Spiegelmanin kuvittama ja omituisen kirjallisuuskokeilijan Robert Cooverin kirjoittama Katukyttä jäljittelee kovaksikeitettyjen dekkareiden kieltä.
”Perse on Cooverin mielisana ja sitä toistellaan hanakasti.”
ARVOSTELU
Robert Coover: Katukyttä
- Kuvittanut Art Spiegelman.
- Suomentanut Heikki Karjalainen.
- Moebius, 2022.
- 75 sivua.
Katukyttä (Moebius, 2022) on tajunnanvirtamainen scifikohellus, jossa lennetään vanhalla taksilla, käydään zombilemmikkikaupassa ja tavataan vanha heila baarin nudisti-illassa.
Teoksen terävin huomio löytyy heti sen alkupuolelta, nimittäin ennen vanhaan dekkarien päähenkilöt olivat kirkasotsaisia etsiviä kunnes heidät syrjäyttivät pahamaineiset rikolliset.
”Sähkötuoliin matkalla olevilla tappajilla oli usein jotain purevaa sanottavaa”, Coover kirjoittaa. ”Aivopähkinöiden aika oli ohi.” Rikollisista tuli kiinnostavampia kuin rikoksenratkojista.
Robert Coover (s. 1932) on amerikkalainen kirjailija ja kirjallisuuden emeritusprofessori. Moebius on julkaissut häneltä aiemmin teokset Pinokkio Venetsiassa (2016) sekä Huck lännen mailla (2018).
Katukytän kuvituksen on laatinut sarjakuvataiteilija Art Spiegelman, jonka parhaiten tunnettu työ on keskitysleirikuvaus Maus (1991–1992). Katukytän kuvissa vilahtelee tuttuja hahmoja amerikkalaisen sarjakuvan varhaisvuosilta, kuten Betty Boop ja Ignatz-hiiri. Dick Tracyn varjon voi nähdä kansikuvankin taustalla.
Katukyttä on järjetön leikittely, joka jäljittelee kovaksikeitettyjen dekkarien kyynistä kieltä, mutta tarinassa on myös robotteja ja scifilaitteita. Tarina muistuttaakin jollain tapaa kyberpunkia. Tai ehkä tarkoituksena on ollut kirjoittaa sarjakuvan keinoja käyttävä romaani, mutta esimerkiksi Anatole Francen Pingviinien saaren tasolle se ei sarjakuvamaisuudessa yllä.
Tarina ei lähde kertaakaan todelliseen absurdiin lentoon, kuten vaikkapa Daniil Harmsin kertomuksissa. Cooverin teksti harppoo tutuksi tulleita latuja, eikä vastaan tule mitään sellaista, mihin ei perusfiktiossakaan törmäisi (paitsi ehkä poliisipampun työntäminen robotin…). Perse on Cooverin mielisana ja sitä toistellaan hanakasti. Nakuna juoksentelu oli aikoinaan teatterikorkeakoululaisten mielestä hauskinta mitä saattoi spontaanisti keksiä, ja sitäkin kirjassa tapahtuu.
* *
Jostain syystä teksti kiihdytti minut joka kerta järjettömään raivoon, ja lukeminen piti palastella pieniin osiin.
Katukyttä ei onnistunut vakuuttamaan minua, joten annan sille yksi ja puoli tähteä, mutta kaikessa järjettömyydessään tähtiä voisi antaa minkä tahansa määrän lukijan mieltymysten mukaan. En siis tyrmää, vaan suosittelen tutustumaan, jos tekele yhtään tuntuu kiinnostavalta.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elämää ja erotiikkaa rikollisten, poliisin ja varakkaan väen kesken – arviossa Päivi Alasalmen Myrkynkylväjä
KIRJAT | Tampereelle sijoittuvan Hallavainen-dekkarisarjan neljäs osa hehkuu kilttiä huumoria, vaikka tarinan rikolliset suosivatkin reipasta väkivaltaa.
Elämä on parasta alkoholia – arviossa Apollinairen Alcools
KIRJAT | Ranskalaisen 1900-luvun runouden merkkipaaluihin kuuluva Guillaume Apollinairen runoteos Alcools on nyt suomennettu ensimmäistä kertaa kokonaan.
Matka 1970-luvun Belfastiin – arviossa Louise Kennedyn Rikkomuksia
KIRJAT | Irlantilaiskirjailijan esikoisteos on monella tapaa perinteinen rakkausromaani ja sellaisena hieno.
Veljineen Hannu Väisäsen kertoja kokee olevansa välillä yksi suuri ruumis – arviossa Viisikko
KIRJAT | Vanikan palat ja Toiset kengät -romaanit lukeneille Viisikko täydentää poikaparven ja ukkokodin ainoan pysyvän naisen eli siskon kohtalot.