Kuvat: Tammi / Otto Virtanen
KIRJAT | Taiteilijamaailmaan sijoittuva satiiri kuvaa kulissien taakse kätkeytyvää vallankäyttöä.
”Arvelan satiiri osuu ennen kaikkea miestaiteilijoihin, joilla ei tunnu olevan nykypäivässä muuta annettavaa kuin vanha maineensa.”
ARVOSTELU
Hanna Arvela: Safe Space
- Tammi, 2025.
- 294 sivua.
Kun säätiön nimi on Schattenreich, lukija aavistaa, että taustalla voi olla jotakin hämärää. Schattenreichin voi kääntää varjoisaksi, mutta yhtä kaikki sana koostuu sanoista ”varjo” ja ”rikas”. Mahtavatko rikkaudet kestää päivänvaloa?
Myös Safe Space yhdistettynä Schattenreichiin herättää mielikuvia. Onko tila niin turvallinen kuin nimi antaa ymmärtää?
Nämä kaksi nimeä ovat oleellinen osa Hanna Arvelan romaania Safe Space (Tammi, 2025), jonka tapahtumat sijoittuvat rikkaan säätiön taiteilijaresidenssiin jossakin päin päiväntasaajan Afrikkaa.
Turvallisen työskentely-ympäristön takaavaan residenssiin riittää halukkaita tulijoita. Jostakin syystä taiteilijoiksi on nyt valikoitunut viisi erilaista taiteilijaa, kaksi naista ja kolme miestä. Kukin kipuilee omien ongelmiensa kanssa.
Taidemaalari on avioliitossaan pettynyt ja katkeroitunut, biotaiteilija ei tunnu tietävän mitä tekisi, ja miehet ovat kukin alallaan mestareita, no, lähinnä entisiä mestareita, jotka elävät vanhan maineensa turvin.
Kulisseissa naruja pyörittelee säätiön mesenaatti ja Safe Spacen naapurissa sijaitsevan Villa Nöyryyden isäntä. Tapahtumia tarkkailee ihmetellen harjoittelija, joka ei oikein ole unelmapestinsä tasalla. Ehkä sen vuoksi harjoittelija alkaakin kyseenalaistaa asioita, jotka kenties jäisivät systeemin sisäistäneeltä huomaamatta.
Kuvaava on mesenaatin ja harjoittelijan ensimmäinen kohtaaminen ennen matkaa residenssiin. Mesenaatti toteaa, että lopulta taiteen kentässä kaikki riippuu kulttuuripoliittisesta ilmastosta:
”Mutta yksi pysyy ab ovo usque ad mala. Osaatko sanoa, mikä se on?
– Taiteen vapaus? harjoittelija ehdotti, ja mesenaatti purskahti paksuun nauruun.”
Mesenaatin naurukohtauksen syy kyllä valkenee harjoittelijalle ennen pitkää.
* *
Arvelan satiiri osuu ennen kaikkea miestaiteilijoihin, joilla ei tunnu olevan nykypäivässä mitään muuta annettavaa kuin vanha maineensa taiteilijaneroina. Alkoholi ja seksisuhteet pitävät yllä kuvitelmaa omasta ylivertaisuudesta.
Kirjailijan terävä katse huomaa myös, miten residenssin ja säätiön väki kohtelee ympäristön asukkaita. He ovat vain palvelusväkeä, jota voi käskyttää oman mielen mukaan, tai ostaa vaikkapa paidan pois päältä, jos juuri se sattuu miellyttämään.
Arvela ei malta olla ottamatta kantaa viime päivien keskusteluun holdingyhtiöistä ja osinkojen verotuksesta. Epilogi paljastaa, kuinka lopulta käy ja kuka oppii luovimaan kulttuuripolitiikan viidakossa.
* *
Safe Space on terävä ja ajankohtainen satiiri taidemaailmasta ja rahasta. Satiirin keinoja käytettäessä karrikoidut henkilöhahmot toimivat, mutta mietin välillä, ovatko ne liiankin kliseisiä.
Kirja on Arvelan kolmas romaani, ja Schattenreichin suvun ja sitä myötä myös säätiön rahojen lähteillä hän oli jo esikoisromaanissaan Tukholma-syndrooma (Tammi, 2020), jonka tapahtumapaikkana oli tavaratalon mainososasto.
Erikoiskiitoksen kustantaja Tammi ansaitsee siitä, että Safe Space -kirjan alkulehdillä mainitaan myös kirjan kustannustoimittaja Aino Hautala. Ammattiryhmä ansaitsee tulla nimetyksi.
Marjatta Honkasalo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pinnaltapäin hyvä työtoveri vai sittenkin jotain ihan muuta – arviossa Freida McFaddenin Työkaveri
KIRJAT | Yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin jännäreissä vakuuttaa niin juoni kuin inhimillisen vajavaiset henkilöhahmotkin.
Blanka, Itämeren tytär aloittaa Ulla Raskin moniosaiseksi tarkoitetun historiallisten romaanien sarjan
KIRJAT | Kylmä meri -sarjan avaukseksi kirjoitettu esikoisromaani viihdyttää vasta vauhtiin päästyään. Jatkon odotus on siihen sisäänkirjoitettuna.
Valtteri Mörttinen laittaa Seminaarinmäen mieslaulajat muistelemaan – arviossa Semmarit: 35 ensimmäistä vuotta
KIRJAT | Kirja Semmareista sopii kirjailija Valtteri Mörttisen pirtaan, jossa kuunnellaan juttuja ja kyhätään niistä toimittajan otteella kokonaisuus.
Valhe, joka sai oman elämän – arviossa Sasha Vasilyukin Sankarien sukua
KIRJAT | Romaani tarjoaa mielenkiintoisia kurkistusikkunoita sekä Neuvostoliittoon että aikamme Ukrainaan.