Kuvat: Jussi Virkkumaa / Poesia
KIRJAT | Virpi Vairisen viides teos kritisoi tarkkanäköisesti ihmiskunnan tuhovoimaa.
”Vähäeleiset tekstit onnistuvat osoittamaan, kuinka ihminen muokkaa maailmaa mieleisekseen.”
ARVOSTELU

Virpi Vairinen: Antiluuppi
- Poesia, 2023.
- 93 sivua.
Virpi Vairinen on käsitellyt aiemmissa teoksissaan vuorokaudenaikoja, tilaa ja kapitalismia sekä olemassaolon kytkeytymistä teknologiaan. Viides runoteos Antiluuppi (Poesia, 2023) on takakantensa mukaan ”kirja historiasta katastrofin edellä”.
Apokalypsi todella väijyy taustalla, kun runoissa piirretään tarkkanäköistä kuvaa ihmiskunnan kollektiivisesta itsetuhosta. Vähäeleiset tekstit onnistuvat osoittamaan, kuinka ihminen muokkaa maailmaa mieleisekseen – ja kuinka tämä johtaa kaikkeen muuhun kuin kenellekään mieleiseen.
Teos luo poikkeuksellisen vahvan kuvan yhteyksistä, joiden pitäisi olla ilmiselviä mutta jotka näyttäytyvät kuitenkin yllättävinä. Se alkaa hiekkaosiolla, jossa sama materia arvotetaan eri tavoin sen perusteella, kuinka hyödyllistä se on ihmisille: ”kuorma-autojen letkat kuljettavat hiekkaa/ paikasta toiseen/ tulee väistämätöntä kauttakulkua/ matkan varrellakin on hiekkaa/ mutta se on liian hajallaan”. Huomiot tällaisen arvottamisen absurdiudesta ovat vähäeleisessä oivaltavuudessa yhtäaikaisesti humoristisia ja kauhistuttavan tosia: ”yhä enemmän betonia ja asfalttia/ niin että rakennuksia ja kaupunginosia hylätään/ koska betoni ja asfaltti ovat paremmin aseteltuina toisaalla”.
Kun näin syntyvä kuva maailmasta rinnastetaan uutisleikkeeseen, jossa kerrotaan, kuinka Kaliforniasta laukaistu raketti näkyi valoilmiönä Suomessa, sanaton yhtäsuuruusmerkki ikään kuin todistaa runojen teesin todeksi.
Antiluuppi on valtavan yhteiskunnallinen teos myös muuten kuin luontosuhteen kuvauksessa. Runoissa otetaan kantaa niin ihmisruumiiseen kapitalistisen järjestelmän työvälineenä, omaisuuden luomiin vääristymiin ja ihmisten – vääränlaisen – liikkuvuuden rajoittamiseen. Se viiltää virkistävän napakalla kritiikillä: se paljastaa, kuinka ihminen halutessaan voida hyvin ”yrittää, toistuvasti, huomaamattaan voida jollain tavalla hiukan huonosti,/ sillä eihän kenelläkään joka voi huonosti ole velvollisuutta tehdä muuta/ kuin yrittää voida hyvin”.
Teoksen Interregnum-osiossa on huijaus- ja tietojenkalastelusähköposteja, joissa nimimerkki Sexywoman etsii ”seksiä verkkokameralla” ja Ursula von der Leyen ilmoittaa, että vastaanottaja valittu saamaan kolme miljoonaa euroa ”due to recent Disaster in Ukraine and Russia”, kunhan lähettää henkilötietonsa. Ne naurattavat mutta rinnastuvat samalla epätasa-arvoon ja toisen näkemiseen ennen kaikkea hyödykkeenä sekä, osion nimen mukaisesti, tilanteeseen, jossa toimivaa hallintoa tai johtajaa ei ole.
Muutamissa kohdissa kriittiset huomiot tosin luiskahtavat turhan alleviivaavuuden puolella – pieni peruutus muuten niin pienieleisesti maailmaa mullistaviin säkeisiin olisi vahvistanut viestiä.
Antiluuppi, niin kliseistä kuin se onkin, pakottaa ajattelemaan historiaa ja itseään osana sitä. Tämä on loistavaa ja pelottavaa, sillä teos on katastrofin edellä oikeassa: ”loimme jotakin/ mitä pelästyimme// nyt voimme katsoa sen kuvaa/ ja sanoa/ nyt tiedän mihin varautua”.
Anna Hollingsworth
* *
Kulttuurigaala lähestyy!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!
#kulttuurigaala #kulttuuri
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Marja-Leena Tuurnan uusi kirja Eeva-Liisa Mannerista on ainutlaatuinen matka luomisprosessin ytimeen – arviossa Näytän sinulle tien
KIRJAT | Marja-Leena Tuurna on kirjoittanut jatkoa vuoden 2021 Eeva-Liisa Manner -elämäkerralle Matka yli vaihtelevien äärten.
Lupaava ensiromaani pohjoisesta – arviossa Sofia Heralan Nukkuvien kukkien joki
KIRJAT | Sofia Heralan romaani pohjautuu todelliseen tapahtumaan. Viisi koululaista ja veneen soutaja hukkuivat kouluvuoden viimeisenä päivänä vuonna 1956 Liakanjoella.
Paremman tulevaisuuden toivoa Barcelonassa 1974 – arviossa Montserrat Roigin Kirsikoiden aika
KIRJAT | Kotimaassaan Roigin mukaan on nimetty niin kouluja, kirjastoja kuin katujakin, mutta Suomessa Kirsikoiden aika on ensimmäinen espanjalaiskirjailijalta käännetty teos.
Tarinoita linnanväestä – arviossa Elise Pihlajaniemen Ritareita, linnanrouvia ja merirosvoja
KIRJAT | Millaisia olivat ihmiskohtalot Suomen keskiaikaisissa linnoissa? Elise Pihlajaniemi jatkaa Linnaelämää keskiajan Suomessa -teoksen linjoilla.




