Työn ja ihmisyyden puristuksessa – Risto Havunen kirjoitti oppaan uupumuksen torjuntaan johtajille ja esihenkilöille

Kuvat: Alma Insights

Työssä jaksaminen on muodostunut työelämän kestoteemaksi. Erityisesti aivotyön ja asiantuntijatyön haasteisiin on pureuduttu lukuisissa tutkimuksissa ja kirjoissa, jotka osoittavat, että työkulttuurimme ja tapamme työskennellä tuottavat jatkuvia jaksamisen haasteita.

Johtamisessa ja esihenkilötyössä on erityisiä haasteita ja ristiriitaisuuksiakin, ja näihin rooleihin kuuluu lähtökohtaisesti monia vastuita ja velvollisuuksia. Vaikka muutosta kohti valmentavaa, palvelevaa tai osallistavaa johtamista on jo tapahtunut monissa organisaatioissa, se ei poista esihenkilön vastuuta tai sen mukana tulevia kuormitustekijöitä. Esimerkiksi yksilöiden työkykyyn ja -hyvinvointiin liittyvät asiat, jännitteet yksilöiden ja organisaation tavoitteiden tai arvojen välillä sekä työyhteisön toiminnassa ilmenevät ristiriidat ovat olemassa niin kauan kuin teemme töitä ihmisten kanssa.

Esihenkilöt ovat työn vaativuuden vuoksi alttiita työssä uupumiselle. Vaikutukset tuntuvat työyhteisössä monin tavoin ja heijastuvat usein nopeasti koko työyhteisöön, jolloin myös muiden hyvinvointi heikkenee. Uupunut esihenkilö ei kykene toimimaan myötätuntoisesti, psyykkinen joustavuus vähenee, reagointikynnys madaltuu ja jopa kyynisyys alkaa nostaa päätään.

Risto Havusen kirja jaksamisesta pureutuu juuri johtajien ja esihenkilöiden jaksamisen haasteisiin. Havusen vahva asiantuntemus ja kokemus välittyvät tekstistä, joka on hyvin kirjoitettu ja selkeäksi kokonaisuudeksi jäsennetty.

Myönnän heti aluksi, että lukijapositioni suhteessa aiheeseen on henkilökohtainen ja myötämielinen. Olen toiminut esihenkilö- ja päällikkötehtävissä useita vuosia sekä kamppaillut itsekin jaksamishaasteiden kanssa. Siksi tartuin Jaksamisen opas esihenkilölle -kirjaan (Alma Insights, 2024) kirjaan innokkaasti, mutta myös hieman jännityksellä – onkohan tässä mitään uutta, sellaista, jota en olisi jo lukenut niin monista muista kirjoista?

Vastaus on kyllä ja ei. Sinänsä jaksamiseen ja uupumiseen liittyvät asiat eivät ole uusia tai radikaalisti muuttuneet viimeisten vuosien aikana. Hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvää kirjallisuutta on paljon, ja sille on olemassa otollinen ja laaja yleisö. Tästä teoksesta tekee kuitenkin erityisen se, että siinä puhutellaan suoraan esihenkilö- ja johtamistyötä tekeviä ja käsitellään erityisesti esihenkilöiden hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä, joihin Havunen on pitkän uransa aikana perehtynyt. Kirjassa on siis vahva käytäntölähtöisyys, tutkimusperustaisuutta unohtamatta.

Havunen käsittelee uupumista ja kuormittumista kokonaisvaltaisena ihmisilmiönä, sen eri näkökulmat huomioiden. Omaan terapeutin työhönsä pohjautuen Havunen esittää hurjan, lähes viisi sivua pitkän listan yleisimmistä kuormitustekijöistä, joita hän on kohdannut omassa työssään (s. 57–61). Niistä ei siis ole pulaa – päinvastoin.

Kuormitustekijöiden juurisyyt on jaettu neljään kategoriaan: työ ja sen reunaehdot, esihenkilön rooli, ihmisten johtaminen ja psykologinen kuormitus. Näiden lisäksi kirjassa käsitellään palautumista, stressiä ja stressireaktioita sekä lopussa vielä oman arvopohjaisen, omaa jaksamista ja hyvinvointia edistävän suunnitelman mallia.

Erityisesti juurisyiden neljä kategoriaa sisältävät esihenkilötyöhön liittyvää sisältöä, kun taas palautuminen ja stressi ovat sisällöltään yleispätevämpiä. Haastavat ja kuormittavat asiat liittyvät erityisesti ihmisten johtamiseen, ja niiden kirjo on laaja. Ilahduttavasti Havunen nostaa esiin myös esihenkilötyöhön liittyviä rajoja, kuten sen, mitä kaikkea esihenkilön tulee sietää tai ottaa vastaan. Usein ristiriitoja syntyy myös siitä, että esihenkilö toimii roolissaan työnantajan edustajana, jolloin hän ei voi toimia yksittäisen työntekijän tarpeiden tai toiveiden mukaisesti. Erityisesti keskijohto on usein ristipaineessa, koska vaatimuksia tulee sekä ylemmältä johdolta että työntekijöiltä tai tiimiltä. Lisäksi esihenkilöt toimivat usein myös asiantuntijatehtävissä, jolloin eri roolien yhteensovittaminen tai työajan jakautuminen eri tehtävien välillä voi aiheuttaa lisäkuormitusta.

* *

Kirjaa on mukava lukea: aiheiden käsittely on selkeää ja teksti soljuu hyvin. Kokonaisuuksia hahmottavana ja visuaalisesti asioita jäsentävänä pidin erityisesti siitä, että kirjan rakennetta tukevat kuvat ja kaaviot, jotka kuljettavat lukijaa aiheiden läpi. Ne palauttavat mieleen kokonaiskuvan ja muistuttavat asioiden keskinäisistä suhteista. Jokaisen luvun lopussa esitetyt pohdintatehtävät auttavat lukijaa oman reflektion äärelle.

Tiedostaen, että kirjassa käsitellään valtavan laajaa ilmiötä, joka todellisuudessa ilmenee usein hyvin kompleksisena ja yksilöllisenä kokonaisuutena, kokonaisesitys on kattava. Kirjaa ei ole kirjoitettu laajalle lukijakunnalle, mutta kohderyhmälleen se tarjoaa erinomaisen jäsennyksen ja tukea moniin esihenkilötyöhön liittyviin kysymyksiin.

Erityisesti kirjasta hyötyvät esihenkilötyössä toimivat. Koin, että kirja toimi erinomaisesti omien kokemusten ja tuntemusten reflektion jäsentäjänä. Pysähdyin pohdintoihin, jotka tukivat ammatillista kasvuani ja lisäsivät ymmärrystäni itsestäni ja työstäni. Uskon palaavani kirjan tiettyihin osioihin tarpeen mukaan.

Lisäksi ajattelen, että ohjausalan ammattilaisille tämä on mainio opus, joka auttaa laajentamaan omaa perspektiiviä esihenkilötyöhön liittyvistä ilmiöistä. Ajattelen erityisesti esimerkiksi coacheja ja työnohjaajia, jotka ohjaavat johtavassa asemassa olevia henkilöitä. Työskentelen itsekin näissä molemmissa rooleissa ja koen saaneeni lisäymmärrystä näissä työrooleissa toimimiseen.

Terhi Skaniakos

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua