Valaiseva tietoteos seksuaalikäsitysten muutoksista – arviossa Marika Haatajan Ihmisiä nautintojen ajassa

Kuvat: Annina Mannila / Gaudeamus

Ihmisiä nautintojen ajassa (Gaudeamus, 2022) on saanut jo ennen julkaisuaan huomiota, ja miksipä ei saisi. Seksuaalisuus ja seksi ovat puhuttaneet ihmisiä aina, vaikka joku konservatiivi saattaakin taivastella aiheiden yleisyyttä nykymediassa.

Uudessa teoksessaan yhteiskuntatieteilijä ja kulttuurihistorioitsija Marika Haataja varoittaa liiallisesta tuudittautumisesta siihen, että eläisimme nyt jotenkin erityisen valaistunutta aikaa. Kulttuurisidonnaisuus tarkoittaa myös sitä, että nykyiset konseptimme seksuaalisuudesta tulevat muuttumaan ajan mittaan, suuntaan tai toiseen.

Samalla Haataja tarkastelee seksuaalikäsityksen muuttumista muun muassa seksuaalisuutta käsittelevien oppaiden kautta. Hänen otteensa menneiden vuosikymmenten seksuaalisiin diskursseihin on kriittinen. Haataja muun muassa kyseenalaistaa ”luonnollisuuden” käyttämisen perusteena seksuaaliselle käytökselle. Seksuaalisuus konseptina on kulttuurisidonnainen, ja siksi käsityksemme ihmisen seksuaalisesta käyttäytymisestä ei voi olla yksinomaan johdettavissa biologisiin tosiseikkoihin, joita on kaiken lisäksi itsessään väärinkäytetty vetämällä niistä tietynlaisia kulttuurisia johtopäätöksiä.

Ihmisiä nautintojen ajassa on siis kulttuurihistoriaa ja pääasiassa ohittaa biologiset lähtökohdat, mikä voi herättää lukijan oletuksista riippuen tyytyväisyyttä tai ärtymystä. Pätevyyteni ei riitä arvioimaan, kuinka perusteltu ratkaisu tällainen rajaus on, mutta sellaiselle, joka haluaa lukea tiukemmin biologisiin seikkoihin liittyviä seksuaalisuutta käsitteleviä kirjoja, löytyy varmasti jokin toinen opus.

Kuten edellä kerrotusta voi päätellä, teos ei esittämästään kritiikistä huolimatta ole mikään seksuaaliopas, joka korvaisi edeltä tulleita huonompia oppaita, vaikka epäilen, että teos saattaa olla altis tällaisille väärintulkinnoille.

Kirja on jaettu yhdeksään osaan. Alussa puhutaan siitä, mitä seksin asiantuntijuus oikeastaan edes tarkoittaa. Tästä siirrytään luonnollisuuden käsittelyyn, seksuaaliseen vapautumiseen ja yleisesti vapauden käsitteisiin seksuaalisuuden kontekstissa, seksuaalisuuden ”pimeisiin puoliin” ja viimein seksin kietoutumiseen osaksi markkinaliberalistista ideologiaa.

Teoksessa pureudutaan lähihistoriaan, viimevuosikymmeniin. Rajaus on ymmärrettävä, sillä tarkoituksena on myös tarkastella, kuinka nopeasti erilaisia muutoksia on tapahtunut aivan lyhyessä ajassa.

”Vapauden valheellista ilosanomaa julistava markkinaliberalismi muokkaa ihmistaikinaa parasta aikaa ennennäkemättömällä tavalla. Millaiseen asentoon vallitseva järjestys tällä kertaa taivuttaa seksuaalisen ihmisen?”

Haatajan ote on suoraviivainen ja helppolukuinen, monien yhteiskunnallisten ja tiedettä popularisoivien teosten tapaan se ottaa paikoin suorasti kantaa. Teosta voi kutsua painotuksiltaan feministiseksi, pääpiirteiltään progressiomyönteiseksi ja kapitalismikriittiseksi. Ja mitäpä olisi suomalainen kulttuurihistoriallinen teos ilman lainauksia niin Jani Toivolalta, bell hooksilta ja Antti Nyléniltä kuin kenties yllättävästi itse kärsimyksen paavilta, Michel Houellebecqiltä, jonka ajatuksia käytetään pohjana keskusteltaessa merkityskadon ja seksuaalisen vapautumisen välisestä suhteesta.

Teoksessa tuodaan esille seksuaalisuuskäsityksen muutoksia myös oppaiden muutosten kautta. Eino Nurmiston Homopojan opas (Otava, 2019) otetaan esimerkiksi heteronormatiivia purkavasta, lukijansa huomioivasta ja nykytodellisuutta paremmin vastaavasta seksivalistusteoksesta. Samalla kysytään, missä viipyy vastaava kirja lesbotytöille.

Pornografiaan ja yleensä seksuaalisuuden kaupallistamiseen suhtaudutaan kriittisesti ja kehotetaan ottamaan selvää kulutetun pornon eettisyydestä. Haataja ei tuomitse esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat korjanneet sirpaleista itsetuntoaan myymällä kuvia itsestään OnlyFansissa tai jotka löytävät seksuaalista tyydytystä seksirobottien avulla, mutta kysyy, ”onko pornoistuvassa todellisuudessamme yhä useamman naisen asetettava oma lihansa esille ja myytäväksi voidakseen tuntea kehonsa arvokkaaksi”. Samalla kirjoittaja pohtii, onko keski-ikäisen miehen tukeutumisessa keinotekoiseen seksikumppaniin kyse enemmän yksinäisyydestä kuin fetissistä. Joka tapauksessa kumpikin ilmiö kytkeytyy siihen, kuinka markkinoilla on myynnissä tarvikkeiden lisäksi myös seksiä ja mielikuvia seksistä. Selvin esimerkki tästä on median alati valkopesemä prostituutio, jota teos tarkastelee erityisen kriittisesti. Prostituutio Suomessakin on edelleen merkittävä osa ihmiskauppaa ja monet seksityöläisten asiakkaat eivät osaa pitää palveluksiaan myyviä naisia edes ihmisinä.

* *

Kiinnostavaa kyllä, vaikka lehdissä kirjoitetaan keskimääräisistä pariskuntien yhdyntäkerroista ja seksi tuntuu olevan avoimemmin kaupan kuin koskaan, pariskuntien seksin harrastamisen keskimäärä on aiempiin vuosikymmeniin verrattuna laskenut viime vuosina Suomessakin, eivätkä koronavuodet olet tuoneet asiaan helpotusta. Tätä piirrettä teoksessa ei paljoa huomioida, vaikka sillä voidaan nähdä olevan yhteneväisyys muun muassa pornografian helpon saatavuuden kanssa. Toki tekstissä kerrotaan muun muassa pariskunnasta, jonka mies mieluummin masturboi kuin harrastaa seksiä, koska kiireisessä elämäntavassa ei riitä aikaa muuhun.

Toisaalta erityisen ilahduttavalta tuntuu kirjoittajan näkökulma, jossa käydään juuri suorituskeskeistä seksuaalisuutta vastaan. Haatajan teksti kannustaa ihmisiä tutkimaan seksuaalisen ilon muotoja muustakin kuin yhdyntäkeskeisyydestä lähtien. Tässä mielessä se kannustaa miesten eräänlaiseen emansipaatioon ja ahtaista malleista irtautumiseen.

Teoksen suurin ongelma on siinä, että sanomaltaan se ei kerro paljoa enempää uutta kuin moni muu vanhentuneita seksuaalioletuksia purkamaan pyrkivä kirja, vaikka sen asenne onkin eteenpäin katsova.

Haataja toteaa, että seksuaaliseen elämään keskittyvät oppaat ovat usein naiskeskeisiä: kyse on yleensä naisen tehtävästä miellyttää miestä. Lukija voi mielessään lisätä, että miesten sisäisen seksikkyyden löytyminen ei ole harvinainen aihe, mutta sitä tuodaan esiin eri tavalla, joskin yhtä jähmeän sukupuolittuneesti ja heteronormatiivisesti: miesten seksuaalioppaat ovat viettelykeskeisiä ja toisaalta Jordan Petersonin kaltaiset, pätevyydeltään kyseenalaiset, tyypit vetoavat nuoriin miehiin siksi, että yrittävät opastaa paremman itsetunnon ja siten kiertotietä seksikkyydenkin pariin.

* *

Teoksen lopussa kirjoittaja toteaa pyrkineensä pääsemään eroon ajattelunsa mustavalkoisuudesta. Onko pyrkimys täysin onnistunut, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta en pidä teoksessa esitettyä liberalismin kritiikkiä ainakaan miinuksena.

Joitain lapsuksia on joukossa. Esimerkiksi kun Haatainen väittää, että Big Brother -ohjelman transsukupuoliseen kilpailijaan kohdistunut ilkeä nettipuhe johtuu pelkoreaktioista, odotin näkeväni lähteen väitteelle. Sellaista en löytänyt, vaan kyse on kirjoittajan omasta oletuksesta. Psykologiassa ei olla yksimielisiä nettikeskusteluissa ilmenevän syrjinnän rakenteellisista syistä, mutta muita syitä pelon lisäksi ovat muun muassa yhteisöllisyyden tunteen rakentaminen ja internetin mahdollistama psykologinen etäisyys parjauksen kohteeseen.

Tietokirjan lukee yhdessä illassa, ja jää kokemuksena kevyeksi niin hyvässä kuin pahassa. Se kannustaa miettimään omia asenteitaan, mutta kovin syvälle ei päästä. Lopulta sen erinomainen nimi, Ihmisiä nautintojen ajassa, lupaa hiukan enemmän kuin antaa, erityisesti kun vapautuvan seksuaalisuuden yhteydessä pyöriteltyyn markkinakriittisyyteen keskitytään enemmän vasta loppumetreillä.

Mikko Lamberg

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua