Tosiystävä lohduttaa ruudun ja kuolemankin takaa – arviossa Amanda Palon Love Island

Kuvat: Kosmos / Meri Björn

Nuoret ihmiset ovat täydellisiä ja kiiltäviä, he hohtavat ihmeellistä valoa kuvaruudulta, ja heidän kauneutensa luo loistettaan myös ruudun toisella puolella olevaan kertojaminään. Hän viettää suuren osan ajastaan katsellen tosi-tv-sarja Love Islandia katsellen, tarkemmin sanottuna sen brittiversiota.

Etenkin yksi sarjan hahmoista valtaa hänen ajatuksensa. Sophie on etäinen ihailun kohde, jonka kanssa kertojaminällä on ollut myös kohtaamisia. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nuo kohtaamiset ovat kuviteltuja.

Amanda Palon toinen proosateos Love Island (Kosmos, 2024) on muodoltaan tiivis romaani, mikä antaa sille ryhtiä mutta samaan aikaan riittävästi tilaa uppoutua päähenkilön ajatuksiin. Niitä värittävät päihteidenkäyttö ja mielenterveysongelmat, eikä lukija aina voi olla varma, mitkä asiat kehyskertomuksessa ovat totta, mitkä päähenkilön mielikuvituksen tuotetta. Fiktiossa sillä ei toki pidä olla edes merkitystä, mutta kytkökset tosi-tv-tähtien elämänvaiheisiin reaalimaailmassa luovat romaaniin kiinnostavan metatason.

Sophie Gradon on oikeasti ollut olemassa ja osallistunut Love Island -sarjaan sen toisella tuotantokaudella vuonna 2016. Hän myös todella hirtti itsensä vuonna 2018 otettuaan alkoholia ja kokaiinia, kuten romaanissa kerrotaan. Gradonin poikaystävä Aaron Armstrong teki itsemurhan pian Gradonin jälkeen.

Seuraavana vuonna toinenkin saman ohjelman kilpailija Mike Thalassitis riisti henkensä, hirttämällä hänkin.

Julkisuudessa samaan itsemurha-aaltoon lasketaan usein Caroline Flackin kuolema vuonna 2020. Siitä puolestaan kirjoitti Dawn O’Porter kirjassaan Life in Pieces. Nämä kuolemat ovat saaneet yleisön kysymään, kohdistuuko reality-sarjaan osallistujiin liikaa paineita vielä ohjelmakauden loppumisen jälkeen, ja saavatko he riittävästi henkistä tukea näiden paineiden käsittelemiseen.

Palon valinta tuoda nämä todelliset tragediat romaanin krapulaiseen ja osin harhaiseen kerrontaan mukaan on onnistunut valinta, joka rikkoo harkitusti illuusion. Kuolema ja kuoleminen kiehtoo romaanin kertojaa, joka usein kuvittelee hänelle läheiset ihmiset kuolleina. Sophiesta tuli yksi niistä, jotka tekivät omalla tavallaan kuvitelmista totta:

”Kuollut Sophie piti minut elossa. Kävin läpi kaikki hänen kuvansa, luin kaikki hänelle kirjoitetut kauniit sanat, etsin todisteita hänen kuolemaansa edeltäneestä elämästä ja merkkejä väistämättömästä synkkyydestä. Tallensin jokaisen muistokirjoituksen, aloitin sarjan toisen tuotantokauden uudestaan ja katsoin häntä kuoleman läpi. Sain todistaa kerta toisensa jälkeen, kuinka rakastettu hän oli, vaikka hän ei kestänyt itseään eikä elämää.”

* *

Teatterintekijänä ja näyttelijänäkin tunnetun Amanda Palon tapa kirjoittaa avaa ajatukset näkymiksi lukijan eteen. Hänellä on taito heijastaa pienten yksityiskohtien kautta suuria tunteita ja tunnelmia, myös vaikeita ja kipeitä.

Radio Helsingin Laura Frimanin haastattelussa Palo kertoi, että hänen työssään on aina mukana häpeän tarkastelu ja salaisten ajatusten näyttäminen. Yksi esimerkki sellaisesta on eräänlainen antiteesi sober curious -liikkeelle: lista 14 syystä juoda. Se murtaa hyveellisyyttä ja terveellisyyttä ylistävän ja ylläpitävän normin, jonka mukaan yksilön pitäisi aina pyrkiä yhä paremmaksi versioksi itsestään. Lista on kaikessa huuruisuudessaan suorastaan raikas.

Nadia Paavola

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua