Kuva: Myllylahti
KIRJAT | Pauli Jokinen nostaa uuden rikosromaaniinsa aiheiksi Vihtori Kosolan ja Isänmaallisen kansanliikkeen.
”Jokinen osaa rakentaa juonenkäänteitä ja kuvata Helsinkiä niin, että kirjaan tallentuu 1930-luvun tunnelmaa.”
ARVOSTELU

Pauli Jokinen: Tammisunnuntain uhri
- Myllylahti, 2024.
- 264 sivua.
Pauli Jokisen uutuusdekkari Tammisunnuntain uhri (Myllylahti, 2024) on mukavalla tavalla perinteinen rikosromaani. Se ei mässäile väkivallalla ja toisin kuin monissa nykydekkareissa sen päähenkilöt eivät painiskele omien henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa.
Jokinen on kirjoittanut vahvasti juonivetoisen rikosromaanin, jota kehystävät historialliset tapahtumat Suomessa. Fiktioon yhdistetään todellisia ihmisiä ja tapahtumia lapuanliikkeen johtajaa Vihtori Kosolaa ja Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekkiä myöten.
Romaanin nimessä ”Tammisunnuntai” viittaa tammikuussa 1918 alkaneeseen sisällissotaan. Romaanissa eletään tammikuuta 1933. Äärioikeistoa edustanut lapuanliike on lakkautettu vuotta aikaisemmin Mäntsälän kapinan seurauksena. Sen jatkajaksi on perustettu Isänmaallinen kansanliike, IKL. Romaani käynnistyy tammisunnuntain juhlista. IKL:n johtaja Vihtori Kosola on tulossa Suurtorille pitämään puhetta tammisunnuntain muistoksi.
Jokinen kuljettaa Tammisunnuntain uhrissa rinnakkain useita rikoksia ja juonikuvioita, jotka lopulta leikkaavat toisiaan. Rikosromaanissa selvitellään nuoren naisen mystistä kuolemaa ja epäonnistunutta pankkiryöstöä. Rikosvyyhti yltää IKL:n johdon valtataisteluun. Kapinalliset haluavat syrjäyttää alkoholisoituneen Vihtori Kosolan, joka ei ole enää samanlaisessa vedossa kuin vuoden 1930 talonpoikaismarssin aikana.
Mukana on myös ulkopolitiikkaa ja vakoilua. Kuka mahtaakaan vuotaa salaisia tietoja vieraan vallan lähetystöön ja mikä yhteys tällä on surmattuun naiseen?
* *
Pauli Jokinen osaa rakentaa juonenkäänteitä ja kuvata Helsinkiä niin, että kirjaan tallentuu 1930-luvun tunnelmaa. Hänet tunnetaan myös Helsinki-aiheisten rikoskävelyjen vetäjänä ja kaupunkioppaana.
Kiinnostavia ovat myös poliittiset vastakkainasettelut ja luokkaristiriidat, joiden tausta on vuoden 1918 sisällissodassa. Rikospoliisi Arpia Haahti tuntee nahoissaan sen, että hän on punikin poika, jolle elämä 1930-luvun henkisessä ilmapiirissä ei ole helppoa. Isä katosi sisällissodassa, mutta mihin. Tämäkin arvoitus odottaa ratkaisemista.
Sirpa Pääkkönen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.
Kaksiteräinen kynä – arviossa Abdulla Pashewin Synnynnäinen rakastaja
KIRJAT | Kielitieteilijä Abudlla Pashewin runous on ollut kurdeille merkittävä kansallinen tekijä. Toisena keskeisenä teemana on rakkaus ja naiset.







