KIRJAT | Kolmen tutkijan tiimi kokosi asiapaketin vedestä. Vesihuollon myytit pyrkii olemaan samalla tietokirja, kurssikirja ja keskustelunavaus.
”Vedensaanti on myös ihmisoikeus. Vesi ei kuitenkaan tulee ilmaiseksi hanasta sen enempää kuin sähkö pistorasiasta. Jonkun on aina maksettava.”
ARVOSTELU

Tapio Katko, Petri Juuti & Riikka Juuti: Vesihuollon myytit
- Kuvitus: Pertti O. Väyrynen
- Vastapaino, 2022.
- 213 sivua.
Tosi kuin vesi. Vesi vanhin voitehista. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Tuhansien järvien maassa on tuhansia sanontoja vedestä.
Tuhansien uskomusten ja virhepäätelmien maassa on kymmeniä myyttejä vedestä.
Kolme tutkijaa kokosi myytit ja totuudet myyttien takaa tietokirjaksi, joka toimii tarvittaessa myös oppikirjana tai näkemyksellisenä keskustelunavauksena ajankohtaisiin aiheisiin.
Vesihuollon myytit -teoksen (Vastapaino, 2022) takana ovat paitsi tohtorit Tapio Katko, Petri Juuti ja Riikka Juuti myös naseva kuvittaja Pertti O. Väyrynen, jonka piirrokset rytmittävät kirjaa.
Tosin rytmitystä siihen tuovat myös numeroidut myytit ja niihin tietolaatikoiksi laaditut Todellisuus-vastausosiot. Kun mukana on myös taulukoita, karttoja, tunnettujen ajattelijoiden sitaattinostoja ja keskustelukysymyksiä jatkotehtäviksi opiskelijoille, uhkaa rytmitys paikoin viedä päähuomion asiaproosalta.
Lopullisesta ulkoasusta on tullut valitettavasti lähes levoton.
* *
Todella runsaasti pohdittavaa Katko ja Juutit toki tarjoavat lukijalle tiukassa paketissa. Paljon toki on puhuttu vaikkapa pulloveden järjellisyydestä Suomessa, jossa hanasta tulee kenties maailman puhtainta juomavettä.
Runsaasti on keskusteltu myös esimerkiksi haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta sekä globaaleista uhkakuvista. Tunnetuin niistä lienee ajatus siitä, että taistelu puhtaasta vedestä johtaa vielä sotiin ja ennennäkemättömiin siirtolaisaaltoihin.
Vesi on aidosti paikallista ja globaalia yhtä aikaa.
* *
Yhden asian yli muiden kirjoittavat selvästi haluavat nostaa esiin. Se on kysymys vesihuollon järjestämisestä ja kustantamisesta.
Vedensaanti kun on myös ihmisoikeus. Vesi ei kuitenkaan tulee ilmaiseksi hanasta sen enempää kuin sähkö pistorasiasta. Jonkun on aina maksettava, vaikkei litra vettä maksaisikaan kaikkineen kuin sentin osia.
Ytimessä on julkisen ja yksityisen suhde. Meillähän on esiintynyt provokaattoreita, joiden mielestä kaikesta pitäisi tehdä bisnestä. On visioitu, että kaikilla vesilläkin olisi oltava tunnistettavat omistajat, koska omistamiseen liittyy halu pitää huolta omaisuuden myyntiarvosta. Tämän logiikan mukaan kapitalisti olisi paras ympäristösuojelija ja puhtaan ilman tai veden takaaja.
* *
Vesihuollon myyttien kirjoittajat eivät tunnusta tätä uskonsuuntaa. He eivät kuitenkaan julista valmiita mallejakaan vaan peräänkuuluttavat ratkaisevaa keskustelua julkisen ja yksityisen suhteesta.
”Kirjoittajat ehdottavat, että Suomessa päätetään nyt, sallitaanko vesihuoltolaitoksien tuottaa voittoa vai ei. Kyseessä on merkittävä linjaus ja arvovalinta, joka ei saa jäädä epämääräiseksi”, kirjan loppupohdinnoissa todetaan.
Aihe on tärkeä, sillä vesi ja vesihuolto liittyvät kiinteästi koko yhteiskunnan kriisinkestävyyteen – resilienssiin, kuten nyt pandemian ja sotimisen aikana on tullut muodikkaaksi fraseerata.
Miettikääpä vain: kun koronan iskiessä kehotettiin pesemään taajaan käsiä, niin milläpä peset, jos hanasta tulee jotain sellaista, mitä sieltä valui Nokian vesikiriin aikana noin 15 vuotta sitten?
Matti Mörttinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Nenosen runokokoelma ei saa tähtiä vaan pääskysen, voikukan, sammakon, västäräkin ja lapsen hymyn – arviossa Hengittävä eläin
LEVYT | Tamperelaisen Mikko Nenosen toinen runokokoelma Hengittävä eläin saa lukijan ymmälleen, hämilleen – mitä ihmettä tästä sanoisi ja kirjoittaisi?
Hirviömaailmassa Aapo voittaa pelkonsa ja löytää itsestään ihmeellisen kyvyn – arviossa J. S. Meresmaan Varjokahle
KIRJAT | Lumola-sarja on lempeää kauhufantasiaa, jonka parissa viihtyy aikuinenkin tarinoiden ystävä. Varjokahle päättää trilogian.
Koulu pelastaa nälkäkuolemalta ja antaa lukemisen lahjan – arviossa Helvi Hämäläisen elämäkerta Kauneudenrakastaja
KIRJAT | Helvi Hämäläinen oli 1900-luvun suomalaisista naiskirjailijoista se, joka tiesi mitä halusi, aina saamatta sitä. Minna Maijalan elämäkerrassa jokaisella sanalla on merkityksensä.
Osamu Dazain Narrin kukkia on lyhytromaani, joka ei luota tarpeeksi omiin vahvuuksiinsa
KIRJAT | Dazai yrittää tuoda esiin jotain uutta ja erilaista, mutta keino on niin kuin useimmat neljännen seinän rikkomiset, eli se on vanhentunut alta aikayksikön.



