Kuvat: Niclas Mäkelä / Otava
KIRJAT | Näyttelijäkaksikko Minna Kivelän ja Ria Katajan teos tulvii huumoria, jossa ei säästellä mitään eikä ketään.
”Ikääntynyt nainen ei viitsi pidätellä arvioidessaan muita, naisia ja erityisesti miehiä.”
ARVOSTELU
Minna Kivelä & Ria Kataja: Tuula ja Pirkko Fugessa
- Otava, 2024.
- 250 sivua.
Näyttelijät Minna Kivelä ja Ria Kataja ovat näytelleet Tuulaa ja Pirkkoa pitkin poikin Suomen maata. He kertovat tarinoita kahden ”ikääntyneen naisen” kohtaamisista ja ongelmista, enimmäkseen sukulaisten kanssa, mutta myös naapurusto ja yhteiskunta saavat osansa.
Tuula ja Pirkko ilmoittavat olevansa ”klassikoita”, eivät vanhoja. He ovat nopean laskutoimituksen mukaan noin 85-vuotiaita. Lavalla he ovat varsin vauhdikkaita ja esitykset lihallistavat nämä kaksi puheliasta naista, räävittömien sanontojen saattamina.
Kivelän ja Katajan luomat hahmot on nähty lavoilla 9-osaisena komediasarjana Kahden markan mummot – todella karmeeta -show (2020). Tuula ja Pirkko – meil on aina Toro (2021) ilmestyi lavalle Pentti Järvisen käsikirjoittamana Punkkuelämää-esityksen jälkeen ylimääräisenä kiitoksena.
Kirjaksi asti tarinat päätyvät hyvästä syystä; niillä voi hauskuttaa niitäkin, jotka eivät esityksiin pääse.
Tuula ja Pirkko Fugessa (Otava, 2024) esitellään ensimmäisenä osana sarjaa, jossa nämä ”klassikot” seikkailevat.
Ensimmäisessä kirjassa naiset lähtevät Fuengirolaan, syystä. Tuulaa uhkaa poika hoitokodilla ja Pirkko haluaa vaihtaa sukulaiset mieleisekseen. Hän tekee DNA-testin ja toivoo parasta. Tytär on aina jossakin eikä tapaa äitiään tai vastaa puhelimeen. Tuula ja Pirkko asuvat Ala-Vittulassa. Harrastuksenaan heillä on marketin pelikoneiden hakkaaminen, naapuri Toropaisen harmiksi.
Kirja tulvii huumoria, jossa on paljon sanottavaa ja jossa on hetkittäin oivaltavia huomioita kokeneiden elämästä. On valittu vapaus, unelmat ja itsemääräämisoikeudet ja seurauksena on hoopoutta, elämäniloa, tajunnanvirtaa ja yllätyksiä.
Kielessä vilahtelevat omintakeiset sanonnat ja reippaat kirosanat. Ikääntynyt nainen ei viitsi pidätellä arvioidessaan muita, naisia ja erityisesti miehiä.
Odotukset lämpimistä päivistä Fuengirolassa ovat korkealla, ollaanhan sitä elämäntapanaisia, joilla ei ole pidäkkeitä eikä estoja.
Naiset eivät jää seinäkukkasiksi missään tilanteessa eikä heillä ole ongelmia liikkumisen kanssa. ”Fugen” baarit, ravintolat, rannat ja hotellit saavat samalla arvion tarjoamisistaan niin henkisten kuin ruumiillisten tarpeiden osalta.
Elämän mies määritellään niin, että ensin luetellaan ne kymmenen entistä poikaystävää ja vasta sitten se suurin, Sean Connery. Näin käy, kun on elänyt tarpeeksi kauan. Tuula ja Pirkko ovat kuin ikääntyneet Todella upeeta -sarjan Edina ja Patsy.
* *
Kivelä ja Kataja osaavat paitsi näytellä myös kirjoittaa. Huumori on suoraa, suorempaa kuin yleensä. Kirja on helppolukuinen ja yllättävä, koska useimmat sanonnat ovat kirjailijoiden omia. Väännökset jo aikaisemmista sanonnoista ovat kekseliäitä; ”I want alcohol”, pyytää Tuula tarjoilijalta tämän tiedustellessa mitä hän haluaa. Tuosta tarjoilija tunnistaa asiakkaan suomalaiseksi: ”Kiitos, hyvää päivää, perkele” ja yhteinen kieli on löytynyt.
Tuula ja Pirkko Fugessa on persoonallinen kertomus nykyisistä ikäihmisistä ja matkailun mahdollisuuksista. Tapahtumat lienevät tuttuja lomailijoille, joilla on suuria odotuksia, jotka joko toteutuvat tai sitten eivät.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Leikkaavien varjojen hämmennyksessä – arvioitavana Siri Kolun Varjoliitto
KIRJAT | Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandialla palkitun kirjailijan uusi romaani Varjoliitto on nuorille aikuisille suunnatun romantasiasarjan avaus.
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.