Kuvat: Sabrina Bqain / Siltala
KIRJAT | Iida Sofia Hirvosen toinen romaani jatkaa esikoisen jalanjäljissä ja kertoo kaupunkilaisista, jotka kipristelevät epävarmojen aikojen keskellä.
”Voittajantunti on juuri sellainen teos, jonka kuvataan olevan ’tässä ajassa’. Ja niinhän se onkin, vieläpä hyvin terävästi.”
ARVOSTELU

Iida Sofia Hirvonen: Voittajantunti
- Siltala, 2025.
- 198 sivua.
Kanadalainen johtajuusvalmentaja Robin Sharma lanseerasi aamuviiden niin kutsuttuna ”voittajantuntina” vuonna 2019 ilmestyneessään kirjassaan The 5AM Club – Ota aamut haltuusi, kohenna elämääsi. Hän neuvoo käyttämään ensimmäisestä tunnista kolmanneksen hikiliikuntaan, kolmanneksen rauhoittumiseen ja kolmanneksen itsensä kehittämiseen. Työ onnistuu ja elämästä tulee parempi.
Iida Sofia Hirvosen toinen romaani Voittajantunti (Siltala, 2025) on saanut tästä nimensä, kuten kirjailija kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse self helpistä tai itsensä koulimisesta voittajaksi vaan kaupunkilaisista, jotka kipristelevät epävarmojen aikojen keskellä.
Hirvosen tajunnanvirtamaisessa Radalla-esikoisessa (2022; lue Mikko Lambergin arvio täältä) helsinkiläinen kertoja harhailee niin yökerhoissa kuin kyberavaruudessa. Voittajantunti ammentaa paljon samasta: huumeet, bileet, huomiot ihmisistä ja oman elämän analyysi vuotavat kaikki kerrontaan. Nyt tosin päivän ja yön ajan seurataan useita henkilöitä: on musiikkikriitikko, jolla on tiukka deadline printtiversionsa lopettavaan lehteen, flaneeraaja-sosiologi Xander, Erkki, joka tekee väitöskirjaa, jonka aiheena apurahahakemuskohteesta riippuen esimerkiksi ”Ei-mikään, sanomatta jättäminen ja ylevän kokemus tekoälyn aikana”, vintagefeikki-Pradan ostanut Jing ja tiskijukka-tapahtumanjärjestäjä Ceppo.
Voittajantunti on juuri sellainen teos, jonka kuvataan olevan ”tässä ajassa”. Ja niinhän se onkin, vieläpä hyvin terävästi.
Romaani yhdistää kerronnassaan esseemäisyyttä, musiikkijournalismia, internetin faktoideja ja paljon poukkoilevaa dialogia. Tyyli tuo esiin osaltaan nykyisen informaatiomassan valtavuuden ja säröisyyden, jossa itse kunkin on jotenkin luovittava. ”Voittajantunti” ei olekaan valinta kehittää itseään, vaan kapitalistinen pakko, joka näyttäytyy teoksessa kulttuuri- ja tietotyön epävarmuutta vastaan. Käydessään työllisyyspalveluissa Erkin on luotava työhakupalvelu Mahdollisuuksien toriin ”omannäköisen osaamisen miellekartta”: ”Tässä klikkaan tällaista sanaa kuin oppimaan oppiminen, ja siirrän sen tänne näin pilveen”, virkailija opastaa häntä.
Samalla tarve määrittää itseään heijastuu narratiiveissa, joita hahmot kertovat itsestään. Bileissä kävijä kertoo selviytymistarinaansa pikavippiveloista. Taiteilijoiden työhuoneessa teollisuusalueella keskustelu puolestaan ilmentää diagnoosikulttuuria: ”Tarvittiin asiantuntija vahvistamaan, että asia ehkä oli niin kuin he kokivat syvällä sisimmässään tunteneet: heidän elämänsä todella OLI ’normaalia vaikeampaa’, koska heidän päässään ei kaikki pelittänyt normaalilla tavalla. Vastuullisuus on korvannut romantiikan. Psykologia on korvannut uskonnon. Eikä siinä mitään.” Hirvonen poimii taidokkaasti trendejä ja puheenparsia todellisuudesta tekemättä niiden käyttäjistä kuitenkaan varsinaisesti naurettavia.
Tajunnanvirtamaista, monia elementtejä yhdistävää tyyliä kuuluukin määrittää tietynlainen sekavuus. Välillä se kuitenkin syö huomioiden osuvuutta, kun lukijan on pysähdyttävä tarkistamaan, kuka on äänessä tajunnan tasolla tai puheessa. Tämän vuoksi esikoisen virtaavuus ei aivan toteudu Voittajantunnissa.
Siltikin: aamuviideltä voi toki herätä meditoimaan tai ”kehittämään itseään”. Paljon enemmän kuitenkin voittaa, kun käyttää ajan tämän kirjan lukemiseen.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Uupumus on yksilön tuska ja yhteiskunnan vitsaus – arviossa Mona Mannevuon Väsymyksen aika
KIRJAT | Terveyslehtien vuosikertojen lukeminen avasi tutkijalle kiehtovan näkymän ihmisten väsymysilmiöihin, suomalaisen yhteiskunnan muutokseen ja modernin lääketieteen historiaan.
”Vastuutonta matkustaa, tai jopa elää, ilman muistiinpanoja” – arviossa Franz Kafkan Matkapäiväkirjat
KIRJAT | Kafkan Matkapäiväkirjat piirtävät niin vaihtuvat kaupungit kuin niiden asukkaat esiin yksityiskohtaisten huomioiden kautta, itse kirjailijan tuntemuksia unohtamatta.
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.







