Taikurin tempuin stoalaiseksi – arviossa Tommi Viikinkosken Kaikesta huolimatta

Kuvat: Hannu Ikonen / Basam Books

Tommi Viikinkoski määrittelee itse kirjansa kuuluvan niin sanottuun itseapukirjallisuuteen (s. 118). Lukija voi näin ollen odottaa tulevansa neuvotuksi tielle kohti tyydyttävämpää ja onnellisempaa elämää, pois stressin ja epäonnistumisen tuntemusten täyttämästä jokapojan ja -tytön arkikaaoksesta.

Ja kyllä, juuri siitä Kaikesta huolimatta –kirjassa (Basam Books, 2023) on kysymys.

Entä kuka on Tommi Viikinkoski, ja miksi me luottaisimme juuri hänen neuvoihinsa? Itseapukirjallisuuttahan on tuotettu viimeisten kahden tuhannen vuoden aikana laivalasteittain. Tai sama asia toisin sanoin: miksi emme lukisi jo monta self-help-bestselleriä julkaissutta amerikkalaista Martin Seligmania, joka sentään on profiloitunut myös tunnustettuna psykologina ja jota Viikinkoskikin lainaa kirjassaan? Tai Epiktetosta, Viikinkosken antiikinaikaista mentoria?

Kaikesta huolimatta -teoksen takakannen mukaan Viikinkoski on porilainen mentalisti, puhuja ja ex-radiojuontaja. Muuta en hänestä tiedäkään, vaikka olen itsekin porilainen. Enkä ehkä saisikaan tietää ajatellen rooliani hänen kirjansa arvioijana.

Mentalisti tarkoittaa tässä yhteydessä ihmisen psyyken lainomaisuuksia hyödyntävää viihdetaiteilijaa. Alan väki ei yleensä halua tulla sekoitetuksi taikureihin tai maagikkoihin. Määrittelyjä ja määrittelijöitä on monia, mutta mentalistit tuntuisivat usein korostavan vahvojen psyykkisten elämysten keskeistä asemaa näytöksissään. Toisaalta Viikinkoski kertoo kirjassaan olevansa myös taikuri (s. 22), joten lienee turvallisinta vain todeta, että ainakin hän on omien sanojensa mukaan ollut jo nuoresta lähtien kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä (s. 15).

Kaikesta huolimatta -teoksen ydinsanoman voinee tiivistää esimerkiksi seuraavasti. Vaikka elämäsi saattaa jumittaa paikoillaan joko negatiivisuuden ja päämäärättömyyden alaspäin imevässä juoksuhiekassa tai arjen staattisessa harmaudessa, peli ei ole menetetty. Sinulla on edelleen mahdollisuus saada ote hyvästä elämästä. Onnistuaksesi sinun on selvitettävä, mitä todella kaipaat ja haluat, hankkiuduttava vähitellen eroon mahdollisuuksiisi ja kykyihisi kohdistuvista epäilyistäsi ja keskityttävä työstämään kaikkea sitä, mihin voit itse vaikuttaa. Erityisesti viimeksi sanottu on tärkeää. Älä jää suremaan menneitä, mainettasi tai maailman tolaa. Mene eteenpäin kohti tavoitettasi, pienin askelin ja enemmän hyvää kuin pahaa ympärillesi ripotellen.

* *

Viikinkosken opetustekniikka perustuu toistoon, mutta niin, että uusi kierros tuo aina jotain uutta sävyä aiemmin sanottuun. Yhä uudelleen tarkasteltavia asioita ovat esimerkiksi ajatukset ja niiden voima sekä jako ilmiöihin, joihin voimme vaikuttaa, ja toisaalta niihin, joihin emme voi vaikuttaa. Näiden kahden tekijän keskinäinen dynamiikka puolestaan toimii kutakuinkin niin, että keskittyessämme vallassamme oleviin asioihin ja niiden edistämiseen pääsemme samalla eroon isosta määrästä vääriin tai turhiin asioihin liittyviä ja energiaamme vieviä mielikuvia.

Tukea opetukselleen Viikinkoski poimii varsin eklektisesti. Hän viittaa niin nykykirjoittajiin ja -kirjoituksiin kuin erityisesti myös antiikin ajan stoalaisuuteen ja totta kai myös omiin kokemuksiinsa niin kanveesiin pudonneena ja sieltä ylös pinnistäneenä perusjamppana kuin myös mentalistina.

Stoalaisuus tarkoittaa Viikinkosken kohdalla lähinnä Rooman tasavallan ajan lopulla ja keisariajan alkupuolella suosittua popularisoitua versiota, josta oli vähitellen tullut sivistyneistön piirissä suosittu maailmankatsomus. Kirjoittajina nousevat silloin etualalle esimerkiksi sellaiset henkilöt kuin Seneca, Epiktetos ja Marcus Aurelius, ja kirjoitusten ja keskustelujen keskiössä ovat hyvä (yhteiskunta)elämä, kansalaisen velvollisuudet ja hyveet sekä etiikka ylipäätään.

Erityisaseman Viikinkosken opetuksessa on saanut Epiktetos (n. 50–135 jaa.), jonka Käsikirja (kr. Enkheiridion) lienee luetuin stoalainen moraalifilosofian teksti länsimaissa. Epiktetoksen nuoruus on pitkälti hämärän peitossa, mutta jossain vaiheessa hän päätyi Roomaan ja orjaksi Epafroditos-nimiselle miehelle, joka oli itse keisari Neron vapauttama orja. Jatkossa Epafroditos puolestaan vapautti Epiktetoksen, joka jonkin aikaa Roomassa kärvisteltyään muutti läntisen Kreikan silloiseen keskukseen Nikopolikseen. Muutto ajoittunee vuoteen 95 tai sen tienoille, sillä keisari Dominitianus karkotti tuolloin filosofit Italiasta.

Ja filosofi Epiktetoksestakin oli sukeutunut viimeistään hänen Rooman-vuosinaan. Nikopoliksessa hän sitten perusti jonkinlaisen yksityisen filosofikoulun, joka saattaa olla ollut varsin suosittu ja ainakin tunnettu jo siitä päätellen, että Epiktetoksen kerrotaan vitsailleen muuttuneensa yhdeksi Nikopoliksen nähtävyydeksi kouluineen, oppilaineen.

Koska stoalaisuudella on Kaikesta huolimatta -teoksen sisällön legitimoinnissa huomattava asema, olisin toivonut tekstiin edes lyhyen jakson tai maininnan siitä, että stoalaisuus ei ollut tai ole yhtä kuin muutaman stoalaisuutta tunteneen ja tutkineen roomalaisajan älykön näkemykset hyvästä yhteiskunnasta ja ihmisyksilön paikasta ja mahdollisuuksista maailmassa.

Stoalaisuus syntyi jo 300- ja 200-lukujen taitteessa eaa. ja saavutti yhden ehdottoman huippukautensa kyvykkään systematisoijan ja loogikon Khrysippoksen (279–207 eaa.) aikana. Khrysippolaiseen filosofiaan kuuluivat etiikan ohella muina pääalueina fysiikka ja logiikka, joista jälkimmäisessä päästiin jo tuolloin hätkähdyttävän pitkälle kohti modernia lause- tai predikaattilogiikkaa.

Kirjan stoalaisuusosuuksiin liittyy myös melko paljon pientä hutilointia ja suurpiirteisyyttä, mikä tosin leimaa koko teostakin. Esimerkki tyypillisestä pikkuvirheestä on Viikinkosken tapa kirjoittaa Epiktetoksen kreikkalaisen kotikaupungin nimi sen englanninkielisessä asussa Nicopolis (s. 49). Kreikan kieleen ei edes kuulu c-kirjainta, ja niinpä nimi on suomeksikin Nikopolis.

* *

On hyvä muistaa, että niin Viikinkosken kirjassa kuin monissa muissakin self-help tuotannoissa esitetyt linjaukset ja väitteet ovat usein hyvin kiistanalaisia, tulkinnanvaraisia ja epäloogisia.

Viikinkoski esimerkiksi palaa (s. 54) taas kerran kahtiajakoon asioista, joihin voit tai toisaalta et voi itse vaikuttaa, ja esittää niistä selkeät luettelot. Asiat, joihin et voi itse vaikuttaa, ovat tapahtumien lopputulos, terveys, maine ja menneisyys. Silti Viikinkoski kirjoittaa jo seuraavalla sivulla, että ”… vaikka voit tehdä terveytesi eteen paljonkin…”.

Eli voit sittenkin vaikuttaa terveyteesi. Totta kai voit! Lopputuloksesta sinulla ei tietenkään ole varmuutta juuri minkään tavoitteen osalta, niin kuin Viikinkoskenkin luettelo sanoo, mutta se kai lienee meille itse kullekin selvää. Ihmiselämä on sattumanvaraista, yllätyksiäkin täynnä ja kovin haurasta. Eikä se muuten edes ihmiselämää olisi.

Hyvää Viikinkosken teoksessa ovat juuri selkeät – kylläkin samalla kriittisyyttä vaativat – havainnollistukset ja toimenpidesuositukset sekä sen omakohtaisuus. Lukijan on vaikea olla ajattelematta, että tuo mies taitaa ainakin itse uskoa siihen mitä sanoo. Joku voi myös kokea kirjasen läpimyönteisen eetoksen plussana. Minut se saa varovaiseksi kaiken tsemppi- ja positiivisuuskoutsauksen jatkuttua jo kovin pitkään. Oikeastihan elämä on aikamoisen vakava projekti.

Jatkolukemistona ja tarpeellisena täydennyksenä stoalaisuuteen suosittelen esimerkiksi Teija Kaarakaisen ja Jari Kaukuan toimittamaa teosta Stoalaisuutta (Gaudeamus, 2004).

Kari Heino

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua