Kuvat: Tine Harden / Gummerus
KIRJAT | Kymmenosaisen rikossarjan viimeisessä osassa Q-osaston pomo Carl Mørck on vankilassa, jossa uhkaajia riittää.
”Hyvät muuttuvat pahaksi, pahat hyväksi, ja uhrit tulevat esiin vahvimpina kaikista.”
ARVOSTELU
Jussi Adler Olsen: Selli
- Suomentanut Kari Koski.
- Gummerus, 2024.
- 592 sivua.
Selli (suom. Kari Koski; Gummerus, 2024) on vanhojen rikosten parissa työskentelevistä poliiseista eli osasto Q:stä kertovan sarjan viimeinen tarina. Sarjassa on kymmenen kirjaa, joista melkein jokainen pitää tiukasti jännityksen yllä alusta loppuun. Kuudesta kirjasta on tehty elokuva.
Selli alkaa, kun Q-osaston poliisipällikköä Carl Mørckia kuljetetaan käsiraudoissa vankilaan, siihen kaupungin pahimpaan Vestreen. Hän ei pääse erityisselliin, kuten poliisit yleensä, vaan tavalliseen, jossa hänen henkensä on jatkuvasti vaarassa.
Kirja alkaa siitä, mihin sarjan edellinen osa Natriumkloridi jäi.
Carl muistelee vanhaa tapahtumaa, josta luimme Vanki-kirjassa (2017). Osasto Q:n alkuaikoina rikostutkijat Carl, Anker ja Hardy joutuvat rikollisten väijytykseen. Anker kuolee, Hardy halvaantuu ja Carl lähetetään poliisitalon kellariin tutkimaan vanhoja rikoksia.
Carl sai tuolloin Ankerilta matkalaukun, jonka unohti ullakolle säilöön. Jonkun vinkistä laukku löydettiin, se oli täynnä rahaa ja huumeita.
Anker oli paha poliisi ja sellaisena pidetään nyt Carliakin. Petturipoliisin kohtelu on tylyä. Kaiken takana on tietenkin joku, joka vinkkaa muille poliiseille kaikesta mahdollisesta.
Kollegat Kööpenhaminan poliisista kääntävät Carlilleselkänsä.
Q-osaston kaverit Rose, Assad ja Gordon päättävät uhmata muiden poliisien käskyjä ja ottaa Carlin asiat hoitoonsa.
* *
Vestren vankilassa hollantilaiset ja tanskalaiset roistot lupaavat puolen miljoonan palkkion Carlin surmaajalle. Hän ei saa puhua, jottei totuus kaikesta paljastuisi. Carl on asemassa, jossa hänet joko tapetaan, todetaan syylliseksi tai totuus kaikesta paljastuu.
Samassa vankilassa istuva pikkuroisto Malthe pelastaa estää Carlin ensimmäisen murhayrityksen, ihan henkilökohtaisten pyrkimysten vuoksi. Hän haluaa pitää koko palkkiorahan itse
Carl kuulee seuraavana aamuna, oikeuteen mennessään, että hänelle määrätty asianajaja on kuollut; auto on ajanut tämän päälle suojatiellä. Lähipiiriäkin on uhkailtu.
Rose, Assad ja Gordon osaavat asiansa ja osaavat myös kiertää muun poliisikunnan utelut ja arvelut. Toiminta on tehokasta ja hahmot hikeä, voimaa ja älyä.
* *
Q-sarjan odotettu finaali on enimmäkseen jännittävä ja kääntää asetelmat poliisien ja roistojen välillä hetkittäin ylösalaisin. Hyvät muuttuvat pahaksi, pahat hyväksi, ja uhrit tulevat esiin vahvimpina kaikista. Välillä tarina jämähtää toistoon. Muistelut vanhoista ajoista ovat vain osittain tarpeellisia.
Jussi Adler-Olsen ei säästele ideoissaan eikä hahmojaan kuvaillessaan. Hän laittaa rikossankarinsa Carl Mørckin koetukselle ja melkein tuhoaa hänet, mutta vauhti, vaaralliset tilanteet ja huumori auttavat. Jokaisessa kirjassa on ollut synkkää mutta hyvää huumoria.
Carl Mørck on tullut tutuksi jo yli 40 maassa ja selvästi lukijat ovat arvostaneet hänen persoonansa suuresti. Jussi Adler-Olsenin kirjoja on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta – syystä ja ansiosta.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Patsaat puhuvat muinaisia kieliä – arviossa Emi Yagin Venus ja minä
KIRJAT | Emi Yagi kirjoittaa maagista realismia japanilaiseen tapaan. Suomi on mainittu, ja on lähetetty piiloterveiset Ylelle. Olisiko latinankieliset uutiset kannattanut säästää?
Elli Tompuri eli elämää ja teki teatteria intohimolla – arviossa Raija-Sinikka Rantalan kirjoittama elämäkerta
KIRJAT | Raija-Sinikka Rantalan kirjoittama elämäkerta näyttelijä Elli Tompurista on ansiokas, suorastaan täydellinen elämäkerta.
Täydellinen suomennos aistikkaasta renessanssiklassikosta ilmestyy jälleen – arviossa Giovanni Boccaccion Decamerone
KIRJAT | Suuri novellitaiteen luoja Giovanni Boccaccio kirjoitti Decameronen jo verrattain kypsällä iällä, jolloin hänen näkemyksensä rakkaudesta oli kiteytynyt.
Harry Salmenniemen Valohammas kertoo kiireettömästi arjesta, jonka tuoksut ja äänet pystyy aistimaan
KIRJAT | Harry Salmenniemi käyttää suomen kieltä omalaatuisella ja monipuolisella tavalla. Miksei kukaan ole koskaan aiemmin kirjoittanut näitä lauseita näillä sanoilla?