Kuva: Docendo
KIRJAT | Helsingin hiippakunnan emerituspiispa Eero Huovinen on koonnut 35 hänelle rakasta virttä, joiden merkityksellisyydestä hän kertoo lahjakirjaksi puetussa opuksessa.
”Kokonaisuus tuntuu heppoiselta, peräti helppohintaiselta.”
ARVOSTELU
Eero Huovinen: Rakkaimmat virteni
- Docendo, 2025.
- 74 sivua.
Helsingin hiippakunnan emerituspiispa Eero Huovinen on koonnut 35 hänelle rakasta virttä, joiden merkityksellisyydestä hän kertoo lahjakirjaksi puetussa opuksessa.
Eero Huovinen tuli laajalti tunnetuksi”tsunamipiispana”, kun hän suuren tragedian edessä murtui sanattomaksi ja itkuiseksi. Uudessa kirjassa hän korostaa virsien vahvaa voimaa: ”Kun elämä kääntyy rajoillensa, silloin virret auttavat.”
Rakkaimmat virteni (Docendo, 2025) on kovakantinen ja isolla fontilla painettu. Aukeamalla on säkeistö tai pari valitusta virrestä, Huovisen pohdiskeleva teksti ja suuri värikuva jostain taideteoksesta, maisemasta tai atmosfääristä. Aukeamalla ei nimetä kuvien taideteoksia; lista niistä ja niiden tekijöistä löytyy toki pienellä tekstillä viimeiseltä sivulta. Valokuvien ottajista ei ole väliä, niillä on vain kuvatoimistolähde. Tulee olo, ettei kustantamossa ole tehty asiaan kuuluvia töitä.
Kirjassa virret ovat tekstejä, parhaimmillaankin runoja. Vain muutaman yhteydessä viitataan siihen, että virrellä on myös säveltäjä. Virrelle – ja ylipäänsä laululle – olennaista lie kuitenkin sävelmän ja tekstin yhteiselämä. Piispa on nyt oikonut sieltä, missä aita on matalin eli jättänyt virren musiikillisen ulottuvuuden kokonaan käsittelemättä. Pintaa raaputtamalla virren vaikuttavuus kun saattaakin löytyä sävelmästä: sävellajista, melodialiikkeistä ja rytmistä.
Uskon, että kompetenssia olisi löytynyt myös sävelmäpuolella. Virren nuottikuvaa kaipasin etenkin hiukan oudommille virsille – ainakin muutama alkutahti olisi aukeamalle mahtunut. Vielä maassamme monet lukevat nuotteja.
Huovisen pohdinnat ja oivallukset ovat huovismaisia, yksinkertaisia ja paikoin humoristisia.
Kokonaisuus tuntuu heppoiselta, peräti helppohintaiselta. Ihmettelen, ketä Docendo houkuttelee Eero Huovisen avulla piiriinsä.
Marja Mustakallio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paholainen on huolissaan, riittääkö hornaan sieluja – arviossa A.H. Tammsaaren Hornanperän uusi Paholainen
KIRJAT | Viron kansalliskirjailijan ennen sotia ilmestyneessä romaanissa ei ole kyse siitä, että ihmiskunta olisi tehnyt parannuksen ja muuttunut taivaskelpoiseksi. Asia on juuri päinvastoin.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.