Eeva Åkerblad. Kuvat: Joonas Puuppo / S&S
KIRJAT | Arvoituksellinen matka kolmen Amalian talon taikapiiriin on täynnä nostalgiaa, muistoja ja huolenpitoa.
”Åkerblad on löytänyt tiiviin ja maagisen tavan kirjoittaa. Lauseet ovat usein lyhyitä ja toteavia, mutta hyvin ilmaisuvoimaisia.”
ARVOSTELU

Eeva Åkerblad: Amalia, Amalia!
- S&S, 2026.
- 253 sivua.
Vanha huvila puutarhoineen on kuin maisemasta nouseva saari. Saareksi se tavallaan muuttuukin, kun nopealle kuvauskeikalle tuleva dokumentaristi Erik A. Hyvärinen joutuu talon taikapiiriin. Hänen piti vain kuvata Terijoelta aikoinaan siirrettyjä pitsihuviloita toimeksiantajansa laskuun, mutta tämä viimeinen saavuttamattomalta tuntunut Amalioiden talo muuttaakin suunnitelmat. Erik päättää siirtyä kuvaamaan dokumenttia talosta ja sen asukkaista. Hän ajattelee löytäneensä samalla uralleen uuden suunnan.
Talo on täynnä maagista tunnelmaa, muistoja ja nostalgiaa. Talossa asuu kolme Amaliaa. Isoäiti iki-Amalia, äiti vanha-Amalia ja tytär Amalia kantavat sukupolvien ketjua ja jokainen toteuttaa talossa omaa rooliaan. Nuorin Amalia huolehtii käytännön asiat, säilöö, järjestelee ja siivoaa, mutta tuntuu, että vain siirtelee laatikkoihin ahdettuja muistoja ja vanhoja esineitä paikasta toiseen. Hillopurkit kyllä täyttyvät kiitettävää tahtia ja siirtyvät talven varaksi kellariin.
Vanha-Amalia eristäytyy, mutta avautuu vähitellen myös Erikin haastateltavaksi ja kuvattavaksi. Osoittautuu, että hän on näkijä ja tietäjä. Iki-Amalia on kuitenkin oikeastaan se, joka sai dokumentaristin jäämään taloon kameransa kanssa. Talon vanhin nainen oli aikoinaan ollut jonkinlainen elokuvatähti, ja elää yhä rooliaan ihailtuna tähtenä ja on vain odottanut, että joku tulisi häntä kuvaamaan.
Amalia, Amalia! -romaanin (S&S, 2026) tapahtumat jakautuvat seitsemälle päivälle ja kolmeen päälukuun, joiden nimet johdattavat tuoksujen maailmaan. Latvatuoksu on se, joka aistitaan iholta ensimmäisenä, sydäntuoksu on parfyymin ydin ja juurituoksu viipyilee iholla pisimpään.
Lukujen nimet kuvaavat hyvin kirjan aistivoimaisuutta. Amalioiden talo on täynnä tuoksuja, värejä, makuja ja tuntemuksia. Pölyhiukkasissa on jälkiä kaikista, jotka talossa joskus ovat olleet.
”Harva tulee ajatelleeksi, Amalia jatkoi samalla kun siivosi, mitä pöly oikeastaan on, mutta minä ajattelen, ajattelen jatkuvasti…”
Amalia siivoaa ja pitää samalla huolta talosta ja ihmisistä.
”Vaikuttaa olevan niin että talon rakentaminen on paljon suuremmassa arvossa kuin sen sisuksista tai asukkaista huolen pitäminen, Amalia sanoo.”
* *
Erikin ja hänen kumppaninsa Magdan suhde on ollut jo ennen matkaa pitkään ongelmissa, eikä Erik tunnu hyväksyvän niiden lopullisuutta. Työmatkalle lähtiessään hän on varastanut Magdan päiväkirjan, josta poimituista sitaateista voi lukea parisuhteen ristiriidat ja sen, kuinka vaikea Erikin on ollut ymmärtää suhteen tilaa.
Erik ajattelee, että hänen kuvaamansa dokumentti pönkittää hänen uraansa, ehkä myös näyttää Magdalle, että hän vihdoin onnistuu. Niin Erik luulee, mutta lopulta jää epäilys, ettei hän olekaan tässä dokumentissa ohjaaja, vaan ohjaajia ovat aivan muut. Taikapiiriin päätynyt menettää huomaamatta omaa tahtoaan. Talon ja sen asukkaiden vetovoima on vastustamaton.
* *
Eeva Åkerblad (s. 1990) on löytänyt tiiviin ja maagisen tavan kirjoittaa. Lauseet ovat usein lyhyitä ja toteavia, mutta hyvin ilmaisuvoimaisia. Amalioiden ja heitä kuvaavan Erikin suhde on kiehtovasti ja ymmärtävästi kerrottu kaikkine erikoispiirteineen.
Amalia, Amalia! on Åkerbladin esikoisromaani. Tätä ennen hän julkaissut kiitetyn proosarunoelman Huolenpitoja (S&S, 2022; lue Anna Hollingsworthin arvio täältä). Åkerblad on opiskellut kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa ja työskentelee kirjoittamisen ohjaajana.
Marjatta Honkasalo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Antiikin herrat marmorikuvien takana – Diogenes Laertioksen Merkittävien filosofien elämä ja opit
KIRJAT | Rosebudin julkaisema teossarja on saanut filosofisesta valtavirrasta poikkeavan, kysytyn uusintapainoksen.
Marja-Leena Tuurnan uusi kirja Eeva-Liisa Mannerista on ainutlaatuinen matka luomisprosessin ytimeen – arviossa Näytän sinulle tien
KIRJAT | Marja-Leena Tuurna on kirjoittanut jatkoa vuoden 2021 Eeva-Liisa Manner -elämäkerralle Matka yli vaihtelevien äärten.
Lupaava ensiromaani pohjoisesta – arviossa Sofia Heralan Nukkuvien kukkien joki
KIRJAT | Sofia Heralan romaani pohjautuu todelliseen tapahtumaan. Viisi koululaista ja veneen soutaja hukkuivat kouluvuoden viimeisenä päivänä vuonna 1956 Liakanjoella.
Paremman tulevaisuuden toivoa Barcelonassa 1974 – arviossa Montserrat Roigin Kirsikoiden aika
KIRJAT | Kotimaassaan Roigin mukaan on nimetty niin kouluja, kirjastoja kuin katujakin, mutta Suomessa Kirsikoiden aika on ensimmäinen espanjalaiskirjailijalta käännetty teos.




