Kuvat: Like Kustannus
KIRJAT | Monet asiat Pohjoisessa shamanismissa on kohdennettu shamanismiin vakavasti suuntautuville. Mutta Runavik välttää sanomansa liittämisen osaksi new age -hömppää.
”Luonnon pyhät paikat, voimapaikat, voimaeläimet ja vuodenkierron rituaalit maadoittavat shamanismin harjoittajaa.”
ARVOSTELU
Kirsti Runavik: Pohjoinen shamanismi – Rituaalit, käytännöt ja historia
- Like, 2023.
- 269 sivua.
Kirsti Runavikin (s. 1981) tietokirja shamanismista on shamanismin harjoittajan kirjoittama teos. Runavik tekee sekä omia matkoja että pitää shamanismikursseja. Pohjoinen shamanismi (Like, 2023) on tästä syystä hieman hämmentävä teos. Välillä kirjassa annetaan hyvin yksityiskohtaisia ohjeita vaikkapa rummun valmistamisesta ja vihkimisestä tai voimaeläimen löytämisestä ja transsiin vaipumisesta, välillä taas katsotaan ilmiötä ikään kuin ulkoa, uskontotieteellisestä ja etnografisesta näkökulmasta, kuitenkaan käyttämättä lähdeviitteitä.
Runavik puhuu paljon saamelaisten vanhasta uskonnosta olematta itse saamelainen. Toisaalta jumaluudet ovat olleet samantapaisia koko Fennoskandian alueella, Norjasta Karjalaan. Esimerkiksi luonnon pyhiä paikkoja on löydettävissä paljon laajemmalti kuin saamelaisalueelta. Suomi on täynnä vaikkapa Pyhäjärviä.
Kirjoittaja ei kuitenkaan ota kantaa syvemmin asutushistoriaan. Mutta oli hauska saada tietää, mistä esimerkiksi Posion kunnan nimi voisi olla syntyisin. Runavik kertoo, että bassi, boassu, posio oli perheen oma pyhä paikka, joka sijaitsi jokaisessa kodassa, ja jossa säilytettiin rumpua. Itsestään selvää on, että saamelaisalue Suomessa ulottui aikanaan hyvinkin etelään.
Shamanismi paikantuu osaksi luonnonuskontoa, jota edustaa Suomessa muun muassa Lehto, Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry. Shamaanille maailma on täynnä erilaisia luonnonhenkiä.
Runavikin kuvaama shamanismi on eräänlainen terapiamenetelmä. Hengitys, rentoutuminen, tajunnan eri tasoille siirtyminen ovat läsnä myös vaikkapa joogassa, mietiskelyssä tai hypnoterapiassa. Shamanismin tasot – ja samalla matkaamisen paikat – ovat alinen, keskinen ja ylinen maailma. Erityistä on shamanismiin kuuluva vahva luontosuhde. Luonnon pyhät paikat, voimapaikat, voimaeläimet ja vuodenkierron rituaalit maadoittavat shamanismin harjoittajaa. Shamaanin on oltava tehtävänsä edessä nöyrä, hänen on haluttava vain hyvää, hän on parantaja.
Monet asiat Pohjoisessa shamanismissa on kohdennettu shamanismiin vakavasti suuntautuville. Mutta Runavik välttää sanomansa liittämisen osaksi new age -hömppää. Ehkä suuri osa suomalaisista elää vielä niin lähellä luontoa, että metsässä liikkumisessa ja puiden halaamisessa ei ole mitään kummallista.
Kirjassa on kaksi laajaa liitettä. Ensimmäisessä tehdään katsaus saamelaiseen mytologiaan. Esitellään saamelaiset jumalattaret ja jumalat sekä muut pyhät olennot, haltijat, kuvajaiset ja pikkuväki. Toisessa liitteessä on etnomusikologi Ernst Mankerin tutkimukseen Die Lappische Zaubertrommel I–II pohjautuva shamaanirumpujen kuvioiden esittely. Runavikin piirrokset ovat selkeitä ja havainnollisia.
Marja Mustakallio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Lusun huumeperintö – arviossa Satu Krautsukin ja Sini Ahlqvistin Pirihautausmaa
KIRJAT | Suomen ja etenkin Kotkan ja Haminan huumerikollisuudesta kertovan tietokirjan koskettavinta antia ovat entisten käyttäjien omat tarinat.
Totuus Sissistä on ison askelen lähempänä – arviossa Linda Huhtisen kirja Serlachiuksen unohdetuista sisaruksista
KIRJAT | Miksi historia niin usein kirjoitetaan miesten kautta, kysyy runoilija, radiojuontaja ja vapaa kirjoittaja Linda Huhtinen kirjassaan Sigrid Serlachiuksesta.
Silja Järventaustan tarkkanäköisissä runoissa tutkitaan luontoyhteyttä – arviossa Vuorosana pihapiirissä
KIRJAT | Silja Järventaustan runoteos Vuorosana pihapiirissä tuo luonnon iholle omintakeisilla kuvillaan.
Häjyjen jälkeläiset – arviossa Härmä-aiheinen valokuvakirja Men with No Mountains
KIRJAT | Ella Kiviniemen ja Elias Lahtisen valokuvakirja myyttisestä Härmästä on veikeä keskustelunavaus maaseudun elinvoimasta. Mihin asti ”tehdään itte” -asenne voi kantaa?