Tuomas Heikkilä ja Ilkka Niiniluoto. Kuvat: Paula Virta / Gaudeamus

Kirkkohistorioitsija Tuomas Heikkilä ja akateemikko, filosofian professori emeritus Ilkka Niiniluoto jatkavat taisteluaan humanistisen tutkimuksen arvostuksen ja aseman puolesta.

Nyt he tuovat luettavaksemme toimittamansa puheenvuorokokoelman Aika haastaa humanistit (Gaudeamus, 2023), jossa esiintyvät kirjoittajina itsekin mutta johon ovat kutsuneet mukaan myös muutamia muita alojensa asiantuntijoita. Edustettuna olevat alat ovat vähemmän yllättävästi juuri humanioraan kuuluvia, poikkeuksena ehkä talous, vaikka siitä kirjoittava ekonomisti Sixten Korkman toki humanistina tunnetaankin.

Humanististen tieteiden puolustamisen ilmeinen tarve nousee niiden paradoksaalisesta asemasta suomalaisessa(kin) yhteiskunnassa; ihmisten ja muun elonkirjon tämän hetken suurimmat ja pirullisimmat ongelmat ovat lähinnä ihmisten itse aiheuttamia, elämänmuotoomme ja siihen liittyviin arvoihin ja toimintatapoihin kytkeytyviä.

Ajatellaanpa vain näiden päivien uutissivustoja ja kyselytutkimusten tuloksia. Etusivuilla raivoavat sodat ja etenee luontokato, kyselyissä kansalaiset ilmoittavat suurimmiksi huolenaiheikseen muun muassa ilmastonmuutoksen, sodat ja konfliktit, taloustilanteen kiristymisen ja jännityksen lisääntymisen väestöryhmien välillä. Ihmislähtöisiä uhkia toden totta kaikki, jos kohta ilmastonmuutosta saattaa olla kiihdyttämässä muitakin tekijöitä. Näitä ongelmia pyritään silti hyvin usein ratkomaan lähinnä insinööri- ja luonnontieteiden sovelluksin.

Luonnollisesti ”koviakin tieteitä” tarvitaan. Siitä huolimatta esimerkiksi rahanjaon epäsuhtaa luonnontieteellisen ja toisaalta humanistisen tai laajemmin ihmistieteellisen tutkimuksen välillä voi perustellusti hämmästellä, kuten teoksessa useammassakin puheenvuorossa tehdään. Humanisteja ajavat ahtaaseen rakoon erityisesti kaksi asiaa, joihin viitataan hallinto- ja apurahajargonissa usein käsitteillä ”vaikuttavuus” ja ”hyöty”.

Tutkimuksesta olisi jo sille rahoitusta haettaessa pystyttävä osoittamaan, että se tuottaa mitattavissa olevaa (euromääräistä) hyötyä tai että se vaikuttaa jollakin tavalla myönteisesti ympäröivään yhteiskuntaan.

Tutkimuksen hyödyllisyyttä älköön toki väheksyttäkö, mutta seuraako kovien tieteiden korostamisesta kovien yhteiskunnallisten arvojen korostuminen? Markkinoilla hinnoittumattomien arvojen alisteinen rooli?

Tai kuten teoksen toimittajat toteavat: ”Usein kuullun argumentin mukaan matematiikka kehittää verrattomasti loogista ajattelua – mutta jos tuloksena on empatiataitojen heikkeneminen, Suomen ja maailman tulevaisuus vaikuttaa kovalta.”

* *

Kirjan toimittajien alkupuheenvuorot sisältävät kyllä nekin numeroita. He nimittäin teettivät kesällä 2022 kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin kansalaisten suhtautumista humanistiseen tutkimukseen. Vertailuaineistona toimivat jo aiemmin, vuosina 2014 ja 2016 toteutetut vastaavat tutkimukset sekä eri alojen vaikuttajien haastattelut.

Jos vajaan vuosikymmenen aikana tehtyjen, kuta kuinkin samansisältöisten kyselyjen tulokset haluaa tiivistää äärimmilleen, voi todeta, että kyllä suomalaiset humanististakin tutkimusta arvostavat ja ettei arvostus ole edes vähentynyt sitten 2010-luvun puolivälin. Suomalaiset myös näyttävät tietävän, mitä oppiaineita humanioraan pääpiirteittäin lasketaan kuuluvaksi. Mukaan on tosin tarjottu myös muun muassa sosiologiaa, joka yleensä lasketaan yhteiskuntatieteeksi, mutta ihminen instituutioineen sosiologiakin kiinnostaa.

Mielenkiintoinen ja vaikuttavuuden vaatimusta viistävä ja tutkimuksiin sisältyvä kysymys koskee haasteita, joihin humanistinen tutkimus voisi tarjota ratkaisuja. Mitä kansa loppujen lopuksi odottaa humanisteilta näinä ankeina ja riitaisina aikoina (jos ne nyt sen ankeampia ovat kuin ennen)?

No, kulttuurien kohtaamisen sujuvoittamista, yhteiskuntien eriarvoisuuden taklaamista, demokratian kriisien oikaisemista ja köyhyyttäkin voisivat jotenkin lievittää. Siinäpä sitä urakkaa. Mutta eivät kansalaiset humanistista tutkimusta ihmelääkkeenä pidä. Luontokatoon ja ilmastonmuutokseen tai toisaalta Ukrainaan sotaan, kyberuhista puhumattakaan, odottaa humanisteilta tuntuvaa panosta vain alle viidennes vastaajista.

Oli miten oli, kyselyjen teettäminen ja niiden tulosten julkaisu teoksen yhtenä lähtökohtana avartavat hedelmällisesti teoksen humanismikeskustelua. Kansankin mielipide on hyödyllistä ja kiinnostavaa tietää, vaikkei tiedettä mielipidetiedustelujen varassa tehdäkään. Vähintään pienen legitimiteettilisän kansalaisten varsin myönteinen kuva humanistisesta tutkimuksesta alan toimijoille kuitenkin antaa ja paljastaa samalla toisen kirjassa esille nousevan paradoksin: Suomalaiset arvostavat humanistista tutkimusta jopa enemmän kuin tutkimusapurahojen pieni ja rajattu portinvartijajoukko.

* *

Teoksen asiantuntijapuheenvuorot ovat lyhyehköjä ja jämäkänpuoleisia näkökulmia humanistisen tutkimuksen sisältöihin, asemaan, tarpeeseen ja toki myös saavutuksiin.

Sixten Korkman esimerkiksi näkee pohjoismaisen sosioekonomisen mallin sisältämät humanistiset painotukset ainakin yhtenä syynä sille, että Pohjoismaat tapaavat löytyä erilaisten kansainvälisten vertailujen kärkipäästä. Anna Mauranen puolestaan näyttää, miten monin eri tavoin kielten tutkimus laajentaa ymmärrystämme ihmisten ja eri kieliyhteisöjen välisestä kanssakäymisestä ja siinä esiintyvistä ongelmista.

Teoksen puheenvuorojen yksi läpikäyvä huomio ja siitä kumpuava vaatimus on, että humanistien ja humanististen alojen tutkijoiden pitäisi näkyä ja kuulua julkisuudessa nykyistä enemmän. ”Sillä on väliä, kenen ääni mediassa kuuluu”, otsikoi työelämäprofessori ja Turun Sanomien entinen päätoimittaja Riitta Monto omat huomionsa. Ja silläkin olisi väliä, kenen ääni kuuluu lainvalmistelussa ja politiikassa. Monto löytää esimerkikseen vuotta 2005 koskevan tutkimuksen, jonka mukaan eduskunnan valiokunnissa arvostettiin tuolloin ja arvostetaan mitä luultavimmin edelleen erityisesti juridista asiantuntemusta. ”Humanistisen tutkimuksen edustajia tuskin edes mainitaan”, Monto synkistelee.

Mutta nyt siis mainitaan ja esitellään. Teos linkittyy sulavasti yhä kasvavaan ja kaikin puolin tervetulleeseen sivistystä ja humanismia puolustavaan puheenvuorotuotantoon. Teoksen toimittajat Heikkilä ja Niiniluotokin ovat olleet asialla jo pidempään. Esimerkiksi vuonna 2016 heiltä ilmestyi eräänlainen nyt käsillä olevan teoksen sisarlaitos Humanistisen tutkimuksen arvo (Institutum Romanum Finlandiae). Sixten Korkmanin Talous ja humanismi (Otava, 2022) ja kirjoittajakaksikko Kivistö & Pihlströmin Sivistyksen puolustus (Gaudeamus, 2018) ovat tulleet myös varsin hyvin noteeratuiksi.

Osa humanisteista siis toteuttaa Heikkilän ja Niiniluodon heille antamaa isällistä ohjausta: näy ja kuulu, ei sinua ja asiaasi muuten noteerata!

Yksi kinkkinen hankaluus, johon humanistit yleensä ja myös Aika haastaa humanistit -teos törmäävät, on hyödyn käsittely. Se on humanisteille vähän kuin kuuma peruna suussa. Polttava mutta tarpeellinen ravintolähde. Yhtäältä humanistin on korostettava, että maailmassa on muitakin oleellisia – elleivät ne ole jopa juuri niitä oleellisimpia – arvoja kuin hyöty, ainakin jos hyödyllä viitataan rahalliseen, materiaaliseen arvonmuodostukseen. Samaan aikaan humanistin on kuitenkin vaikea pidättäytyä vakuuttelemasta lukijoitaan tai kuulijoitaan siitä, miten hyödyllistä humanistinenkin tutkimus sentään on.

Ja onhan se! Hyödyllistä ja arvokasta.

Eikä kansakaan ole eri mieltä. Edellä mainituista uusimman eli viimevuotisen kyselyn mukaan noin kolmannes suomalaisista pitää humanistista tutkimusta jopa erittäin hyödyllisenä. Ja mikä yhtä oleellista, näkemyksen jakavien määrä on kasvanut verrattaessa tilannetta viime vuosikymmenen puoliväliin.

Kari Heino

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua