Kuvat: Art House
KIRJAT | Päivi Koiviston ja Sinikka Vuolan kokoomateos opettaa kirjoittamaan ja inspiroi konkarikirjailijoiden syvällä rintaäänellä.
”Artikkeleista paistaa läpi kannustus etsiä ja löytää oma tapansa, prosessinsa, valintansa kirjoittaa.”
ARVOSTELU

Päivi Koivisto & Sinikka Vuola (toim.): Kirjoita vuosi – 12 matkaa kirjoittamisen taitoon
- Art House, 2025.
- 312 sivua.
Kirjoitusoppaista tukea etsivä kirjoittaja saattaa säikähtää runsaudenpulaa, oppaita on julkaistu pelkästään lähivuosina useita. Kokoomateoksia on tuoreissa kotimaisissa kirjoitusoppaissa vähemmän, siksi Päivi Koiviston ja Sinikka Vuolan toimittama Kirjoita vuosi – 12 matkaa kirjoittamisen taitoon (Art House, 2025) on moniääninen lisä kirjoitusoppaiden joukkoon. Kaksitoista kuukautta, kaksitoista kirjailijakonkaria, sataviisikymmentäseitsemän kirjoitusharjoitusta.
Vuola ja Koivisto kuvaavat esipuheessa opasta vuoden pituiseksi kirjoituskurssiksi, jonka voi opiskella kotipesän rauhassa. Monipuolisesti kirjoittamisen kenttää edustavat kirjailijat ovat luoneet teokseen itsenäiset artikkelinsa heille läheisestä kirjoittamisen teemasta. Teoria ja kirjoitusharjoitukset avaavat esimerkiksi proosan, runon ja esseen keinoja. Oppeja ja inspiraatiota tarjoilevat Pauliina Vanhatalo, Siri Kolu, Anneli Kanto, Sinikka Vuola, Anne Leinonen, Tapani Bagge, Marko Hautala, Matti Kangaskoski, Johanna Venho, Henriikka Tavi, Monika Fagerholm ja Silvia Hosseini.
Pauliina Vanhatalo käynnistää kirjoittajan vuoden tammikuussa. Erinomainen valinta, sillä hän ojentaa artikkelissaan kirjoittajalle lämpimän, armollisen kämmenen, johon tarttumalla pääsee kirjoittamisen ensimmäisen kynnyksen yli, konkreettisesti.
”Kun ylittää ryhtymisen ja aloittamisen kynnyksen riittävän monta kertaa, kirjoittaminen muuttuu vähitellen tavaksi ja rutiiniksi.”
Helmikuussa hypitään Siri Kolun johdolla näkökulmasta toiseen. Kolu sukeltaa artikkelin mitaksi yllättävän syvälle näkökulmaan, ja idättää tekstin nälkäisen kirjoittajan mieleen ideoita kuin suppilovahveroita sateella.
”Teet kirjoittajana aina valinnan, kenen silmin tekstin maailma tulee nähdyksi.”
Maaliskuussa hautaudutaan taustatyöhön Anneli Kannon yksityiskohtaisten ja konkreettisten vinkkien avulla. Kanto kirjoittaa muun muassa taustatyön tekemisestä myös Kirjoittamassa-kirjoitusoppaassaan (Reuna, 2019).
”Jos jumitut tai joudut umpikujaan kirjoittamisessasi, palaa taustatyöhön.”
Sinikka Vuola opastaa huhtikuussa metodiseen työskentelyyn eli kirjoittamiseen ennalta asetettujen toimintaohjeiden mukaan. Huhtikuusta tuli kertaheitolla arvion kirjoittajan suosikkikuukausi! Kirjoitusharjoitukset ovat omaleimaisia ja kyytiin pääsee matalalla kynnyksellä: kuka tahansa osaa kirjoittaa listan tunteista, joita ei voi tyydyttää.
”Kirjoittamisessa hyödynnetyt säännöt paradoksaalisesti buustaavat luovuutta.”
Toukokuussa maailma rakentuu tarinan ympärille Anne Leinosen ohjauksessa. Leinonen sanoittaa kirjoittamisen käsitteitä kuten rytmiä, jännitettä ja konfliktia selkeästi ja yleistajuisesti. Leinosen tuotannosta löytyy useita kirjoitusoppaita, esimerkiksi lapsille suunnattu Lumottu pikajuna (Haamu Kustannus, 2025) ja Sinä kirjoitat romaanin (Penelope-kustannus, 2019).
”Tehtävänäsi on jättää lukijalle tunne, että tarina tapahtuu todellisessa ympäristössä.”
* *
Kesäkuussa rakennetaan juonta dekkarimaailman esimerkein Tapani Baggen kanssa. Ennakkosuunnitteluun kallistuva kirjoittaja lienee pähkinöinä Baggen opeista, etenkin juonenkehittelyn rakennepiirustuksista. Dekkarikirjoittamisesta kiinnostuneille Bagge on kirjoittanut kirjoitusoppaan Se murhaa joka osaa – Dekkarin tekemisen taito (CrimeTime / Docendo, 2016).
”Kun valmistelut on tehty huolellisesti, juonen laatiminen on helpompaa.”
Heinäkuussa luodaan tekstiin jännitettä Marko Hautalan ja kauhukirjallisuuden näkökulmasta. Hautalan kisällinä kuullaan esimerkiksi tehokkaasta jännitteen rakentamisen keinosta, jota hän kutsuu enteilyksi. Myös Hautalan tuotannosta löytyy kauhukirjoittamiseen opastava kokoomateos Tuoretta verta – kauhukirjoittajan opas (Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry, 2012).
”Väkivaltainen kuolema on tosielämässä dramaattinen tapahtuma, fiktiossa ei niinkään.”
Elokuussa poistutaan proosan parista, kun Matti Hautakangas vie kirjoittajan tutkimaan, mitä kirjoittamiselle tapahtuu mediumin muuttuessa. Tapetilla on esimerkiksi tekstien materiaalisuus ja monimediaisuus. Hautakangas osoittaa myös, mitä ja miksi tekoäly ei voi kirjoittaa puolestamme.
”Medium ja materiaali vaikuttavat oleellisesti siihen, mitä ja miten kirjoitetaan.”
* *
Syksy käynnistyy lyyrisesti, kun Johanna Venho riuhtaisee oven auki runon maailmaan syyskuussa. Venho auttaa kirjoittajaa kädestä pitäen tunnistamaan ja kokeilemaan runouden keinoja. Hän kannustaa suhtautumaan runoon runon kielellä, ennemmin kuunnellen ja aistien kuin yrittäen ymmärtää.
”Ei runoa tarvitse järjellä ymmärtää. Sen voi antaa puhua kieltään ja kuulostella, mitä se saa itsessä liikkeelle.”
Henriikka Tavi vie kirjoittamisen lokakuussa syvälle kehoon ja fyysisyyteen. Tavi havainnollistaa leipälajinsa runouden kontekstissa, havainnot osuvat ja uppoavat kirjoittajaan lajityypistä riippumatta. Harjoitusten parissa kirjoitetaan esimerkiksi hengittäen, kävellen, paikkaa vaihtaen, vauhtia kiihdyttäen.
”Mitä ikinä teemmekin, teemme sen aina kehollamme.”
Marraskuun kapellimestarina toimii tuore Finlandia-voittaja Monika Fagerholm. Aiheena on Fagerholmin kehittämä luovan työstämisen metodi kirjoitusprosessissa. Metodi kannustaa ajattelemaan ja tutkimaan kirjoittamalla, aloittamaan työskentelyn enemmän intuitiivisesti kuin rationaalisia suunnitelmia suoltaen.
”Ala hommiin, käy kiinni listaan. Käsikirjoitukseen. Kirjoittamiseen. Sitä on luova työstäminen.”
Vuoden päättää joulukuussa esseen kirjoittamista valottava Silvia Hosseini. Teksti itsessään on elävä esimerkki esseestä aiheenaan essee. Kirjoitusharjoituksissa pohditaan ja etsitään esimerkiksi teemoja, näkökulmia, lähteitä, rakenteita ja esseeminää.
”Jos essee pitäisi määritellä tiiviisti, sanoisin, että se on ajattelun pukemista kaunokirjalliseen muotoon.”
* *
Vuodenkierto on aika, jossa satunnaisesta ehtii syntyä rutiini – yksi harjoitusten säännöllisen tekemisen suurimmista eduista kirjoittajalle. Kirjoitusoppaan sitominen vuodenkiertoon tuntuu symboliselta sekä ekokriisiin että kirjoittamisen syklisyyteen viitaten. Syntyy mielikuvia kirjoittamisen, luonnon ja havainnon yhteydestä.
Artikkeleiden rakenteet muuttuvat kirjailijan mukana: toiset eivät tarjoile tehtäviä ennen teoriaa, toiset limittävät ne toistensa lomaan. Toisina kuukausina tehtäviä on jokaiselle päivälle, toisina harvemmin. Ilon pirskahdus vaihtuvuudesta ja spontaaniudesta nauttivalle. Haaste heittäytyä erilaisten käytäntöjen käsiin turvan hakuiselle. Haasteeseen kannattaa tarttua, opas antaa siihen matalan kynnyksen mahdollisuuden.
Artikkeleista paistaa läpi kannustus etsiä ja löytää oma tapansa, prosessinsa, valintansa kirjoittaa työnjakoa peittelemättä: kirjailijat ovat esitelleet työkalut lukuisine käyttöohjeineen, pakki on avattava itse ja ryhdyttävä soveltamaan.
Kirjoita vuosi – 12 matkaa kirjoittamisen taitoon on moniääninen kokonaisuus, kuin kirjoittajan karkkikauppa, jossa lempparit valikoituvat jokaista makua maistelemalla.
Niina Juutilainen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jyri Engeströmin ja Timo Ahopellon Startup-käsikirja on tervetullut lisäys yrittäjyyskirjallisuuteen ja -kasvatukseen
KIRJAT | Yrittäjyysoppaita on ilmestynyt pilvin pimein, vaan suomenkielistä startup-opasta ei ole markkinoilla aikaisemmin näkynyt.
Vincenzo Mascolo liikkuu eurooppalaisen kulttuuriperinnön ytimessä – arviossa runokokoelma Taivas ja kaupungit
KIRJAT | Taivas ja kaupungit on lyhyt mutta kiinnostava esittely Vincenzo Mascolon runoudesta.
Historia toistaa itseään, muurit sortuivat taas ja taas – arviossa Minna Silverin Elää ja kuolla muinaisessa Jerikossa
KIRJAT | Rauniokumpu Lähi-idässä kätkee sisäänsä 12 000 vuotta ihmiskunnan historiaa. Minna Silverin tietokirja tutkii menneisyyden kaupunkia arkeologin silmin.
Muusikko ja säveltäjä Eero Ojanen oli keskeinen tekijä 1970-luvun laululiikkeessä – arviossa elämäkertateos Ertsi
KIRJAT | Toimittaja, kirjailija Pirjo Munck kertoo muusikon ja säveltäjän elämästä ja tekemisistä vuosilukujen mukaisessa järjestyksessä.







