Talouden ja yhteiskunnan kehityksen unilukkari – arviossa Risto Murron Miksi Suomi pysähtyi?

Kuvat: Otava / Lari Järnefelt

Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto jatkaa pohdintojaan Suomen talouden ja yhteiskunnan suurista haasteista. Murron edellinen kirja Puuttuvat puoli miljoonaa – väestökato ja Suomen talouden tulevaisuus (Otava, 2022; lue arvio) käsitteli väestöpolitiikkaa, työvoimaa ja työllisyyttä talouden ja vakaan yhteiskunnan peruspilareina.

Nyt vuorossa on tuottavuus, monesta eri näkökulmasta tarkasteltuna. Miksi Suomi pysähtyi? -kirjan (Otava 2024) ajankohtaisuutta lisää vaisuina säilyneiden talousnäkymien ohella se, että maan hallitus on nimennyt Murron vetämään työryhmää, jonka toimeksiantona on löytää Suomen taloudelle kasvun eväitä.

Tiedemiehen tarkkuudella ja yritysjohtajan käytännönläheisyydellä Murto tarttuu talouden kasvun ja tuottavuuden suuriin peruskysymyksiin. Historiasta voi aina löytää selityksiä ja syitä nykypäivän tilanteeseen, vaikkei sieltä välttämättä löydy eväitä tulevaisuuden suunnan määrittelyyn.

Murto kiinnittää tässä huomiota muutamaan kiintoisaan näkökohtaan. Vaikka Suomessa perinteisesti on arvostettu koulutusta, on Suomen paljon ylistetty koulutusjärjestelmä kuitenkin huomattavasti nuorempaa perua kuin muissa Pohjoismaissa. Yleinen oppivelvollisuuslaki säädettiin Suomessa vuonna 1921, muissa Pohjoismaissa se oli ollut voimassa jo paljon kauemmin, Tanskassa lähes 100 vuotta. Eikä tämä ole ainoa asia, jossa olemme pohjoismaisia naapureitamme jäljessä.

Kotitaloustyö on havainnollinen ja kiintoisa mittari kehitykselle ja erityisesti erilaisten teknologisten innovaatioiden hyödyntämiselle. Juokseva vesi, sähkö, vähän myöhemmin jääkaapit, pakastimet ja muut kodinkoneet ovat nykyisin arkipäivää, mutta kuten Murto toteaa, kotitaloustyö on esimerkki sekä kehityksestä että kehityksen rajoista.

Arjen kannalta innovaatioiden vauhti on hidastunut. Kotitaloustyön 1960- ja 1970-luvuilla kokeman tuottavuusloikan jälkeen ei merkittävää edistystä ole tässä suhteessa tapahtunut, mikroaaltouunia ehkä lukuun ottamatta. Innovaatioiden vauhti on hiipunut.

Nokia, jälleen

Nokia-ilmiöllä, sen synnyllä ja romahduksella pyritään selittämään paljon nykyisiä talousongelmia. Myös Murto tarkastelee Nokian merkitystä, mutta laajemmasta näkökulmasta. Kun Suomeen kohdistuneet investoinnit sotien jälkeen olivat monestakin syystä johtuen vahvasti raskaaseen teollisuuteen painottuvia ja julkisen vallan tuella tapahtuneita, Nokian nousua 1990-luvulla selittivät ja vauhdittivat aivan uudenlaiset investoinnit: tutkimus ja kehitystyö, kaiken kaikkiaan investoinnit aineettomaan pääomaan.

Vuonna 2005 Nokian t&k-investoinnit (tutkimus & kehittämistoiminta) olivat 12 prosenttia liikevaihdosta. Edelleen vuonna 2022 Nokia piti kärkisijaa suomalaisten yritysten investoinneissa. Mutta vaikka Nokian arkkikilpailijan Ericssonin investoinnit olivat samaa suuruusluokkaa, ero Suomen ja Ruotsin välillä paljastui tarkasteltaessa seuraavia sijoja. Ruotsin yhdeksänneksi suurin t&k-investoija investoi yhtä paljon kun Suomen toiseksi suurin (Wärtsilä).

Ruotsin t&k-investointien vauhdista vastaavat keskeisesti auto- ja lääketeollisuus. Tässä päästään vähitellen Suomen ja Pohjoismaista varsinkin Ruotsin välisten tuottavuus- ja kasvuerojen jäljille. Ruotsin yritysrakenne on monipuolisempaa. Valtion vahvan panostuksen sijaan Ruotsin talouselämässä on vaikuttanut vahvasti Wallenbergien teollisuus- ja rahoitusimperiumi, joka on kirittänyt teknologian edistämiseen ja kansainvälistymiseen. Se on säätiöidensä kautta myös merkittävä yliopistojen rahoittaja.

Tuottavuus osiin purettuna

Murto tarkastelee kirjassaan järjestelmällisesti tuottavuuskasvuun vaikuttavia tekijöitä. Investoinnit, tutkimus, koulutus sekä talouden rakennemuutos ovat kehikko, jonka varaan kirjan runko rakentuu. Havainnollisia ja ajankohtaisia esimerkkejä kirjassa on varsinkin teknologian, rahoituksen ja omistajuuden sekä laajemmassa mielessä osaamisen, koulutuksen, tutkimuksen ja muun henkisen pääoman merkityksestä.

Tuottavuuskasvu hiipui Suomessa 2010–luvulla tuntuvasti. Kun työn tuottavuuden kasvuvauhti 1990–luvulla oli ollut keskimäärin 3,8 prosenttia, oli vastaava luku 2010-luvulla 0,7 prosenttia. Murto analysoi syitä tähän selkeästi. Taantumista oli tapahtunut kaikilla tuottavuuden osa-alueilla. Työvoiman kasvu hiipui, rakennemuutoksen vaikutus käänsi suuntaa. Kun aiemmin Nokia-ilmiö oli kirittänyt työvoimaa korkeamman tuottavuuden aloille, nyt noilta aloilta purkautui työvoimaa alhaisemman tuottavuuden aloille. Vaikka investointien vaikutus tuottavuuteen jopa hieman kasvoi, se ei kompensoinut teknologisen kehityksen vaikutuksen romahdusta 2010–luvulla. Teknologian käyttöönotto hiipui.

Paljon esillä oleva vihreä siirtymä samoin kuin digitalisaatio, tekoäly ja robotiikka ovat niin ikään tarkastelun kohteena. Näillä kaikilla on merkitystä ja vaikutusta myös tuottavuuden ja talouden kasvuun Suomessa, mutta Murto tarkastelee näitäkin ilmiöitä realistisesti ja selvästi myös merkittävän sijoittajan edustajan kokemuspohjalta. Internet ei merkinnyt vallankumousta taloudessa tai yhteiskunnassa eikä tekoälykään sitä sen enempää tehne; vaikutukset valuvat talouden rakenteisiin hitaasti. Murron mielestä nopeamminkin voisi edetä. Ensisijaisen taloudellisen hyödyn korjaavat globaalit edelläkävijät, kuten Apple, Alphapet, Meta ja Amazon.

Vihreässä siirtymässä näyttää teknologinen etumatka siirtyvän yhä vahvemmin Kiinaan. Murron loppupäätelmä on, että Suomessa on varsin vähän omaa uusiutuvan energian laite- ja koneteknologiaa. Teollisuus kehittää omien tuotteidensa energia- ja korvaavien polttoaineiden tehokkuutta, mutta muutoin odotukset esimerkiksi akkuteollisuuden tai tuulivoimateollisuuden osalta on syytä pitää maltillisina. Kaupallisen menestyksen vaatima pitkäjänteisyys, tarvittava rahoitus ja esimerkiksi autoteollisuuden osalta tarvittavat liiketoimintayhteydet keskeisiin autovalmistajiin asettavat liian korkeita vaatimuksia suomalaisille toimijoille, toisin kuin Ruotsissa, jälleen. Se, että meillä sentään investoidaan datakeskuksiin ja kaivannaisteollisuuden kautta raaka-aineiden alkupään jalostukseen on sentään parempi kuin ei mitään.

Mistä löytyisi 20 perhettä?

”Omistajat ja johto ratkaisevat” – tämä on kirjan toiseksi viimeisin luvun otsikko. Suomessa on vahva perinne valtion omistajuudesta. Perinne jatkuu, ei ehkä yhtä voimallisesti kuin aikaisemmin, mutta selvä ero meillä tässäkin on vaikkapa Ruotsiin.

Kristiina Halkola lauloi aikanaan 20 perheestä. Vaikka juttu oli myytti Suomessa jo tuolloin, Ruotsissa noita perheitä oli ja on edelleen. Wallenbergien ohella pääomasijoittajat ovat Ruotsissa merkittävä talouden taustavaikuttaja. Ne operoivat myös kansainvälisesti, mistä Suomessakin on kokemuksia. Suomen erityispiirre puolestaan on työeläkejärjestelmän institutionaalinen rooli sijoittajana. Omistuksella on merkitystä, ei vähiten yrityksen kotimaan määrittämisen osalta.

Jos lukija odottaa jonkinlaista to-do-listaa Suomen talouden nousukiitoon saattamiseksi, kannattaa varautua pettymykseen. Jos helppoja ratkaisuja olisi olemassa, ne olisi jo käytetty. Kirjan lopputuleman voi pelkistää seuraavasti: jos Suomi ottaisi Ruotsin tai Tanskan kiinni työn tuottavuuden tasossa, meillä ei olisi hätäpäivää. Seurauksena olisi kasvupyrähdys seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Ei tarvittaisi uutta innovaatioaaltoa tai neljättä teollista vallankumousta.

”Loppujen lopuksi ihmiset ratkaisevat Suomen tulevaisuuden. Tarvitsemme paljon kopiointia ja jonkin verran omia innovaatioita. Suurin osa maailman uusista teknologioista ja innovaatioista kehitetään Suomen rajojen ulkopuolella, ja tärkeintä on olla mukana kärjen vauhdissa, kun puhutaan uusista kasvavista toimialoista.”

Tältä osin Murron viesti osoittaa samaan suuntaan kuin Mika Malirannan tuore kirja Pinnan alla (lue arvio). Suomessa on paljon potentiaalia ja tekijöitä. Omistajat, yritysten hallitukset ja johdot ovat avainasemassa, samoin kuin julkinen sektori osaltaan edellytysten turvaajana. Hanke on tekemistä vaille valmis.

Risto Murto osoittaa jälleen olevansa paikallaan talouden ja yhteiskunnan kehityksen unilukkarina. Hän kirjoittaa jälleen selkeästi, havainnollisesti ja tyynen rauhallisesti asioista ja ilmiöistä, jotka päiväkohtaisessa uutisoinnissa ja keskustelussa ajautuvat liian helposti eipäs-juupas-oppiriitoihin tai poliittisen myllytyksen kohteiksi. Tämän sijaan tarvitaan ymmärryksen lisäämistä. Ja tähän tarpeeseen Risto Murron kirja vastaa täysipainoisesti.

Jukka Ahtela

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua