W.G. Sebaldin moderni klassikkoteos Ilmasota ja kirjallisuus luo kylmäävän kuvan sodan logiikasta

06.05.2020

W.G. Sebaldin Ilmasota ja kirjallisuus on modernin kirjallisuuden klassikko. Kuva: Petri Hänninen

KIRJAT | W.G. Sebaldin klassikkoteos Ilmasota ja kirjallisuus luo kylmäävän kuvan sodan logiikasta ja ilmapommitusten kauhuista. ”Liekit imevät happea niin voimakkaasti, että se synnyttää 150 kilometrin tuntivauhdilla puhaltavan myrskyn, joka repii puut juuriltaan, irrottaa taloista päädyt ja imee ihmiset liekkeihin.”

ARVOSTELU

5 out of 5 stars

• W.G. Sebald: Ilmasota ja kirjallisuus
• (Luftkrieg und Literatur)
• Tammi, 2014 (1999)
• Suomennos Oili Suominen

Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

W.G. Sebaldin Ilmasota ja kirjallisuus on modernin kirjallisuuden klassikko. Suomeksi se on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa vuonna 2014, vaikka se ei ole edes romaani, vaan laajennettu essee.

Sebald esittää, että saksalaiset eivät ole koskaan kunnolla käsitelleet liittoutuneiden harjoittaman järjestelmällisen ilmasodan traumaa, vaan koko asia on pyyhkäisty pois niin mielestä kuin kirjallisuudestakin.

Toki pommituksia on käsitelty useastikin, mutta pintapuolisesti, kuulopuheiden perusteella tai absurdiin fantasiaan kiedottuna. Tutkivaa ja pohdiskelevaa teosta aiheesta ei ole kirjoitettu – ei ainakaan ennen Sebaldin teoksen ilmestymistä. Saksalaiset ehkä ajattelevat, etteivät he voi vaatia briteiltä keskustelua ilmasodan oikeutuksesta, koska he itse tuhosivat kuusi miljoonaa juutalaista sodan aikana.

* *

Vuonna 1941 saksalaisten sotakoneisto oli valtansa huipulla, ja onnistui eristämään Englannin niin, ettei briteillä ollut mahdollisuutta vaikuttaa sodan kulkuun. Churchill tuli lopulta siihen tulokseen, että ainoastaan järjestelmällinen Saksan kaupunkien tuhoaminen voisi kääntää sodan liittoutuneiden voitoksi.

Koko pommitusorganisaatio lentäjineen, koneineen ja pommeineen luotiin tyhjästä ilman aiempaa kokemusta. Pommituskoneistosta kasvoi nopeasti itseään suurempi, eikä sitä voitu enää pysäyttää, vaikka muun muassa Albert Speerin mukaan polttoainelaitosten ja liikenteen solmukohtien täsmäpommitukset olisivat lamauttaneet natsiarmeijan tehokkaammin kuin aluepommitukset, ja sota olisi todennäköisesti saatu päätökseen jo aiemmin.

Aluepommitusten seuraukset olivat aiemmin tuntemattomia. Esimerkiksi tulimyrskyn käsite oli kokonaan uusi. Sitä ennen ei oltu uskottu, että kokonainen kaupunki voisi palaa yhtenä, kahden kilometrin korkuisena soihtuna.

Sebald kuvaa yksityiskohtaisesti Hampurin pommitusta kesällä 1943. Liekit imevät happea niin voimakkaasti, että se synnyttää 150 kilometrin tuntivauhdilla puhaltavan myrskyn, joka repii puut juuriltaan, irrottaa taloista päädyt ja imee ihmiset liekkeihin.

Myös teoksessa ilmi tuleva sodan logiikka on kylmäävää. Sebald siteeraa Elaine Scarrya, jonka mukaan sodan uhreja ei suinkaan anneta matkalla johonkin päämäärään, vaan he ovat sekä matka että päämäärä. Ihmisuhrit ovat voiton ohella sodan tarkoitus. Sota on kostoa.

* *

Ilmasota ja kirjallisuus on mainio kirjoittamisen oppikirja. Se käsittelee nimensä mukaisesti myös kirjallisuutta, ja sitä miten sota ja ilmapommitukset on nähty kaunokirjallisissa teoksissa.

Sebald jakaa useita hyviä vinkkejä kirjoittamiseen, ja vannoo kiihkottomuuden ja puhtaiden tosiasioiden nimeen. ”En pysty näkemään mitään siitä, mitä tuossa kuvataan, näen aina vain kirjailijan, innokkaana ja sinnikkäänä näpertelemässä kielellä”, Sebald kirjoittaa Arno Schmidtin kirjavista kielellisistä koukeroista. Tällä metodilla suomalaistakin kirjallisuutta voisi mätkiä surutta.

Parasta teoksessa on Sebaldin kursailemattomuus. Sebald ei kumartele, ja hänellä riittää rohkeutta astua arvossa pidettyjen saksalaiskirjailijoiden ja heidän teostensa varpaille. Sebald ei vain tyydy lyttäämään teoksia, vaan purkaa kohteensa lause lauseelta, ja nostaa esiin esimerkkejä niiden latteasta kielestä ja ontuvista juonikyhäelmistä.

Vuosikymmenet keskusteluja ja taidetta vaivannut rotuoppi oli hankalaa ravistaa harteilta Kolmannen valtakunnan tuhon jälkeen. Vaikka kirjalliset esitykset kertoivatkin uudesta sodanjälkeisestä ajasta, retoriikka oli silti yhteneväistä entisen fasistihallinnon retoriikan kanssa.

* *

Teoksen jälkimmäinen puolisko on pyhitetty kirjailija Alfred Anderschin tutkimukselle. Anderschia on pidetty yhtenä sodan jälkeisen Saksan parhaista kirjailijoista, mutta Sebald maalaa hänestä kuvan omahyväisenä opportunistina ja natsien hännystelijänä, ja teilaa hänen teoksensa armotta.

W.G. Sebald syntyi Saksassa 1944 ja muutti pysyvästi Englantiin vuonna 1970, missä hän toimi eurooppalaisen kirjallisuuden professorina. Sebald kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 2001.

Ilmasota ja kirjallisuus on kirjastossa niputettu luokkaan 86.4, Saksankielisen kirjallisuuden historia ja tutkimus.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua