Tuhansien tarinoiden ja nähtävyyksien Pietari – Arvo Tuomisen matkakirja vie keskeisille paikoille Pietarissa

05.09.2020

Keskellä Taiteiden aukiolla kohoaa Aleksandr Pushkinin patsas. Kuva: Sirpa Pääkkönen

KIRJAT | Pietari Arvo Tuomisen matkassa on yhdistelmä matkaopasta, historiaa, hauskoja pikku anekdootteja ja tunnelmapaloja. Tuominen seuraa pääkadun komeita rakennuksia ja palatseja ja poikkeaa välillä sivukaduille niin, että keskustan tärkeimmät nähtävyydet ja rakennukset tulevat esitellyiksi.

”Kirjassa välittyy asiantuntemus Pietarista ja venäläisestä kulttuurista. Samalla se on rakkaudentunnustus Pietarille.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Arvo Tuominen: Pietari Arvo Tuomisen matkassa

  • Readme.fi, 2020.
  • 208 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

”Pietari ei ole mikä tahansa kaupunki. Pietari on täynnä tarinoita ja vertaansa vailla olevaa energiaa, historiaa ja luovuutta. Kuka on kyllästynyt Pietariin, on kyllästynyt elämään, sillä Pietarissa on kaikki, mitä ihminen elääkseen tarvitsee.”

Näin kirjoittaa Arvo Tuominen uuden teoksensa Pietari Arvo Tuomisen matkassa loppusanoissa.

Parikymmentä vuotta Pietarissa säännöllisesti matkustaneena voin jakaa Tuomisen tunteen, niin ylevältä kuin se kuulostaakiin.

Samalla tunnen surua siitä, että koronapandemia rajoittaa matkustamista. Edellisen kerran kävin Pietarissa maaliskuun alussa. Viikko paluuni jälkeen rajat sulkeutuivat ja Allegro lopetti liikennöintinsä.

IMG 8554

Kirkko veren päällä sijaitsee Gribojedovin kanavan varrella.

Pietari on jännittävällä tavalla loputon. Miljoonakaupunki ei tyhjene, vaikka siellä kävisi kuinka monta kertaa. Se on myös jyrkkien vastakohtien kaupunki, jossa jännite on aina läsnä. Loisteliaan palatsin julkisivun takaa voi löytyä sisäpiha, jossa myydään halpaa roinaa kirpputorilla.

Pääkatu Nevski prospektilla kiiruhtaa viimeisen päälle muodikas nuori nainen piikkikoroissaan. Seuraavassa kadunkulmassa huivipäinen mummo kauppaa itse säilömiään sieniä ja puolukoita.

Pietariin jää ikävä. Nyt sitä voi lievittää lukemalla Tuomisen hiljattain ilmestynyttä Pietari-kirjaa. Pietari-konkarille se tarjoaa nostalgiapaketin tutuille paikoille. Pietaria vähemmän tuntevalle se antaa eloisasti kirjoitetun tiiviin tietopaketin metropolista nurkan takana.

Kirja on yhdistelmä matkaopasta, historiaa, hauskoja pikku anekdootteja ja tunnelmapaloja. Sen ytimessä on pääkatu Nevski prospekt, neljä ja puoli kilometriä pitkä katu, joka alkaa Nevan rannalta Amiraliteetilta ja päättyy Aleksanteri Nevskin luostariin.

Tuominen seuraa pääkadun komeita rakennuksia ja palatseja ja poikkeaa välillä sivukaduille niin, että keskustan tärkeimmät nähtävyydet ja rakennukset tulevat esitellyiksi.

Lukija tutustuu muun muassa maailman mahtavimpaan taidemuseoon Eremitaasiin, Iisakin kirkkoon, Stroganovin palatsiin, Verikirkkoon, Kazanin katedraaliin, Singerin taloon ja Jelisejevin herkkupuotiin. Matkan varrella ylitetään Moikan, Gribojedovin ja Fontankan kanavat ja pistäydytään Taiteiden aukiolla ja Teatteriaukiolla, jossa on kuuluisa Mariinski-teatteri.

Tuominen koluaa myös rakennusten kivijaloissa sijaitsevia kansankapakoita, joissa maailmaa parannetaan vodkaryypyn ja rajat ylittävän ystävyyden lämmössä.

P1250310

Näkymä Kazanin katedraalille Singerin talon kahvilasta. Talossa on nykyään kirjakauppa.

Kiinnostavia paikkoja ovat kansansaunat, joilla on Pietarissa pitkät perinteet. Nykyään kaupungista löytyy kuutisenkymmentä kaikille avointa olevaa saunaa.

Kirjan loppupuolella Tuominen vie lukijat Vasilin saarelle, Pietari Paavalin linnoitukseen ja Petrogradiin kaupunginosaan. Myös ydinkeskustan reunoilta löytyy paljon kiinnostavaa. Jännittävä kohde on esimerkiksi Smolenskin ortodoksinen hautausmaa, jossa venäläiset käyvät muistamassa edesmenneitä läheisiään.

Tuomisen kirjassa välittyy asiantuntemus Pietarista ja venäläisestä kulttuurista. Samalla se on rakkaudentunnustus Pietarille. Lukijalle ei jää epäselväksi se, että Tuominen rakastaa Pietaria. Uskon, että uteliaisuus Pietaria kohtaan ja halu tutkia kaupunkia lisääntyvät lukijoilla, kunhan koronasta päästään.

Yksi epätarkkuus pistää silmään. Anna Ahmatovan kotimuseoon mennään Liteiny prospektin numerosta 53 eikä numerosta 34, kuten kirjassa lukee.

Sirpa Pääkkönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua