Kuvat: Minerva Kustannus
KIRJAT | Eeva Elorannan esikoisromaanin tarinassa on mukana kaikki mahdolliset nykyajan henkilökohtaiset ongelmat.
”Tämä on kertomus kahden kerroksen väen moniongelmaisten elämästä.”
ARVOSTELU

Eeva Eloranta: Mistä löytäisin uskollisen sydämen
- Minerva, 2024.
- 368 sivua.
Eeva Elorannan esikoisromaanin tarinassa on mukana kaikki mahdolliset nykyajan henkilökohtaiset ongelmat. Mukana on taloudellisia ongelmia, rikoksia, alkoholi- ja huumeriippuvuutta, avioeroista johtuvia erilaisia perhesuhteita ja yhteiskunnan kykenemättömyyttä huolehtia heikoimmistaan.
Mistä löytäisin uskollisen sydämen (Minerva, 2024) on myös rakkaustarina, jossa kaksi ihmistä täysin erilaisista taustoista kohtaavat ja rakastuvat. Saara elättää itsensä puhelinmyyjänä ja vapaaehtoisena omaishoitajana autistiselle veljelleen Markukselle ja muistisairaalle entiselle anopilleen Mirkulle. Lisäksi Saara toimii useammankin naapurinsa auttajana. Alkoholisti äiti Marita ja isä Sakke lisäävät työtä ja jännitystä elämään, samoin kuuro täti Ulla-Maija.
Kaiken keskellä hän kohtaa ongelmaisen jääkiekkoilijan Petterin. Heidän arkensa ovat kaukana toisistaan. Petteri on julkisuudessa elävä, pelikiellon saanut jääkiekkoilija, jonka elämää naiset ja päihteet vievät tapahtumasta toiseen. Molemmat elävät Helsingissä, mutta sen eri puolilla.
Saaran ongelmat ovat konkreettisempia; rahan ja ajan puute toisista huolehtimiseeen. Petterin elämän ongelmia ovat naiset, pelit ja päihteet ja näiden seurauksena julkisuuden kirot ja niistä seuraavat mahdolliset suuremmat ongelmat. Petteri tapaa Samin, jonka vammautumiseen hän on syyllinen, ja näkee Samin erilaiseen elämään. Sami on Petterille esimerkki siitä, mitä voi tapahtua pelikentän tappelijalle.
On silkka sattuma, että Saara ja Petteri kohtaavat. Petteri joutuu ulos omasta huvilastaan tyttöystävän Sinin suuttuessa ja heittäessä mökin avaimet järveen. Lokakuun kylmyydessä Petteri tallustaa naapurimökkiin, joka on Saaran perimä. Saara viettää aikaa mökillä Markuksen ja entisen anoppinsa Mirkun kanssa. Yökylässä ollessaan Petteri huomaa elämästään unohtuneet pikkuasiat, kuten oikean välittämisen ja tunnelmien aitouden. Saara ottaa osaa hänen hetkelliseen kohtaloonsa ja kohtelee lämmöllä vierastakin ihmisiä.
Rakkaus hiipii ajan kanssa molempiin hitaasti. Saara on yhden naisen apu arjen ongelmiin. Siihen sopisi itselle avuksi aito rakkaus.
Kirjassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja tavalliselle ihmiselle outoja asioita, kuten lehti- ja somejulkisuus. Osa porukasta ei pärjää ilman julkisuutta tai pelkää sitä, mitä päivän ”epistola” kertoo heidän elämästään. Julkisuuden kiinnostukseen täytyy oppia suhtautumaan ja samalla pitää osa asioista omana tietonaan.
* *
Eeva Eloranta on kirjoittanut Saaran ja Petterin aidoiksi, uskottaviksi henkilöiksi. Muiden roolit ovat yhtä tuttuja ja tarpeellisia kokonaisuuden kerrontaan. Tämän on kertomus kahden kerroksen väen moniongelmaisten elämästä, kaikin puolin tuttu ja erilainen rakkaustarina, jossa oikea elämä sotkee kuvioita.
Sivujuonteena on Saaran uusi työ, jossa näyttelijät yritetään saada kertomaan huonosta kohtelusta taiteellisen työn puitteissa. Saada aikaan salainen lista pahiksista. – kuinka ajankohtaista!
Tarinassa päätöksiä kohti mennään todellisuus edellä. Mistä löytäisin uskollisen sydämen on viihdekirjallisuutta, tarkoituksella, kuten kirjailija haastattelussa kertoo.
Näyttelijänä, ohjaajana ja käsikirjoittajana tunnettu Eeva Eloranta osaa tehdä tarinan alusta loppuun. Hän tietää miten julkisuus toimii silloin, kun sillä tehdään kohujuttuja ja lehden kustantajille rahaa.
Kokemus on antanut Elorannalle hyvän pohjan kirjoittajana. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös muun muassa Samaa sukua, ei maata -televisiosarjan (1998–2000) käsikirjoittaminen ja useita ohjauksia eri teatterissa. Tämäkin romaani toimisi hyvin tv-sarjana.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







