Kuvat: Otava / Jean Malek
KIRJAT | Jo seitsemällä vuosikymmenellä julkaisseen kirjailijan tuorein kokoelma sisältää vanhenemisen, menetyksen ja surun tarkastelua, mutta myös scifihupailua ja tarinoiden kertomisen merkityksen pohdiskelua.
”Jonkinlaisena yhteisenä nimittäjänä tässä sekalaisessa valikoimassa voi nähdä tarinoiden kertomisen.”
ARVOSTELU
Margaret Atwood: Vanhaa rakkautta
- Suomentanut Hilkka Pekkanen.
- Otava, 2024.
- 286 sivua.
Margaret Atwood jaksaa yhä kirjoittaa ja julkaista, vaikka takana on pitkä ura seitsemällä vuosikymmenellä. Atwoodin tuorein tuotos on tämä novellikokoelma. Englanniksi se on nimetty viimeisen novellinsa mukaan: Old Babes in the Woods.
Suomennos on Hilkka Pekkasen käsialaa ja oivaa työtä onkin, mutta arvelen, että englanninkielisen nimen sävyjen tavoittaminen on ollut hankalaa. Niinpä novelli on nimeltään ”Haparointia” ja kokoelma – sinänsä osuvasti – Vanhaa rakkautta (Otava, 2024).
Kokoelma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen ja viimeinen, ”Tig & Nell” ja ”Nell & Tig”, kertovat nimiensä mukaisesti Nellistä ja Tigistä, vanhasta avioparista. Ensimmäisessä osassa molemmat ovat mukana ja novellit kuvaavat pariskunnan elämää; jälkimmäisessä Tig on jo edesmennyt ja Nell elää yksinään, Tig toki vahvasti mukana muistoissa. Nämä ovat erittäin kiehtovia ja hyvin kirjoitettuja novelleja.
Keskimmäiseen osioon ”Paha äitini” mahtuu sitten kaikennäköistä. Kokoelman niminovelli on kuvaus elämästä äidin kanssa, joka saattaa olla noita tai saattaa olla olematta. Pitkä novelli kuvaa tyttären kasvua ja aikuistumista vähän omintakeisen äidin varjossa. ”Vainajan haastattelussa” meedion kautta jututettavana on George Orwell. ”Impatient Griselda” on mustekalamaisen alienin pitämä satutuokio ja ”Huonot hampaat” -novellissa muistellaan menneitä ja kinastellaan ystävän kanssa siitä, miten menneisyyttä muistetaan ja siitä kerrotaan.
”Simpukankuorikuolemassa” ääneen pääsee Hypatia Aleksandrialainen, maineikas matemaatikko, joka tuli murhatuksi ja kertoo nyt tuonpuoleisesta käsin kuolemastaan. ”Vapaa-alue” on vanha novelli, jonka Atwood julkaisi vuonna 1986, samoihin aikoihin kun Orjattaresi ilmestyi. Dystooppinen novelli kommentoi AIDS-epidemiaa ja on vastinpari Orjattaresi-romaanille: tässä vain yhteiskunnassa valta on naisilla, jotka kontrolloivat, että vain tarttuvasta taudista puhtaat ihmiset saavat lisääntyä. Tässä kokoelmassa novellista on uusi, lyhennetty versio.
”Metempsykoosi” kertoo sielunvaelluksesta, jossa puutarhakotilon sielu ponnahtaa suoraan vailla välivaiheita pankkivirkailijan ruumiiseen. Kotilolla on tässä sulattelemista. Lopuksi ”Ilmassa” kertoo yliopistomaailmassa toimivista naisista, jotka ovat kokoontunut järjestelemään jotain komiteamietintöä – väliäkö sillä, tärkeää on muu keskustelu ja yhteys.
Novellien valikoima on monipuolinen ja antaa Atwoodista kuvan monipuolisena kirjoittajana. Jonkinlaisena yhteisenä nimittäjänä tässä sekalaisessa valikoimassa voi nähdä tarinoiden kertomisen, useammassa novellissa on kyse siitä, miten ja mitä jostain tapahtumasta tai käsityksestä kerrotaan ja miltä se näyttää myöhemmin tarkasteltuna. Nell & Tig -novellien kuvaus ikääntymisestä, menetyksestä ja kuolemasta on puolestaan miellyttävän eloisaa ja lämminhenkistä. Tämä on ilahduttava kokoelma taitavalta kirjoittajalta.
Mikko Saari
@mikko_lukee
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.
Esikoisromaani palaa koronakevääseen ja etätyösuositusten aikaan – arviossa Tuula Salovaaran Tuija-aidan vanki
KIRJAT | Romaanin pääjuonen herkullinen potentiaali hautautuu loputtomiin yksityiskohtiin, takaumiin ja sivujuoniin.
Työn ja ihmisyyden puristuksessa – Risto Havunen kirjoitti oppaan uupumuksen torjuntaan johtajille ja esihenkilöille
KIRJAT | Johtamispuhe korostaa myötätuntoa, osallisuutta ja valmentavaa otetta, mutta esihenkilön vastuu ja kuormitus eivät ole kadonneet minnekään.