Kuvat: Veikko Somerpuro / WSOY
KIRJAT | Vuoden 1991 elokuussa Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä pakkasivat tavaroitaan Klovharun saarella, viimeistä kertaa. Nuori opiskelija Maria haluaisi tavata ihailemansa kirjailijan. Saako Maria Janssonilta vastaukset kysymyksiinsä?
”Syyskirja on oikein viehättävä teos, joka luotaa kysymyksiään tunnetun ja rakastetun kirjailijan hahmon kautta. Elämäkerralliset seikat ovat epäilemättä Venholla hyvin ojennuksessa.”
ARVOSTELU
Johanna Venho: Syyskirja
- WSOY, 2021.
- 280 sivua.
Johanna Venho ei ole ensimmäistä kertaa lähestymässä todellista henkilöä romaanin keinoin. Ensimmäinen nainen (WSOY, 2019) kuvasi Sylvi Kekkosta. Nyt Syyskirjan (WSOY, 2021) kohteena on Tove Jansson. Lajityyppinä on henkilöhistoriallinen fiktio, jossa mennään todellisten henkilöiden pään sisään tavalla, joka ei ole fiktion ulkopuolella mahdollista.
Romaani sijoittuu enimmäkseen vuoteen 1991, jolloin Jansson on 77-vuotias ja luopumassa Klovharun saaresta. Sen toisena päähenkilönä on nuori opiskelija Maria, joka ihailee Janssonia. Hän on kirjoittanut tälle kirjeen, mutta ei ole saanut vastausta, vaikka Jansson kuulemma vastaa kaikille. Opinnoissa tarjoutuu tilaisuus lähteä merentutkimusmatkalle Pellingin saaristoon, joten Maria tarttuu tilaisuuteen, ehkä hän pääsee matkalla tapaamaan Janssonia henkilökohtaisesti.
”Haluaisin myös kuulla, miten sinunkaltaisesi kokenut ihminen on selvinnyt äitinsä kuolemasta. Miten siitä voi selvitä? Millaista on elää maailmassa ilman äitiä?”
Kyllä tavaroitaan pakkaileva Jansson on saanut Marian kirjeen. Sen kysymys on vain pysäyttänyt kirjailijan ja kirje on jäänyt odottamaan vastausta. Kysymys äidistä ei ole helppo ja jo sen näkeminen herättää Janssonissa sormenpäihin asti leviävää uupumusta. Äiti Signe Hammarsten-Jansson, Ham, oli Tovelle monella tapaa hyvin keskeinen kiinnepiste elämässä ja tätä äidin ja tyttären välistä suhdetta Johanna Venho romaanissa kuvaa – ja peilaa nuoreen Mariaan, jonka äiti on sairastunut syöpään, minkä vuoksi tämä Janssonilta kuolemasta kyselee.
Romaani levittäytyy monille tasoille. Sen ytimessä on pari elokuista päivää Klovharulla, kun Jansson ja Tuulikki Pietilä pakkaavat tavaroitaan saarella valmistautuakseen jättämään sen, tällä kertaa lopullisesti. Merentutkimusryhmä kerää näytteitään, jopa poikkeaa nopeasti Harulla, mutta jatkaa sitten matkaansa. Maria jää ryhmän lähtiessä Pellinkiin leiriytymään ja toivoo vielä tapaamista Janssonin kanssa. Kuinkas sitten käykään? Jätän sen lukijan selvitettäväksi.
Tämän ytimen ympärillä Syyskirja kertoo sitten Janssonin lapsuudesta, matkoista ulkomailla, elämästä muumihahmojen luojana, muumien alkuperästä, 77-vuotiaan elämänsä syksyssä olevan kirjailijan ja taiteilijan mietteitä. Sen vastapainoksi on nuori Maria ja tämän elämän käänteet. Kirja käsittelee isoja kysymyksiä – millaista on olla äiti, millaista on olla taiteilija, onnistuu taiteilijuuden ja äitiyden yhdistäminen, millaisia valintoja elämässään tekee ja mitä ne sulkevat pois, millaista on vanhentua ja luopua ja väsyä?
Syyskirja on oikein viehättävä teos, joka luotaa kysymyksiään tunnetun ja rakastetun kirjailijan hahmon kautta. Elämäkerralliset seikat ovat epäilemättä Venholla hyvin ojennuksessa. En ole itse Janssonin elämäkertoja lukenut, kun en yleensäkään elämäkertoihin tartu; tällaisessa romaanimuodossa elämäkerrat ovat sulavampia. Mitään uskaliasta tai poikkeuksellista Venho ei Janssoniinsa kirjoita.
Maria ei tietenkään ole henkilönä niin kiinnostava kuin Jansson – kuinka voisikaan olla – mutta hyvin sekin puoli romaanista toimii ja rakentuu loppua kohden vain paremmaksi.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tatu Vaaskivi leimusi kuin tähdenlento – Miika Siironen kirjoittaa säkenöivästä kriitikko-kirjailijasta, jonka jälkimaailma unohti
KIRJAT | Nero ja Narkissos -elämäkerta avautuu mahtavaksi ikkunaksi 1930-luvun suomalaiseen kulttuurielämään, Tulenkantajien sukupolveen ja sen kuuluisiin edustajiin.
Kuolemaa, elokuvia, runoilijoita – arviossa Niilo Rantalan esseekokoelma Kunnia niille, jotka polttavat itsensä
KIRJAT | Tamperelaisen monipuolisuusmiehen esseissä yhdistyy luontevasti kulttuurin asiantuntijuus, kristillisyys ja kirjoittajan taidot.
Poliisi tutkii tatuointeja ja taruolentoja – arviossa Guillaume Musson Seinen tuntematon
KIRJAT | Ranskalaisdekkarissa riittää tapahtumia riittää ja niiden selvittäminen vie aikaa ja kysyy niin älyä kuin yleissivistystäkin.
Huminaa, lorinaa ja kahakoita – arvosteltavana Jeongdo Kimin Äänestä sana, sanasta merkitys
KIRJAT | Ensimmäinen yleistajuinen tietokirja suomen kielen onomatopoeettisesta eli ympäristön ääniä jäljittelevästä sanastosta esittelee kielen rikkautta ja ilmaisuvoimaa.