Kuvat: Siltala / Julia von Vietinghoff
KIRJAT | Miten tässä näin pääsi käymään ja miksi Suuri Gopnik hyökkäsi Ukrainaan? Viktor Jerofejev on kirjannut merkintöjä kuolleesta ja elävästä Venäjästä.
”Kirja on kokoelma kohtauksia, visiota, perhekronikkaa, rakkaussuhteita, humoristisia kokeiluja sekä mystisiä valaistumisia.”
ARVOSTELU

Viktor Jerofejev: Suuri Gopnik
- Suomentanut Pauli Tapio.
- Siltala, 2025.
- 1 578 sivua.
Viktor Jerofejev syntyi 19. syyskuuta 1947 Moskovassa. Hänen isänsä oli diplomi-kielenkääntäjä, joka toimi muun muassa Stalinin ranskankielisenä tulkkina. Perhe asui Jerofejevin lapsuudessa myös ulkomailla, esimerkiksi Pariisissa 1950-luvun puolivälissä.
Jerofejev on kauno- ja tietokirjailija, jonka lajeja ovat romaanit, novellit, esseet ja kirjallisuuskritiikki. Häneltä on aikaisemmin suomennettu ainakin Moskovan kaunotar ja Hyvä Stalin.
Aivan aluksi Jerofejev nostaa Suuressa Gopnikissa (suom. Pauli Tapio; Siltala, 2025) esiin kaksi sitaattia: ”Käsivarrellansa lapsi on jo kuollut” on Wolfgang von Goethen runosta Keijujen kuningas ja ”Meidän aikojamme ei tulla muistelemaan häpeämättä kaikkien meidän puolesta” Suuri Gopnik -kirjasta.
Teoksena Suuri Gopnik ei ole yksi yhtenäinen ja lineaarinen kaari, vaan useista osista koostuva kokonaisuus, jossa erilaiset elementit – historialliset, omaelämäkerralliset, fantasiat – lomittuvat. Tämäkään ei riitä kirjailijalle, sillä Jerofejev jakaa lisäksi kirjan kahteen osaan.
Ensimmäinen osa on nimeltään ”Kohtisuorat yksinäisyydet”. Se sisältää kaikkiaan sata otsikollista lukua ja niiden väleissä kursivoituja päiväkirjamerkintöjä otsikkonaan ”24. helmikuuta”.
Toisessa osassa ”Onni” on 81 lukua. Lukijan pitää olla hereillä ja miettiä missä mennään ja miksi, ja juuri nämä seikat tekevät kirjasta uuvuttavan lukukokemuksen. Mutta jos jaksaa, oppii paljon Venäjän tapahtumista viimeisen 20 vuoden ajalta ja siitä, miksi ”Suuri Gopnik” (Putin ) maata yksinvaltaisesti johtaa ja miksi Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Nyt varmaan kysytte, mikä on gopnik. Sana on venäjän kielen alatyyliä, ja sillä viitataan tiettyyn alaluokkaiseen, katurikollisuuteen liittyvään nuorisokulttuuriin Venäjällä ja muissa entisen Neuvostoliiton maissa.
Jerofejev itse väittää, että sanaa on mahdoton kääntää: ”Lähinnä se merkitsee pikkurikollista, kaupungin kujilla liikkuvaa huligaania.” Jerofejev tähdentää, että ”yhdellä gopnikilla on käynyt uskomaton mäihä; paradoksaalisella tavalla kääpiöstä on tullut jättiläinen”.
* *
Suuri Gopnik sisältää omaelämäkerrallisia tarinoita, esseitä, pohdintoja sekä fantasioita ja melkoisesti vulgaaria pornografiaa. Ensimmäisessä osassa Jerofejev on fiksoitunut naisten pikkuhousujen ja stringien jopa rivonpuoleisiin kuvauksiin.
Kirja on voimakkaasti satiirinen, terävä ja ironinen, ja siinä käytetään kuvauksellista kieltä. Se käsittelee nyky-Venäjää ja sen johtoa, historiallisia tapahtumia sekä kirjailijan henkilökohtaista taustaa. Nerokas temppu on tuoda esiin gopnikin kuiskaajana ”Pieni Yöstalin”. Venäjän itsevaltiaan tiedetään ihailevan Stalinia ja ehkä haluavan ryhtyä aivan uudeksi Staliniksi.
Suomikin mainitaan muutamassa kohtaa kirjaa. Jerofejev pakenee autolla Moskovasta kohden Pietaria ja sieltä Itämeren yli kohti Berliiniä mukanaan vaimo ja kaksi tytärtä. Hän kirjoittaa: ”Venäjän yhteinen pyhä kirkko, siis vuorokauden ympäri pyörivä valtiollinen televisio, oli sodan alettua muuttunut älykkäälle kansanosalle kuin rotanmyrkyksi tai novitsoksi. Ihmiset säntäsivät päätä pahkaa pakoon. Jäljelle jäivät vain sellaiset, jotka ovat kyllin lujaa tekoa käyttääkseen myrkkyä dopingaineena.”
Vähän myöhemmin hän jatkaa kuvaustaan paosta ruumishuoneelta – siis Moskovasta ja Venäjältä, joka ”puhtain sydämin oli syössyt Ukrainan alimpaan helvettiin”. Perhe pääsee Suomen puolelle, jossa viisi pakkasukkoa ottaa heidät vastaan. Vaihteeksi hupaisaa kuvausta lahjomattomista suomalaisista rajamiehistä.
* *
Kirja on ilmestynyt alun perin Venäjällä vuonna 2020. Suomennettu laitos perustunee Frankfurtin kirjamessuilla vuonna 2023 julkaistuun venäläiseen versioon. Siksi kirjasta puuttuvat Ukrainan sodan viimeisimmät vaiheet ja niiden analysointi.
Joka tapauksessa Jerofejev kritisoi tässä suomalaisessa laitoksessa lännen reaktioita sapekkaasti. Hän tuomitsee Putinin ja Venäjän hyökkäyksen, jota hän osuvasti nimittää tyhmyyden epidemiaksi. Samalla hän arvostelee lännen epäröintiä, alakanttiin tekemiä arvioita ja taktiikoiden epäjohdonmukaisuutta.
Putinin politiikkaa Jerofejev sättii ”gopnik-mentaliteetiksi” eli katujengin räävittömän vallan logiikaksi, mutta samanaikaisesti kritisoi lännen taktista käyttäytymistä ja vaatii selvempää moraalista ja aineellista tukea.
Jukka Kallio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







