Eeva Åkerblad. Kuvat: Joonas Puuppo / S&S
KIRJAT | Arvoituksellinen matka kolmen Amalian talon taikapiiriin on täynnä nostalgiaa, muistoja ja huolenpitoa.
”Åkerblad on löytänyt tiiviin ja maagisen tavan kirjoittaa. Lauseet ovat usein lyhyitä ja toteavia, mutta hyvin ilmaisuvoimaisia.”
ARVOSTELU

Eeva Åkerblad: Amalia, Amalia!
- S&S, 2026.
- 253 sivua.
Vanha huvila puutarhoineen on kuin maisemasta nouseva saari. Saareksi se tavallaan muuttuukin, kun nopealle kuvauskeikalle tuleva dokumentaristi Erik A. Hyvärinen joutuu talon taikapiiriin. Hänen piti vain kuvata Terijoelta aikoinaan siirrettyjä pitsihuviloita toimeksiantajansa laskuun, mutta tämä viimeinen saavuttamattomalta tuntunut Amalioiden talo muuttaakin suunnitelmat. Erik päättää siirtyä kuvaamaan dokumenttia talosta ja sen asukkaista. Hän ajattelee löytäneensä samalla uralleen uuden suunnan.
Talo on täynnä maagista tunnelmaa, muistoja ja nostalgiaa. Talossa asuu kolme Amaliaa. Isoäiti iki-Amalia, äiti vanha-Amalia ja tytär Amalia kantavat sukupolvien ketjua ja jokainen toteuttaa talossa omaa rooliaan. Nuorin Amalia huolehtii käytännön asiat, säilöö, järjestelee ja siivoaa, mutta tuntuu, että vain siirtelee laatikkoihin ahdettuja muistoja ja vanhoja esineitä paikasta toiseen. Hillopurkit kyllä täyttyvät kiitettävää tahtia ja siirtyvät talven varaksi kellariin.
Vanha-Amalia eristäytyy, mutta avautuu vähitellen myös Erikin haastateltavaksi ja kuvattavaksi. Osoittautuu, että hän on näkijä ja tietäjä. Iki-Amalia on kuitenkin oikeastaan se, joka sai dokumentaristin jäämään taloon kameransa kanssa. Talon vanhin nainen oli aikoinaan ollut jonkinlainen elokuvatähti, ja elää yhä rooliaan ihailtuna tähtenä ja on vain odottanut, että joku tulisi häntä kuvaamaan.
Amalia, Amalia! -romaanin (S&S, 2026) tapahtumat jakautuvat seitsemälle päivälle ja kolmeen päälukuun, joiden nimet johdattavat tuoksujen maailmaan. Latvatuoksu on se, joka aistitaan iholta ensimmäisenä, sydäntuoksu on parfyymin ydin ja juurituoksu viipyilee iholla pisimpään.
Lukujen nimet kuvaavat hyvin kirjan aistivoimaisuutta. Amalioiden talo on täynnä tuoksuja, värejä, makuja ja tuntemuksia. Pölyhiukkasissa on jälkiä kaikista, jotka talossa joskus ovat olleet.
”Harva tulee ajatelleeksi, Amalia jatkoi samalla kun siivosi, mitä pöly oikeastaan on, mutta minä ajattelen, ajattelen jatkuvasti…”
Amalia siivoaa ja pitää samalla huolta talosta ja ihmisistä.
”Vaikuttaa olevan niin että talon rakentaminen on paljon suuremmassa arvossa kuin sen sisuksista tai asukkaista huolen pitäminen, Amalia sanoo.”
* *
Erikin ja hänen kumppaninsa Magdan suhde on ollut jo ennen matkaa pitkään ongelmissa, eikä Erik tunnu hyväksyvän niiden lopullisuutta. Työmatkalle lähtiessään hän on varastanut Magdan päiväkirjan, josta poimituista sitaateista voi lukea parisuhteen ristiriidat ja sen, kuinka vaikea Erikin on ollut ymmärtää suhteen tilaa.
Erik ajattelee, että hänen kuvaamansa dokumentti pönkittää hänen uraansa, ehkä myös näyttää Magdalle, että hän vihdoin onnistuu. Niin Erik luulee, mutta lopulta jää epäilys, ettei hän olekaan tässä dokumentissa ohjaaja, vaan ohjaajia ovat aivan muut. Taikapiiriin päätynyt menettää huomaamatta omaa tahtoaan. Talon ja sen asukkaiden vetovoima on vastustamaton.
* *
Eeva Åkerblad (s. 1990) on löytänyt tiiviin ja maagisen tavan kirjoittaa. Lauseet ovat usein lyhyitä ja toteavia, mutta hyvin ilmaisuvoimaisia. Amalioiden ja heitä kuvaavan Erikin suhde on kiehtovasti ja ymmärtävästi kerrottu kaikkine erikoispiirteineen.
Amalia, Amalia! on Åkerbladin esikoisromaani. Tätä ennen hän julkaissut kiitetyn proosarunoelman Huolenpitoja (S&S, 2022; lue Anna Hollingsworthin arvio täältä). Åkerblad on opiskellut kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa ja työskentelee kirjoittamisen ohjaajana.
Marjatta Honkasalo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pelastuuko totuus faktoja tarkistamalla – arviossa Seppo Kangaspunnan Tulkitusti totta
KIRJAT | Jokaisen journalistin, opettajan ja aloille aikovan kannattaa lukea Seppo Kangaspunnan kirja luottamuksen jälkeisestä ajasta.
Mistä syntyi isoveljen Haava? arviossa Édouard Louis’n Luhistuminen
KIRJAT | Édouard Louis pohtii uudessa kirjassaan alkoholismiin kuolleen isoveljensä elämää ja huomaa, että on paljon, mitä hän ei tiedä.
Kirja MV-lehden vaiheista ja siitä miten se repi Suomen kahtia – arviossa Vehkaojan ja Creutzin Maan vaiva
KIRJAT | Mikael Vehkaoja ja Karin Creutz keskittyvät Ilja Janitskiniin ja MV-lehden käänteitä täynnä olevaan historiaan. Teoksen henkilöluettelo on laaja.
Hortoilu vie mennessään – arviossa Raija Kivimetsän villiyrteistä kertova tietoteos
KIRJAT | Mitä jos omalla pihalla kasvavat rikkaruohot ovatkin rikkausruohoja? Hurmaava horta hurmaa ja inspiroi kokeilemaan erilaisia luonnonantimia.




