Ystävyys ylittää rajoja – arviossa Gianni Sollan Ystävyyden oppimäärä

Kuvat: Seas Agency / Otava

Italialaisen Gianni Sollan (s. 1974 Napolissa) romaani Ystävyyden oppimäärä (Otava, 2024) sijoittuu Napolin pohjoispuolelle Tora e Piccillin pikkukuntaan ja aikaan, jolloin auktoriteetteja olivat Jeesus ja Mussolini. Näiden kahden kuvat oli ripustettu sikoja kasvattavan Furtunà Buonasorten kodin seinälle, ja kun teki ristinmerkin Jeesuksen kuvan edessä, ei oikeastaan tiennyt, kumpaa rukoili, Vapahtajaa vai fasistijohtajaa.

Davide on Buonasorten pientilan poika, kotirenki, niin kuin hänet kotikylässä tunnettiin. Pikkusisko Rosetta pääsi kansakouluun, mutta sikoja hoitavalle Davidelle riitti isän mielestä se, että osaa laskea, kuinka monta sikaa heillä on. Pojan huonoa onnea sukunimen hyvää tuovasta enteellisyydestä huolimatta lisäsi, että hän oli ontunut toista jalkaansa syntymästään saakka ja tuotti näin epätäydellisenä häpeää isälleen.

”Nyt fasistin oma poika ei voinut mennä sotaan; Mussolinihan olisi kuollut häpeästä, jos hänellä olisi ollut minunkaltaiseni sotilas armeijassaan.”

Alkeellinen laskutaito ei ole se, mistä Davide haaveilee. Hän janoaa oppia. Hän varastaa kulkukauppiaalta vihkoja, joihin raapustelee osaamiaan kirjaimia ja kuvitteellista kirjoitusta. Italiankielinen alkuteos onkin saanut nimensä juuri vihkovarkaasta.

Lukemisen alkeita Davidelle opettaa köysitehtailijan tytär Teresa, ja kun kylän pojat halveksivat ja pilkkaavat ontuvaa nuorukaista, Teresa puolustaa häntä raivokkaasti myös poikajoukkoa vastaan.

* *

Kylän ja Daviden elämä mullistuu vuonna 1942, kun kylään karkotetaan Napolista joukko juutalaisia perheitä. Kyläläiset ihmettelevät, miksi juuri heidän luokseen.

”Emme tienneet juutalaisista mitään, emme heidän elintavoistaan tai minkä muotoinen nenä heillä oli, mutta päähämme oli teroitettu, että heitä piti vihata.”

Davide odottaa näkevänsä outoja tulijoita, mutta joukossa onkin poika, Nicolas, joka kiinnittää heti hänen huomionsa. Davide suostuu jopa hyökkäämään tämän kimppuun kylän toisten poikien kanssa, jotta pääsisi tutustumaan tulijaan. Pian kaikki onkin päälaellaan.

”Hän oli saapunut vasta hetki sitten, mutta asetelma oli jo kääntynyt toisin päin. Nyt epämuodostuneita, moukkamaisia, väärälle puolelle syntyneitä olimme me.”

* *

On Daviden onni, että hän pääsee isältään salaa Nicolaksen isän Ghioacchinon oppilaaksi ja oppii vihdoin lukemaan. Hän oppii paljon muutakin, mikä avaa hänelle kaipuun pois ahdistavasta pikkukylästä. Myös Daviden, Nicolaksen ja Teresan ystävyys toisaalta tiivistyy, toisaalta saa uusia muotoja.

Sodan käänteet johtavat siihen, että Nicolas joutuu pakenemaan saksalaisia ja lopulta katoaa jäljettömiin. Myös Davide lähtee kertomatta kenellekään, mihin menee, sillä kylään jääminen olisi merkinnyt hänelle vanhempien järjestämää avioliittoa tytön kanssa, jota tuskin tunsi.

Davide löytää oman paikkansa Napolista näyttelijänä, kun sille uralle häntä ovat johdattaneet jo kotikylän kiertävät teatterilaiset ja myös Nicholas, jonka henkevä olemus innoitti Davidea matkimaan tämän eleitä ja lausuntaa. Menestys ei tuo rauhaa, sillä Davide haluaa tietää, minne Teresan ja Nicolas ovat joutuneet ja elävätkö he vielä. Tapaavatko ystävykset, jääköön tässä kertomatta.

* *

Gianni Sollan romaani kertoo Etelä-Italian köyhyydestä ja takapajuisuudesta sodan aikana ja vielä sodan päätyttyä, mutta se kertoo Daviden kautta myös rakkaudesta maahan, luontoon ja eläimiin. Myös ihmisiin, sillä Daviden tarkka silmä näkee ihmiset sellaisina kuin he ovat ja hän toistaa näkemäänsä näyttämöllä. Katsojat nauravat, vaikka itse asiassa Davide tietää, ettei hänen esityksessään ole mitään naurettavaa.

Kotitilalla Daviden ystäviä ovat siat, jotka ymmärtävät häntä. Kaikkien pelkäämä iso Mustilus jopa puolustaa poikaa silloin kun isä yrittää tätä kurittaa, eikä Mustilus ole mikä tahansa sika, vaan se on Daviden mielikuvituksessa syntynyt suuresta tammesta. Sollan useat viittaukset metsään, puihin ja niiden juuriin kiinnittävät tarinaa luontoon ja maahan.

Solla kuvaa hienovaraisesti myös Daviden tiedonjanoa, ajattelun kehittymistä ja oivalluksia, jotka johdattavat hänet sikojen hoitajasta näyttelijäksi. Kun mieli on valmis ottamaan muutoksen vastaan, muutamat sanat voivat mullistaa elämän. Nicolaksen lausumat William Shakespearen Richard III:n säkeet avaavat sivistymättömälle nuorukaiselle toisenlaisen maailman, meren syvän sylin.

Ystävyyden oppimäärä on Gianni Sollan neljäs romaani, mutta vasta ensimmäinen suomennettu. Helinä Kankaan käännöstä on miellyttävää lukea.

Marjatta Honkasalo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua