Tupakkaprofessori Erkki Aurejärvi manaa vielä kerran vastustajansa kirjassaan Kovinta peliä

Kuvat: Pixabay / Into Kustannus

Kova, kovempi, kovin. Näin ovat kehittyneet Erkki Aurejärven kirjojen nimet ja niin myös hänen asenteensa ja langettamansa ”tuomiot” viimeksi kuluneen 12 vuoden aikana.

Kovaa peliä ilmestyi vuonna 2013, Kovempaa peliä vuonna 2022 ja uusin Kovinta peliä nyt Into Kustannus Oy:n kustantamina. Kaikissa kirjoissa on yhteinen vihollinen, etten sanoisi Perkele: suomalainen ja kansainvälinen tupakkateollisuus ja sen myötäjuoksijat.

Viimeistään nyt Aurejärvi on nostanut jalan täysin pois jarrulta ja antaa mennä, sanoa ja kuulua seurauksista välittämättä. Kirjassa on suomalaiseksi tietokirjaksi harvinaisen vahva ja tunteita herättävä asiasisältö. Kirjoittajan tyylilajista osa pitää, osa ei, mutta ainakin se tekee lukemisesta todella viihdyttävän kokemuksen.

”Olen jo 81 vuotta vanha (syksyllä 2023, toim. huom.) ja kaikki on takana. On vain menneisyys, ei mitään tulevaisuutta.”

Siviilioikeuden emeritusprofessori Aurejärvi myöntää olevansa katkera. Hän on hävinnyt kaikki tupakkayhtiöitä vastaan ajamansa jutut vuodesta 1988 lähtien.

Suoraan päin näköä

Erkki Aurejärven silmissä eivät saa tippaakaan armoa ne ihmiset, jotka mahdollistivat tupakkayhtiöiden melko vapaan mellastuksen 2000-luvulle saakka.

”Kun etsittiin selitystä X:n (nimi mainittu kirjassa) ratkaisulle, tärkeimpänä tekijänä oli hänen yletön yksinkertaisuutensa ja olematon ammattitaitonsa. Yksi kollegoista arveli, että voitaisiin puhua myös jonkinmoisesta todellisuudentajun häiriintymisestä, mutta siitä ei sentään ollut kyse. X menetteli kaiken lisäksi epärehellisesti ja moraalittomasti ja teki tahallista vääryyttä. … Ajateltaessa rehellistä oikeudenkäyntiä X:n olisi kuulunut saada rangaistus törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä.”

Itse voisin sanoa näin parista miespuolisesta ulkomaisesta presidentistä. Aurejärven hampaissa on kuitenkin suomalainen käräjätuomari – ja nainen. Hänenkin nimensä jätän mainitsematta.

Professori ei pelkää henkilöön meneviä hyökkäyksiä. Niiden kohteeksi hän on joutunut itsekin. Silti silmiin ja korviin särähtää Aurejärven tapa arvioida suorasukaiseen tapaansa myös jo kuolleita henkilöitä – kaihtamatta mainita, että joku heistä päätyi itsemurhaankin.

Näillä henkilöillä ei ole edes teoriassa mahdollisuutta puolustautua. Siksi tuollainen kohtelu vaikuttaa minusta varsin tyylittömältä ratkaisulta.

Alalla oma totuus

Aurejärvi ei toki päästä helpolla tupakka-alan etuja ajaneita miestuomareita tai -lääkäreitäkään. Viimeksi mainittujakin nimittäin löytyi, vaikka tupakan syöpävaarallisuudesta oli varoiteltu kiihtyvin äänenpainoin 1930-luvulta lähtien.

Tietoa siis oli ja sitä kertyi. Tupakkateollisuus vain valitsi toisen tien ja oman totuutensa. Ala eli totuudenjälkeistä aikaa paljon ennen kuin koko käsitettä edes tunnettiin.

Alan menettelyä professori kertoo aina ymmärtäneensä. Toimintaa on selittänyt raha eli mahdollisimman suurten liikevoittojen kerääminen – vielä nytkin 2020-luvulla. Kun tämän asian ymmärtää, pysyy hänen mukaansa helposti kartalla.

”Mutta sitten se todellinen pohjasakka. Pohjasakka oleilee syvällä mutaisissa viemäreissä, joissa rottien turkit kiiltävät ja sokeat olmisammakot uivat. Keitä siellä pohjalla on? …mainittakoon tässä jo muutama: korkeimman oikeuden presidentti, yhdeksän korkeimman oikeuden oikeusneuvosta, kaksi oikeuskansleria, kaksi apulaisoikeuskansleria.”

Kuka älähtää ensin?

Huh. Selvää on, että näillä listauksilla Aurejärvi ei kerää ystäviä. Niitäkin arvostetulla oikeustieteilijällä toki on.

Vihollisten nimiluettelo on hyvin pitkä, nimekäs ja usein kirjassa toistettu. Lukija on tässä kirjoittajan oman arvostelukyvyn varassa. Selvää on, että vastapuolelta ei ole kirjaan kommentteja kysytty. Tuskin olisivat antaneetkaan.

Aurejärvi vaikuttaa oikein toivovan, että joltakin syytetyistä hermo pettäisi ja haaste kunnianloukkauksesta rapsahtaisi. Näin hän pääsisi vielä kerran puolustamaan kantojaan oikeussaleissa. Tähän viittaa kirjan ansiokkaan esipuheen kirjoittanut rikos- ja prosessioikeuden professori (emeritus) Matti Tolvanenkin.

”Olin kai pahasti riippuvainen oikeudenkäynneistä vähän samaan tapaan kuin tupakoitsijat nikotiinista”, kirjoittaja selittää omia motiivejaan.

”Aurejärveä analyyttisempaa juristia ei hevillä Suomesta löydy. Minun katsannossani Aurejärvi on eturivin siviilioikeuden tutkijoita”, arvioi puolestaan Tolvanen.

Professori-emeritus Erkki Aurejärvi uskoo lisänneensä tietoisuutta tupakan vaaroista ja pelastaneensa jopa ihmishenkiä. Kuva: Nauska

Satatuhatta vainajaa

Erkki Aurejärvi kutsuu tupakkayhtiöiden johtajia kuolemankauppiaiksi. Hänen mukaansa näillä on tunnollaan yli 100 miljoonan ihmisen henki sinä aikana, kun johtajat ovat kiistäneet tuotteidensa terveyshaitat.

Suomessakin yhteisluku on kuusinumeroinen, pelkästään vuosina 1983–2004 yli 100 000 savukkeiden aiheuttamaa vainajaa. Kirjoittajan mukaan kyse on joukkomurhasta, törkeistä pahoinpitelyistä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Tietoisuus tupakan vaarallisuudesta heräsi ja varsinkin levisi Suomessa ällistyttävän hitaasti. Ala tietenkin teki parhaansa, että juuri näin tapahtuisikin.

Vuonna 1968 neljä kymmenestä mieslääkäristä tupakoi. Vielä vuonna 1982 vain joka kolmas tupakoitsija oli sitä mieltä, että lääketiede oli todistanut tupakan aiheuttavan keuhkosyöpää. Osittain tässä lienee ollut kyse myös inhimillisestä torjunta- ja kieltoreaktiosta.

Ensimmäiset varoitusmerkinnät tulivat tupakka-askeihin 1990-luvulla. Tupakka-ala harasi tätäkin vastaan neliraajajarrutuksella.

Pentti Aholle ei korvattu

Suomen tunnetuin tupakkaoikeudenkäynti on Pentti Ahon tapaus.

Aho oli syöpäpotilas ja sairauseläkkeellä oleva Tampereen jäähallin jäädytyskoneen eli ”Zambonin” kuljettaja ja vahtimestari. Hän oli polttanut 16-vuotiaasta lähtien. Vuonna 1988 silloinen Helsingin raastuvanoikeus ryhtyi käsittelemään Ahon nostamaa ja Erkki Aurejärven ajamaa tuotevastuukannetta kahta suomalaista tupakkayhtiötä vastaan.

Eri vaiheineen juttu kesti 13 vuotta. Korvaukset hylättiin kaikissa oikeusasteissa.

Juttu jäi Aurejärven hampaankoloon. Vielä nytkin hän antaa täyslaidallisen asian käsittelijöille, joihin ”lääketieteellinen hölynpöly upposi aivan täysin” raastuvanoikeudesta lähtien. Ko. oikeuden puheenjohtaja oli muuten itsekin sarjapolttaja, joka röökasi jopa oikeussalissa taukojen aikana.

Ihmiskoe taas menossa

Aurejärven mukaan suomalaiset oikeusistuimet eivät käsittelyn aikana lainkaan hahmottaneet, mitä yrityksen tuotevastuu pohjimmiltaan merkitsee.

”Se tarkoittaa tuotteen liikkeellelaskijan korvausvelvollisuutta tuotteista aiheutuneista vahingoista, ei kuluttajan vastuuta tuotteen käyttämisestä.”

Vastuu kuitenkin sysättiin Pentti Aholle itselleen, joka ”tiesi tuotteen vaarat”. Vasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määräsi pienet korvaukset Ahon leskelle. Jos vastaava keissi nostettaisiin nyt, tulos saattaisi olla perustavasti erilainen.

Tämä on hyvä muistaa, sillä tupakkaoikeudenkäyntejä tulee todennäköisesti jatkossakin. Suomessa toimii edelleen kolme tupakkayhtiötä, jotka nyt koukuttavat uusia asiakkaita sähkö- ja makutupakoilla, nikotiinipusseilla ja tehokkaalla digimarkkinoinnilla.

”Savuttomat nikotiinituotteet eivät ole sen haitattomampia kuin savukkeet. Ne alkavat tappaa suomalaisia viimeistään 2040-luvulla.”

”En ainakaan kovin turha”

Entä Erkki Aurejärven oman työn vaikutus ja merkitys? Selvää on, että yhtä ehdotonta ihmisten terveyden ja yritysten tuotevastuun puolesta puhuvaa lainoppinutta ei hänen jälkeensä hevillä löydy. Se on menetys kansanterveydelle ja suuryritysten rajoittamatonta valtaa vastaan kamppaileville tahoille.

Professori itse arvelee hänellä olleen ”jonkinmoinen osuus” ihmishenkien pelastamisessa ja tupakkatuotteiden kulutuksen vähentämisessä. Aikana, jolloin tupakka tappoi runsaat viisituhatta suomalaista joka vuosi, heistä promillenkin säästäminen ennenaikaiselta kuolemalta tarkoittaisi viittä ihmishenkeä joka vuosi. Tupakkaoikeudenkäynneissä kuluneen 36 vuoden aikana kyse olisi jo 180 hengen pelastamisesta.

”Entäpä, jos panokseni on ollut kokonainen prosentti? Silloin päästään aika suuriin lukuihin. En ole ollut mikään turha tyyppi, en ainakaan kovin turha.”

Kuinka moni uskaltaa sanoa omasta elämäntyöstään samaa?

Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua