Uusi Rooma-kirja on maallisenkin turistin käteen sopiva opas 900 kirkon kaupungin historiaan ja taideaarteisiin

Kuvat: Uzi Varon / Kirjapaja

Trasteveren kujat, aukiot ja terassit ovat täynnä ihmisiä lämpimänä huhtikuun iltana. Pujahdamme keskusaukion laidalla olevaan kirkkoon ja hälinä hiljenee. Istumme kirkon penkkiin ja ihastelemme seinien ja holvikattojen taidokkaita mosaiikkeja. Siirrymme ajassa tuhat vuotta taaksepäin. Kirkko on Basilica di Santa Maria in Trastevere, yksi kauneimmista kirkoista Roomassa. Sieltä on hyvä aloittaa pieni pyhiinvaellus Mariankirkkoihin, kädessä Emil Antonin ja Antti Kruusin tuore kirjanen Rooma – opas pyhiinvaeltajalle (Kirjapaja, 2023).

Samalla kun katselemme mosaiikkien kertomaa tarinaa Jeesuksen äidin elämästä, lukaisen kirkon tarinan Antonin ja Kruusin kirjasta. Saan selville, että ensimmäinen basilika rakennettiin tälle paikalle jo 300-luvulla, ja nykyinen 1100-luvulla. Apsiksen, eli alttarisyvennyksen seinissä olevat, Marian elämänvaiheita kuvaavat mosaiikit ovat Pietro Cavallinin (1250–1330) käsialaa. Sivukappelista löytyy myös yksi maailman vanhimmista Maria-ikoneista, Madonna della Clemenza 500–800-luvuilta. Lähdemme sitä katsomaan.

Monet Rooman kävijät pistäytyvät kaupungin lukuisissa kirkoissa – niitä on yli 900 – hiljentymässä, mutta myös ihailemassa näitä ilmaisia taidemuseoita. Emil Antonin ja Antti Kruusin kirja sopii matkaoppaaksi maallisellekin turistille, se ei uppoa liian syvälle katolisten kirkkojen historiaan ja symboliikkaan, vaan esittelee suomalaisittain kiinnostavia kohteita ja yksityiskohtia. Kunkin kirkon tarinan voi lukaista kirkon penkissä istuen, taidetta katsellen ja samalla jalkoja lepuuttaen.

Kirjan tekijät ovat alallaan asiantuntijoita, Emil Anton on katolinen teologian tohtori, tietokirjailija ja Vatican Newsin suomenkielinen toimittaja. Antti Kruus on Olarin seurakunnan kappalainen ja matkanjohtaja, joka on järjestänyt yli 50 pyhiinvaellusmatkaa Italiaan. Opas jatkaa Riitta ja Seppo Teinosen vuonna 1979 ilmestyneen ja pitkään loppuunmyytynä olleen kirjan Rooma – pyhiinvaeltajan opas perinnettä modernina ja kevyempänä versiona.

Me jatkamme Trasteverestä Rooman vanhaan keskustaan, jossa ennätämme puolen päivän patikoinnin aikana kiertää viisi Santa Marialle nimettyä kirkkoa ja lisäksi poiketa kirjan vinkistä katsomaan Caravaggion Matteus-maalauksia. Nuo vaikuttavat teokset ovat tunnetun maalarin ensimmäisiä uskonnollisia freskoja 1500–1600-lukujen taitteesta ja löytyvät ranskalaisten kansalliskirkosta, San Luigi dei Francesista.

Vanhat kirkot kertovat paitsi katolisen kirkon uskon tulkinnasta, myös itse kirkon ja Italian historiasta. Monet Rooman katoliset kirkot on perustettu esikristillisten palvontapaikkojen päälle. Pantheon on kaikille Rooman kävijöille tuttu kohde, mutta ei välttämättä katolisena kirkkona, vaan antiikin ajan ihmeenä. Kirjoittajat eivät juurikaan kerro Pantheonin antiikin ajan vaiheista, vaan keskittyvät sen kristilliseen historiaan, joka alkoi vuonna 609, kun paavi Bonifatius vihki temppelin Santa Maria as Martyres -kirkoksi ja kirkon alle siirrettiin katakombeista vaunulasteittain kristittyjen marttyyrien luita. Sitä ennen Pantheon oli kuitenkin ollut 600 vuoden ajan antiikin roomalaisten temppeli, jossa palvottiin heidän jumaliaan.

Jono Pantheoniin kiemurtelee sen verran pitkänä, että katsastamme tuon uskonnollisen ja arkkitehtoonisen ihmeen vain ulkoa päin. Mietimme, minne asti jono ulottuukaan, kun lomakausi alkaa. Patikoimme googlemapsin avulla seuraavaan kirkkoon, joka onkin suomalaisittain kiinnostava, sieltä löytyy nimittäin Suomen kansallispyhimyksen, piispa Henrikin patsas, joka on asetettu kirkon sivualttarille 1990-luvulla. Rooman ainoa goottilaistyylinen kirkko on nimeltään Santa Maria Sopra Minerva, eli suomeksi ”Pyhä Maria Minervan päällä”. nimi viittaa paikalla ennen kristinuskoa olleeseen jumalatar Minervan temppeliin.

Kaksi seuraavaa Mariankirkkoa jätämme väliin, koska toinen on kiinni siestan ajan ja toiseen, joka sijaitsee Capitolium-kukkulalla, Vittorio Emanuele II:n monumentin, eli ”kermakakun”, päädyssä, pitäisi kiivetä 124 porrasta. Olemme väsyneitä ja istumme Via del Corson sivukadulta löytyvän turistiravintolan terassille lounaalle. Se on virhe, saan elämäni suolaisimman pasta carbonaran, enkä pysty syömään sitä. Onneksi talon viini on juomakelpoista ja alan lueskella, mitä matkaoppaassamme kerrotaan muista kuin Mariankirkoista.

* *

Opas on jaettu neljään reittiin. Niistä ensimmäinen on ”seitsemän kirkon” pyhiinvaellus, joka on ollut tunnettu jo 1500-luvulta lähtien. Reitti kiertää Rooman suurimmat ja katolisen kirkon tärkeimmät pyhäköt, kuten Pietarin ja Paavalin kirkot, joiden nähtävyyksiä kirjoittajat kuvaavat muita kirkkoja laajemmin. Nämä suuret basilikat on rakennettu muinaisten hautausmaiden päälle, eli paikkoihin, joihin perimätiedon mukaan Pietari ja Paavali on haudattu. Siksi ne ovat varsinkin katolisille tärkeitä pyhiinvaelluskohteita.

Toinen reitti kuvaa Mariankirkkoja, kolmas varhaiseen kristillisyyteen liittyviä kirkkoja ja neljäs katolisen kirkon erilaisista sääntökunnista ja suuntauksista, kuten jesuiitoista, dominikaaneista tai Opus Deistä kertovia kirkkoja. Kunkin kirkon esittelyyn on liitetty myös lyhyitä rukous- tai mietiskelytekstejä, jotka ovat peräisin kirkkoisiltä tai -äideiltä, joille kirkko on omistettu. Kirjasta löytyy myös kartta, johon kirkot on merkitty, samoin osoitteet ja tämän vuoden alussa voimassa olleet aukioloajat. 

Kirjassa kerrotaan myös monissa kirkoissa säilytettävistä reliikeistä, pyhäinjäännöksistä. Kirkkokierroksella voi bongata Pietarin ja Paavalin pääkallot, Jeesuksen jalanjäljet Via Appian tiellä, Pilatuksen temppelin portaat, joita Jeesuksen kerrotaan nousseen ja joita uskollisimmat pyhiinvaeltajat yhä nousevat kontaten, puun kappaleita, joiden uskotaan olevan Betlehemin seimestä, kaksi Jeesuksen orjantappurakruunun piikkiä tai epäilevän Tuomaksen sormen, jolla hän kosketti Jeesuksen haavoja. Tällaiset reliikit ovat katoliselle kirkolle tärkeitä, mutta minun luterilaisena on niitä vaikea käsittää, tai edes ottaa kaikkia vakavasti.

Pieni pyhiinvaelluksemme päättyy Tasavallan aukion laidalle. Sieltä löytyy itsensä Michelangelon suunnittelema Santa Maria degli Angeli e dei Martini, eli ”enkelien ja marttyyrien pyhän Marian” kirkko. Se on rakennettu keisari Diocletianuksen kylpylän raunioihin kiinni. Erikoisuutena kirkosta löytyy eräänlainen aurinkokello, kirkon lattiaan tehty meridiaanijana, johon aurinko paistaa kattoikkunoista osoittaen gregoriaanisen kalenterin mukaisen pääsiäisen ajankohdan.

Emil Antonin ja Antti Kruusin opas on hyvä pieni matkaopas niin nykypäivän pyhiinvaeltajille kuin kulttuurista kiinnostuneille maallikoille, jotka haluavat tehdä aikamatkan Rooman ja sen kirkkojen yli tuhatvuotiseen historiaan.

Pauli Välimäki

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua