Ulla Aartomaa kokosi mainosmaailman Grand Old Manin Erik Bruunin elämäntyön kirjaksi

Erik Bruunin tuotantoa esitellään tammikuuhun 2023 ajan Lahden Malva-museossa.

Nimi Erik Bruun ei ehkä tunnu äkkiseltään tutulta, mutta hänen töihinsä on törmännyt aivan varmasti! Vai etkö muka ole koskaan nähnyt Hartwallin Jaffa-mainoksia tai vienosti hymyilevää saimaannorppaa julisteissa? (Sen malli asusteli muuten aikoinaan Tampereella Särkänniemen Akvaarion altaassa.) Etkä ole voinut mitenkään välttyä Hyvonin juoksevilta kalsareilta riimeineen ”Hyvon yllä hyv’ on olla”! Mutta jos juuri nämä esimerkit eivät nouse muistoistasi esiin, niin todennäköisesti monet muut itsellesi tutummat mainosjulisteet ovat nekin Erik Bruunin kynästä lähtöisin.

Erik Bruunin töitä arvostaakseen niistä ei tarvitse edes erityisesti pitää. Nehän ovat syntyneet tilaajien tarpeisiin. Siitä huolimatta ne kantavat mukanaan mennyttä aikaa, historiaa, jonka pieniä osasia mekin olemme. Bruunin työt vievät meidät hetkiin, joilla ei kenties ole mitään tekemistä verkkokalvoillamme viivähtävän mainoskuvan kanssa. Sen sijaan ne nostavat mieleen muistoja jostakin entisestä ja herättävät tunteita. Siksikin nuo kuvat ovat tärkeitä. Ehkä jopa tekijälle itselleen!

Vuonna 1926 Viipurissa syntyneen graafisen suunnittelijan ura on kestänyt jo 70 vuotta. Sellainen on mahdollista, koska Erik Bruun on harvinaislaatuisen innovatiivinen ja innokas, valpas ja virikkeinen henkilö. Yhtä nuottia soittamalla ei tulla säveltäjäksi eikä samaa kuvaa toistamalla voi pysyä oman alansa huipulla. Ideoitaan varioimalla ja muuntelemalla, ikään kuin itsensä kanssa pallottelemalla, Bruun sekä jalostaa että uusintaa ajatuksiaan. Hän on kekseliäs visionääri, jonka luomiskyky ei tunnu ehtyvän. Hän on kyennyt ennakoimaan ja myös vaikuttamaan uusien tuulien syntyyn suomalaisen mainosgrafiikan maailmassa.

Taidehistorioitsija ja kirjailija Ulla Aartomaa on koonnut laajan teoksen Erik Bruunin elämästä ja työstä. Kirjan kuva- ja arkistomateriaalista vastaavat Erik Bruunin pojat Peter Bruun ja Sebastian von Bruun. Niin, Erik Bruun on aatelissukua, Venäjän keisari Nikolai I:n aikoinaan aateloimaa. Von-liitettä voi käyttää tai olla käyttämättä oman valintansa mukaan. Erik Bruun itse ei ole tittelinkipeä. Sukujuuria on paitsi Viipurin suunnalla, myöskin Norjassa ja Tanskassa. Sotien seurauksena Bruunin perhe poikineen muutti pois Viipurin Säiniöltä ja asettui Helsinkiin.

Ulla Aartomaan tutkimus- ja kirjoitusurakka on ollut melkoinen, mutta sen tuloksena on syntynyt kiinnostava ja monipuolinen tietoteos, joka valaisee hyvin kohteensa taustaa, luonnetta sekä tämän töiden laatua ja mittavaa määrää. Lukijana on aivan ihmeissään Erik Bruunin elämäntyön runsaudesta sekä hänen laaja-alaisuudestaan ja energiastaan.

Nyt jo yli 50 vuotta Suomenlinnassa asunut ja merellisessä ympäristössään mm. lintuja ja muuta luontoa tarkkaileva Erik Bruun viihtyy yhä myös työpöytänsä ääressä piirtämässä.

Piirtäminen on ollut tärkeää Erik Bruunille ihan lapsesta asti, ikään kuin ajattelun jatke. Siitä on koitunut hänelle myös harmia: maantiedon opettaja ei uskonut kotitehtäväksi annettua työtä Bruunin itsensä piirtämäksi, joten numeroksi tuli nelonen. Sama opettaja antoi myös eläinopista ja kasviopista neloset. Juuri nämä kouluaineet olivat nimenomaan Bruunin suosikkeja, mikä näkyy hänen myöhemmissä töissäänkin; floraa ja faunaa riittää, samoin huolekkuutta ympäristön tilasta.

Bruun ei tiedä, miksi hänen vanhempansa eivät puuttuneet opettajan epäoikeudenmukaisuuteen. Bruun jäi luokalleen. Sitten seurasivat sotavuodet, jolloin koulunkäynti keskeytyi ja sen myötä ylioppilaslakki jäi saamatta. Erik Bruun olisi halunnut arkkitehdiksi, mutta yo-tutkinnon puuttuessa hänen oli tyytyminen aluksi Helsingin Taideteollisuuskeskuskoulun iltalinjaan. Pari vuotta myöhemmin hän siirtyi opinahjossaan päiväkoulun puolelle valmistuen vuonna 1949 mainosgraafikoksi graafisen taiteen osastolta. Onneksi näin kävi, sillä arkkitehtinä hän olisi väistämättä joutunut suitsemaan luovuutensa virtoja.

* *

Ulla Aartomaan kirjassa kertoillaan Erik Bruunin lapsuus- ja nuoruusvuosista harrastuksineen, opiskeluajoista, työtehtävistä ja uran urkenemisesta, perhe-elämästä, menestymisistä ja palkitsemisista. Matkustaminen on merkinnyt Bruunille maailmankuvan avartumista ja sekin näkyy hänen töissään. Näistä teemoista kirjassa kerrotaan tiivistetysti, mutta silti seikkaperäisesti. Tämän ohella lukija saa tietää muun muassa grafiikan menetelmien kehittymisestä ja alan muista muutoksista.

Julisteiden tiimoilta on syntynyt myös koulukuntia. Toisen maailmansodan jälkeisiä julisteita on tutkittu ja jaoteltu eri luokkiin. On anekdoottis-humoristinen piirtämistyyli sekä kansainvälinen typografinen eli sveitsiläinen tyyli. Näiden lisäksi on vielä ns. maalauksellinen tyyli sekä (erityisesti puolalaisten suosima) synkkä surrealismi.

Piirtäminen on ollut Erik Bruunille tärkein suunnittelun lähtökohta ja luontevin ilmaisumuoto. Hänen uransa alkuaikoina, 1950-luvulla, litografia (kivipaino) ja serigrafia (silkkipaino) olivat käytetyimmät menetelmät, mutta 1960-luvun alusta alkaen valokuvasta tuli keskeinen väline käyttögrafiikassa. Myös Erik Bruun kiinnostui siitä, erityisesti valokuva-asetelmien sommittelusta kasviaiheisissa julisteissaan. Piirtämisestä hän ei tokikaan ole koskaan luopunut!

Erik Bruun on ollut siinä määrin tuottelias ja moniaalle suuntautunut sekä niin pitkän uran tehnyt taidegraafikko, että taitaisi olla helpompaa sanoa, mitä hän ei ole suunnitellut, kuin luetella, mitä kaikkea hän onkaan tehnyt. Se lista on todella pitkä. On suuria julkisia ja katukuvassa näkyviä mainoksia, matkailujulisteita, luonnonsuojeluun liittyviä töitä, samoin lehtien kansipiirroksia, kortteja, kirjelomakkeita, postimerkkejä, seteleitä, etikettejä, ex libriksiä, logoja sekä lavasteita, teatteri- ja musiikkijuhlaesitteitä, näyttelyjulisteita, monenkirjavaa tuotemainontaa kuten juomia, savukkeita, maaleja, makeisia, säilykkeitä, kengänkiilloketta, taskulamppuja, kynttilöitä ja vaikka vallan mitä, vitamiinejakin! Erik Bruunin kollega, Martti Mykkänen, onkin sanonut, että suomalainen taidegraafikko on kuin kunnanlääkäri, jolla on apu kaikkiin vaivoihin. Bruunin taidon tarvitsijoita on siis riittänyt hänen elämäntehtäväkseen asti.

Erik Bruunilta on tilattu valtavasti töitä, koska hän on niin merkittävä ja arvostettu tekijä alallaan, mutta onpa Bruun itsekin tarjonnut yrityksille kehittelemiään mainosideoita. Ne on tiemmä yleensä hyväksytty, mutta on käynyt toisinkin: Bruunin suunnittelema pohjoisen Suomen kalastusmatkoja mainostava ”lohilentokone” kelpasi Aerolle vasta sitten, kun työ palkittiin vuoden 1958 parhaana julisteena. Sen sijaan Erik Bruunin 1960-luvun puolivälissä ideoima ja Varsovan julistebiennaaliinkin valittu Korkeasaari-juliste ei koskaan kelvannut eläintarhalle. Julisteessa oli yhdistetty neljä eläinhahmoa yhdeksi (hirvi, tiikeri, seepra ja strutsi), mutta luomus torjuttiin sanomalla: ”Luuletteko te, että me leikimme täällä Korkeasaaressa!”

No, leikkimieltä Bruunilla on kyllä ollut riittämiin, mutta myös vakava huoli luonnon tilasta. Ei tarvitse miettiä, mikä Bruun on miehiään, lintu vaiko kala, sillä hän on molempia ja paljon muuta lisäksi – johan sen näkee hänen julisteistaan! Ympäristönsuojelu kaikkineen on Bruunille tärkeää. Hänessä on paljon myös keksijää. Hän on kehitellyt erilaisia laitteita ja menetelmiä, joilla voisi helpottaa ja jopa ratkaista vaikkapa monia energiantuotantoon liittyviä ongelmia.

* *

Ehtymätön ideoija Erik Bruun täytti 97 vuotta huhtikuussa 2023. Hän toivoo vireytensä riittävän ja kynän pysyvän kädessä loppuun asti.

Ritva Alpola

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua