Kuvat: Jonne Räsänen / Otava
KIRJAT | Romaani kertoo myös universaaleista aiheista: lapsuudesta ja nuoruudesta, perheestä, ystävyydestä ja rakkaudesta, väkivallasta kotona ja sen ulkopuolella.
”Pakolaisuus on yksi jakso jonkun elämässä, ei mikään ominaisuus.”
ARVOSTELU
Amani Al-mehsen: Hayati, rakkaani
- Otava, 2025.
- 298 sivua.
Aluksi Hayati, rakkaani (Otava, 2025) vie lukijansa 1960-luvun varakkaaseen Irakiin, jolloin maa oli hyvin erilainen kuin tänään. Vanhoissa perhekuvissa naiset olivat pukeutuneet minihameisiin, ja heidän hiuksensa liehuivat vapaasti. He kävivät vapaa-aikoinaan kahviloissa ja elokuvissa ja heillä oli myös miespuolisia ystäviä.
Sitten tuli presidentti Saddam Husseinin valtakausi: sota sodan perään, opposition vainoaminen, ja väkivalta omia kansalaisia kohtaan. Amal ja hänen perheensä joutuivat pakenemaan, päätyivät pakolaisleirille Saudi-Arabiaan ja sieltä ajan mittaan kiintiöpakolaisina Suomeen.
Hayati, rakkaani on kirjoittajansa Amani Al-mehsenin äidin tarina arkisella ja selkeällä kielellä kerrottuna. Teksti ei surkuttele eikä säälittele, kerronta on toteavaa. Teos antaa paljon ajattelemisen aiheita – erityisesti aikana, jolloin inhimillisyys ja hädänalaisten auttaminen ei ole oikein huudossa.
Romaani kertoo myös universaaleista aiheista, joita lukija saattaa tunnistaa omastakin elämästään: lapsuudesta ja nuoruudesta, perheestä, ystävyydestä ja rakkaudesta, väkivallasta kotona ja sen ulkopuolella.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat paljolti hyvin erilaiseen maailmaan kuin mitä omamme on, mutta samalla sen henkilöissä on hyvin paljon tuttua. Samastuminen helpottaa ymmärtämistä ja laajentaa maailmankuvaa.
Lisäksi Hayati, rakkaani muistuttaa hienolla tavalla siitä, että ”pakolaisuus” on yksi jakso jonkun elämässä, ei kenenkään ominaisuus.
Teos on Amani Al-mehsenin ensimmäinen romaani. Toivottavasti hän jatkaa kirjoittamista, sillä yhteiskunta tarvitsee monikulttuuristen perheiden kasvattien näkökulmia voidakseen pysyä ajassa mukana.
Äänikirjan lukija on kirjailija itse, mikä on ollut oiva valinta.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.