Kuvat: Toni Härkönen / Like Kustannus
KIRJAT | Ari Väntänen kuljettaa bändibiografiassaan lukijan läpi The Rasmuksen matkan teinifunk-juurilta korpinsulkaiseen maailmanvalloitukseen.
”Rehellinen ja perusteellinen ovat vahvimpia kirjasta herääviä adjektiiveja, koska tunteet käsitellään niin hyvien kuin vaikeidenkin hetkien osalta.”
ARVOSTELU
Ari Väntänen: The Rasmus
- Like, 2022.
- 416 sivua.
Toimittaja, kirjailija ja suomentaja Ari Väntänen on ansioitunut suomalaisen musiikkimaailman elämänkertakirjurina. Hän on jo tähän mennessä kirjoittanut tarinat muiden muassa Hanoi Rocksista, Apulannasta ja Stonesta. Niinpä Väntäsellä on hyvää kokemuspohjaa jälleen yhden kotimaisen menestysyhtyeen, The Rasmuksen, uran taltioimiseen.
Väntäsen kirja The Rasmus (Like, 2022) osuu sikäli oivalliseen paikkaan, että koillishelsinkiläisten koulupoikien funkpop-yhtyeenä 1990-luvulla aloittanut Rasmus (aluksi ilman The-etuliitettä) on jälleen ajankohtainen uuden kitaristin Emppu Suhosen, euroviisuedustuksen sekä 23.9. julkaistavan kymmenennen studioalbumin Risen myötä.
Rise jatkaa tähän mennessä kuultujen sinkkujulkaisujen perusteella sitä ison linjan kaihoisia melodioita ja menevää rocksäröä yhdistelevää kaavaa, joka on ollut yhtyeen tavaramerkkinä Into-levyltä lähtien. Rasmuksen alku-uran teini-ikäinen funkpoukkoilu Red Hot Chili Peppersin jalanjäljillä nallepipo päässä on kauan sitten jäänyt taakse tummempien melodiavetoisten tunnelmamaalausten leimatessa maailmanvalloitustoiveiden myötä The-etuliitteen nimeensä liittäneen yhtyeen soundimaailmaa. Vaikka samalla musiikista on kadonnut sympaattista viattomuutta ja alkuaikojen riehakkuuden välittömyyttä, on yhtye levy levyltä todistanut taitavansa tarttuvien kappaleiden tekemisen.
Tavallaan Rasmus ja The Rasmus ovat kaksi eri bändiä, vaikka laulaja Lauri Ylösen ja kitaristi Pauli Rantasalmen biisikynä ja Ylösen omaleimainen laulu ovat johtaneet molempia. Väntänen näkeekin kirjassaan yhtyeen uralla kolme käännekohtaa.
Ensimmäinen on yhtyeen muotoutuminen, toinen on vuoden 2001 Into-levyn ja kahta vuotta myöhemmin Dead Lettersin ja In The Shadows -hitin myötä tapahtunut tummempisävyinen maailmanmenestys. Kolmas vaihe alkaa siitä, mistä kirja alkaa, eli kun Rantasalmi uskoutuu Väntäselle olevansa lähdössä bändistä.
* *
Kirja lähtee liikkeelle siis vuodesta 2021, jonka näkökulmasta sukelletaan lineaarisesti yhtyeen historiaan ja askeleittain eri ikävaiheisiin. Tiettyjen aikajaksojen välillä palataan nykypäivään ja kuljetaan aina euroviisufinaalien lavalle asti. Kunniaa tallatuista poluista ja saavutetuista etapeista jaetaan reilusti sinne minne se kuuluu, kuten Suutarilan ala-asteen musiikinopettajalle Ismo Rajaniemelle, jonka siipien suojissa nuoret Lauri Ylönen ja Eero Heinonen kokivat ensimmäisiä bändikokemuksiaan. Osansa saavat niin alkuaikojen manageri Teja Kotilainen, jonka pyörittämällä Oranssi-klubilla bändin jäsenet veittivät vietti vapaa-aikaansa, kuin bändin Warnerille kiinnittänyt Pekka Ruuska, vaikka tiet hänen kanssaan myöhemmin eroavatkin.
Läpi käydään niin Jyrki-musiikkiohjelma kuin Laurin ja Paulin perustama Dynasty-bändikollektiivi. Maailmanvalloituksen takuumiehinä ovat toimineet sittemmin myös Playground-levy-yhtiön Lars Tengroth ja Suomen ensimmäinen kansainvälinen manageri Seppo Vesterinen.
* *
Hauskoja knoppejakin kirjasta luonnollisesti löytyy. Ennen Rasmus-nimeä yhtye käytti hetken aikaa nimeä Anttila, tarkoituksella silloisen suomalaisen tavarataloketjun mukaan. Miltä olisi kuulostanut The Anttila? Kiertueiden Tabasco-jäynät ja muu vaiherikas elämä muistellaan lämmöllä, vaikka välillä reissaaminen onkin ollut raskasta. Idoleita tavataan ja joidenkin jalustat murtuvat ryminällä. Suomalainen ja kansainvälinen fani- ja kansikuvamediakulttuuri avautuvat fanituksen kohteiden näkökulmasta, The Rasmuksen oltua julkisen katseen alla jo varhaisnuoruudesta asti.
Kirjan rakenteellinen ratkaisu sukeltaa The Rasmuksen uran kehitysjaksoihin lähihistorian ”taukopaikoista” on toimiva ja Väntäsen rutiini näkyy hyvällä tavalla materiaalin rikkautena, taustojen ja haastattelujen avoimuutena ja ytimekkyytenä. Eri tekijöiden näkemykset tuodaan esille sopivan vereslihaisina.
Onnistumisten ja tekemisen ilo välittyy, mutta kasvukipuja ja vaikeuksia ei myöskään lakaista piiloon tai ohiteta. Rehellinen ja perusteellinen ovat vahvimpia kirjasta herääviä adjektiiveja, ja suurin osa uran virkamiesmäisen kertaamisen sudenkuopista vältetään, koska tunteet käsitellään niin hyvien kuin vaikeidenkin hetkien osalta.
The Rasmus -kirja on kuin kohteensa – helposti lähestyttävä, monipuolinen ja mukaansa tempaava.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Miten kirjoittaa Rooma-kirja ilman, ettei se olisi matkailuopas? Arviossa Karl Ristikiven Rooman-päiväkirja
KIRJAT | Rooman-päiväkirja on kuin arvoitus, tai ehkäpä 1700-lukulaisittain kirjoitettu dekkari, jossa henkilöt eivät ole sitä mitä päähenkilö Kasparin ensi kuvauksista voisi päätellä.
Murhabotti löytää paikkansa – arvioitavana Martha Wellsin Taktinen vetäytyminen
KIRJAT | Murhabotti-sarjan ensimmäinen tarinankaari tulee päätökseensä. Yhteys ihmisystäviin motivoi viihdemediaa rakastavaa taistelurobottia pelastustehtävään.
Lars Sundin kerronta tempaa mukaansa sivulta yksi ja pitää lukijan kyydissä loppuun asti – arviossa Vaasan Prinsessa
KIRJAT | Lars Sund tavoittaa ihmisyyden näkymättömän mutta voimallisen puolen ja pukee sen tarkkanäköisen ja herkän tekstin muotoon.
Sukuvihaa ja suomurhia – arviossa Joona Keskitalon Suo, joka upposi
KIRJAT | Takamailla-trillerisarjan keskimmäinen, itsenäinen osa sukeltaa pohjoispohjanmaalaisen pikkukylän murhasarjaan 1980–1990-lukujen taitteessa.