Työelämän pitkä matka kohti yhdenvertaisuutta – Tiina-Emilia Kaunisto tutkii vähättelyn historiaa

Kuva: Juha Jämsä

KIRJAT | Työelämän erityisasiantuntija ja tietokirjailija Tiina-Emilia Kaunisto käy Se ei johdu sinusta -tietokirjassaan tiiviisti läpi monia vaiheita, joilla nykyiseen lainsäädäntöön ja tilanteeseen on edetty.

”Vanhat asenteet istuivat niin sitkeästi yhteiskunnassa, että niiden murtaminen oli vaikeaa. Ne voivat olla edelleen tiedostamattomina taustalla, kun naiset kohtaavat perheellistymiseen liittyviä ennakkoluuloja.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Tiina-Emilia Kaunisto: Se ei johdu sinusta – vähättelyn historia työelämässä

  • Avain, 2021.
  • 192 sivua.

Suomessa on melko hyvä lainsäädäntö, joka periaatteessa takaa yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen työelämän kaikille. Matka tähän on ollut pitkä. Vaikka pykälät näyttävät hyviltä, todellisuus on monta kertaa toisenlainen.

Työelämän erityisasiantuntija ja tietokirjailija Tiina-Emilia Kaunisto käy tietokirjassaan Se ei johdu sinusta – vähättelyn historia työelämässä (Avain, 2021) tiiviisti läpi monia vaiheita, joilla nykyiseen lainsäädäntöön ja tilanteeseen on edetty. Hän pohtii erityisesti naisiin kohdistuvaa syrjintää ja epäasiallista käytöstä nykypäivän ja historian valossa.

Onkin tärkeää tietää, millaiset rakenteet ja ajattelumallit ovat taustalla, kun moni nainen ei edelleenkään etene työurallaan samalla lailla kuin mies. Nainen valitsee ammatikseen hoiva-alojen työtehtäviä, ansaitsee heikommin kuin mies eikä puhkaise lasikattoja. Naisen taitoja voidaan vähätellä ja hänen pukeutumistaan ja ulkonäköään arvostella.

Naisen vähättelyllä on pitkä historia, Kaunisto kirjoittaa. Mies hallitsi perhettä 1800-luvulla. Hänellä oli oikeus holhota vaimoa. Siihen sisältyi myös kuritusoikeus. Jos vaimo uhkasi isännän tahtoa, mies käytti valtaansa antamalla korvatillikan.

Nainen ei osallistunut poliittiseen keskusteluun. Mullistus tapahtui vuonna 1906, kun naiset saivat äänioikeuden, mutta siitä kului vuosikymmeniä ennen kuin naiset alkoivat näkyä päättäjien joukossa.

Tytöillä oli 1800-luvulla huonommat mahdollisuudet opiskella kuin pojilla. Säätyläistyttö opiskeli pianonsoittoja ja hyviä käytöstapoja päästäkseen parempiin naimisiin. Naisia ei kannattanut kouluttaa, koska naisen ura jäi lyhyeksi naimisiin menon vuoksi.

Lääketiedekin tuki ajattelua, jonka mukaan naisen paikka oli kotona. Lääketieteen mukaan mies oli lapsen siittäjänä aktiivinen ja alkuun paneva voima ja nainen kohtuineen passiivinen ja vastaanottava. Tästä lääkärit päättelivät, että naisen tehtävä oli hoitaa lapsia kotona hiljaisen luontonsa mukaisesti.

Naista ei kannustettu 1800-luvulla itsenäiseen ajatteluun tai omien lahjojen käyttöön. Hän teki sisällä käsitöitä, kun pojat lähtivät kalastus- tai metsästysretkille.

Talonpoikaisperheissä tyttöjen oli kuitenkin opittava tekemään työtä. Heistä kasvatettiin vahvoja ja riuskoja tulevia emäntiä.

Vanhat asenteet istuivat niin sitkeästi yhteiskunnassa, että niiden murtaminen oli vaikeaa. Ne voivat olla edelleen tiedostamattomina taustalla, kun naiset kohtaavat perheellistymiseen liittyviä ennakkoluuloja. Naiset juuttuvat usein välitilaan, jossa työttömyys, pätkätyöt ja perhevapaat vuorottelevat.

Työelämämme on rakentunut ajatukselle, jonka mukaan vaimot joustavat ja hoitavat lapsia kotona, mutta mies käy töissä. Kauniston mukaan tämä rakenne näkyy yhä työelämässä. Miehet näyttäytyvät työelämässä ryhmänä, jonka on helpompi sitoutua työelämään kuin naisten.

Toki perhevapaauudistukset 1900-luvulla ja 2000-luvulla ovat helpottaneet valtavasti naisten työssäkäyntiä. Raskaussyrjintä kielletään laissa ja perhevapaata ollaan uudistamassa niin, että miehet käyttäisivät pidemmän osuuden perhevapaista. Jarruja on kuitenkin paljon. Monien naisten mielestä perhevapaa kuuluu ensisijaisesti naisille. Naisten asema työmarkkinoilla on heikompi kuin miesten ja mies tienaa paremmin kuin nainen.

Tasa-arvo on asia, jota täytyy pitää jatkuvasti esillä, jottei siinä taannuta. Kaunisto kehottaa lukijaa olemaan rohkea ja haastamaan normeja, jotka pitävät yllä vanhoja yhdenvertaisuutta jarruttavia asenteita.

Edelläkävijän asema ei ole helppo, mutta historia tuntee paljon sinnikkäitä ja rohkeita naisia, jotka ovat avanneet tietä tuleville sukupolville. Heitä ovat esimerkiksi Miina Sillanpää, Helvi Sipilä, Tarja Halonen, Mari Leppänen ja Sanna Marinin hallituksen naiset.

Kirjan lopussa Kaunisto nostaa esiin vuosilukuja tasa-arvon edistymisestä. Tasa-arvo on edennyt hitaasti, mutta 150 vuotta sitten suomalainen nainen ei olisi voinut kuvitella, miten nainen elää 2000-luvulla. Tasa-arvon suhteen yhteiskunta ei kuitenkaan ole lähelläkään valmista.

Sirpa Pääkkönen

Vuosilukuja yhdenvertaisuuden kehityksestä

  • 1804 Naiset saavat oikeuden myydä valmistamiaan talikynttilöitä.
  • 1812 Naiset pääsevät yliopistoon kuuntelemaan luentoja.
  • 1864 Naimaton 25-vuotias nainen saa oikeuden hallita itseään ja omaisuuttaan ja päättää avioliitostaan.
  • 1881 Nainen voi hakea postilaitoksen ja tyttökoulujen virkoja.
  • 1889 Naimisissa oleva nainen saa oikeuden hallita palkkaansa ja omaisuuttaan, mutta aviomies on edelleen hänen edusmiehensä.
  • 1901 Naisille oikeus yliopisto-opintoihin.
  • 1906 Äänioikeus ja vaalikelpoisuus naisille.
  • 1917 Äitiyslomaa neljä viikkoa ilman palkkaa.
  • 1921 Oppivelvollisuuslaki.
  • 1930 Aviovaimo vapautuu miehensä holhouksesta.
  • 1943 Kouluruokailu.
  • 1970 Työsopimuslaki velvoittaa työnantajaa kohtelemaan kaikkia työntekijöitä tasapuolisesti.
  • 1973 Päivähoitolaki.
  • 1980 Tasa-arvo-ohjelma.
  • 1986 Naisille oikeus papin virkaan.
  • 2004 Yhdenvertaisuuslaki.
  • 2005 Tasa-arvolakiin kokonaisuudistus.

(Lähde: Tiina-Emilia Kaunisto: Se ei johdu sinusta, vähättelyn historia työelämässä.)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This