Kuvat: Jill Jarrett / Like
KIRJAT | Robby Kriegerin elämäkerta Set The Night On Fire toimii yhtä lailla bändihistoriikkina, ajankuvana kuin elämäntarinana.
”Krieger ei ratsasta myyteillä vaan antaa legendaarisen yhtyeen jäsenistä hyvin inhimillisen kuvan, vahvuuksineen ja heikkouksineen.”
ARVOSTELU
Set The Night On Fire – Elämää, kuolemaa ja kitaransoittoa The Doorsissa
- Kirjoittajat Robby Krieger ja Jeff Alusis.
- Suomentanut Kirsi Luoma.
- Like, 2022.
- 440 sivua.
The Doorsin kitaristin Robby Kriegerin sekä Dead Kennedysin ja Reagan Youthin laulajan, musiikkidokumentaristin ja NOFX-tietokirjan kirjoittaneen Jeff Alusisin yhdessä luoma Set The Night On Fire on mainospuheen mukaan ”The Doors -yhtyeen viimeinen testamentti”. Ensimmäistä kertaa sanaisen arkkunsa kirjallisesti avaava Krieger on kirjoittanut yhtyeen hiteistä muun muassa Light My Firen, Love Her Madlyn ja Love Me Two Timesin.
Kirsi Luoman toimivasti suomentama teos etenee kronologisesti, mutta poukkoillen, kuten Kriegerin mukaan hänen muistinsakin. Välähdykset ja tarinat sieltä täältä ennen Doorsia, yhtyeen ajalta ja sen jälkeen on järjestetty kuitenkin niin, että kirja kulkee johdonmukaisesti eteenpäin.
Kriegerin ote on lempeä, anteeksiantava ja rehellinen – toki kyseessä on hänen näkökulmansa asioihin, ja kukapa sitä nyt haluaisi elämäkerrassaan itsestään ainoaa syypäätä ongelmiin ja riitoihin maalata? Kitaristi käy kuitenkin esimerkiksi oman huumeriippuvuutensa läpi sen verran vereslihaisen tunnustuksellisesti, että kirja antaa tekijästään itsekritiikkiin kykeneväisen kuvan. Set The Night On Fire on silti Robby Kriegerin näkemys itsestään, yhtyeestään ja Jim Morrisonista, eikä mikään kaikkia osapuolia kuuleva yhtyebiografia.
Krieger pohtii asioiden kulkua ja syitä silti myös muiden näkökulmista, eikä pidä omaa totuuttaan ainoana oikeana. Hän myös fiksusti myöntää, jos ei oikeasti tiedä miten asiat ovat menneet. Onhan tapahtumista vuosikymmeniä aikaa eikä hänenkään hahmotuksensa ole joka tilanteessa ollut skarpeimmillaan. Hapot on vedetty, pilvet polteltu, kokaiinit ja heroiinit käytetty.
Kaikesta aikakautensa rockmaailmaan kuuluneista päänsekoittamisista, vapaasta rakkaudesta ja toisten asioihin puuttumattomuuden kulttuurista huolimatta Krieger on selvinnyt kohtuullisen kuivin jaloin uudelle vuosituhannelle.
* *
The Doorsin suuri tragedia on ilman muuta valovoimaisen solistin ja runoilijan Jim Morrisonin ennenaikainen kuolema Pariisissa – Krieger oli silloin vasta 25-vuotias. Sen jälkeen The Doors ei ole entisensä eikä homma kanna jäljelle jäävien Kriegerin, kosketinsoittaja Ray Manzarekin ja rumpalin John Densmoren voimin. Viimeinen kipinä ja kuorrute puuttuu, eikä sitä pystytä muulla korvaamaan.
Krieger avaa mainiosti syitä, joiden takia yhtye edes yritti jatkaa ilman keulahahmoaan. Ruminta The Doorsin historiassa on jäsenten väliset kaunaiset oikeusjutut myöhempinä vuosikymmenine, joiden jättämät arvet ystävyyssuhteisiin jäävät kaivelemaan.
* *
Kirjan tärkein anti on yhtyeeseen ja Morrisoniin liittyvien myyttien alas ampuminen. Jim Morrison oli kohtelias ja hurmaava mies, joka kännissä teki ohareita, hölmöjä tempauksia ja leikki hengellään. Tahallinen provosointi, parvekkeilla roikkuminen sun muu sekoilu johtui Kriegerin näkemyksen mukaan lapsuuden traumoista. Morrison oli kuitenkin aina jälkeenpäin ja selvin päin aidosti pahoillaan muille aiheuttamistaan hankaluuksista.
The Doors ei vetänyt peyotea autiomaassa, kuten Oliver Stonen The Doors -elokuvassa tapahtuu. Muutenkin elokuva otti monia taiteellisia vapauksia totuuden suhteen. Morrison ei huutanut auton katolla olevansa ”lizard king”. Morrisonia tuskin vihittiin wiccalaisessa seremoniassa Patricia Kennealyn kanssa eikä hän riidellyt julkisesti puolisonsa Pam Coursonin kanssa. The Doorsin konserttia kokkojen äärellä San Franciscossa ei tapahtunut. Jim ei tutustunut Pamiin seuraamalla tätä kotiin. Ja niin edelleen.
Lukukokemuksena Set The Night On Fire – elämää, kuolemaa ja kitaransoittoa The Doorsissa (Like, 2022) on ansiokas. Se ei ratsasta myyteillä vaan antaa legendaarisen yhtyeen jäsenistä hyvin inhimillisen kuvan, vahvuuksineen ja heikkouksineen. Bändihistorian ohella se maalaa hienosti ajankuvaa Kriegerin lapsuusvuosilta aina viime vuosikymmeniin.
Sen lisäksi, että kirjasta saa hyvin kuvan siitä mitä itse asiassa tapahtui, se myös pohtii yhtyeen merkitystä omassa ajassaan ja tulevina vuosikymmeninä.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kaj Korkea-ahon Äitiä etsimässä on rento ja intensiivinen kuvaus miesparin matkasta vanhemmiksi
KIRJAT | Todellisiin tapahtumiin perustuva teos imaisee lukijan yhteiselle matkalle miesten kanssa. Finlandia-ehdokkaan kirjalliset ansiot ovat ilmeiset, ja Korkea-aho taitaa tarinankerronnan.
Miika Nousiainen osaa tehdä urheilukentän ympäri juoksemisestakin mielenkiintoista – arviossa Ratakierros
KIRJAT | Ratakierros on erittäin hauska kirja amatööriurheilijasta, joka kirjan lopussa on mahdollisesti jo melkein ammattilainen.
Nainen haluaa kuolla puuna – arviossa Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitun Han Kangin Vegetaristi
KIRJAT | Han Kangin Booker-palkinnolla vuonna 2016 palkittu romaani kertoo naisesta, jonka kauheat unet pakottavat lopettamaan lihansyönnin.
Solidaarisuutta Ukrainalle – arvioitavana Aino Sutisen Ajattelen Ukrainaa koko ajan
SARJAKUVA | Dokumentaariseen sarjakuvaan erikoistunut Aino Sutinen on kirjannut ylös päiväkirjamaista pohdintaa Ukrainasta ja keskusteluja ystävien ja asiantuntijoiden kanssa.
