Kuvat: Otava / Jonne Räsänen
KIRJAT | Pohjois-Portugalissa asuva kirjailija Anu Patrakka jatkaa tarinointiaan rikoksia ratkovan poliisin Nelson Monteiron seurassa.
”Fadojen intohimoa ja baarien hälinää voisi lukijalle tarjoilla kunnon annokset, kun kerran on sille tielle lähdetty.”
ARVOSTELU
Anu Patrakka: Ihailija
- Otava, 2025.
- 281 sivua.
Jo yli kymmenen vuoden ajan Pohjois-Portugalissa asunut kirjailija Anu Patrakka jatkaa tarinointiaan rikoksia ratkovan poliisin Nelson Monteiron seurassa. Aiempien Rui Santos -dekkarien tilalle tulleet Monteiro-sarjan teokset Arvoton (Otava, 2023) ja Kiusaaja (Otava, 2024) saivat jatkokseen teoksen Ihailija (Otava, 2025).
Kirjailija on kertonut hylänneensä Rui Santosin, koska halusi tilalle entistä rosoisemman tyypin. Nelson Monteiro on avioliitostaan eronnut ja työpaikkaa vaihtanut poliisi, joka ei ratko rikoksia vain sormiaan napsauttamalla, mutta tarttuu töihin jopa lomallaan.
Monteiro on entinen lissabonilainen huumepoliisi, joka on muuttanut sairastelevaa isäänsä lähemmäksi Porton poliisin henkirikososaston pomoksi. Parin vuoden takainen Arvoton lähti tuosta tilanteesta. Nyt julkaistussa Ihailijassa Monteiro lomailee entisillä työkulmillaan Lissabonissa.
Lomailu suomalaisen ystävättären Emilia Karivaaran seurassa jää puolittaiseksi, kun oudot kuolemat vievät komisarion mennessään. Tapahtumat eivät jätä Monteiroa rauhaan, koska hänellä on mielessään muistoja ja hienoista hajua tilanteista. Hän järjestää itselleen aikaa selvittääkseen fado-muusikoiden ympärillä tapahtuvia outoja asioita.
* *
Lissabonia tuntevat lukijat ehkä nauttivat kaupungin katujen ja muiden kohteiden mainitsemisesta, mutta kannattaako pelkästään heitä varten kirjoittaa dekkarisarjoja? Moni suomalainen on käynyt Lissabonissa, mutta tuskin kaikki ovat painaneet mieleensä eri kohteiden osoitteita.
Kun tekstiin lisäksi heitellään portugalinkielisiä sanoja ja lausahduksia niitä liiemmin suomentamatta, putoaa ummikon mielenkiinto helposti heikoksi. Heitot ennemminkin häiritsevät kuin elävöittävät kerrontaa.
Fadojen intohimoa ja baarien hälinää voisi lukijalle tarjoilla kunnon annokset, kun kerran on sille tielle lähdetty. Kulttuuriin sukeltaminen on eri asia kuin yksittäisten portugalilaisten sanojen ripottelu tekstiin.
Patrakan suomen kieli on virheetöntä ja asiallista, mutta samalla turhan hengetöntä. Koukuttava imu valitettavasti uupuu. Tasapaksuudesta johtuen olennaista ei erota helposti epäolennaisista rönsyistä. Dramaattisiakin tilanteita todetaan vailla mukaan tempaavaa vetoa, esimerkkinä vaikkapa lopun traaginen ratkaisu.
Aila-Liisa Laurila
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Lusun huumeperintö – arviossa Satu Krautsukin ja Sini Ahlqvistin Pirihautausmaa
KIRJAT | Suomen ja etenkin Kotkan ja Haminan huumerikollisuudesta kertovan tietokirjan koskettavinta antia ovat entisten käyttäjien omat tarinat.
Silja Järventaustan tarkkanäköisissä runoissa tutkitaan luontoyhteyttä – arviossa Vuorosana pihapiirissä
KIRJAT | Silja Järventaustan runoteos Vuorosana pihapiirissä tuo luonnon iholle omintakeisilla kuvillaan.
Totuus Sissistä on ison askelen lähempänä – arviossa Linda Huhtisen kirja Serlachiuksen unohdetuista sisaruksista
KIRJAT | Miksi historia niin usein kirjoitetaan miesten kautta, kysyy runoilija, radiojuontaja ja vapaa kirjoittaja Linda Huhtinen kirjassaan Sigrid Serlachiuksesta.
Häjyjen jälkeläiset – arviossa Härmä-aiheinen valokuvakirja Men with No Mountains
KIRJAT | Ella Kiviniemen ja Elias Lahtisen valokuvakirja myyttisestä Härmästä on veikeä keskustelunavaus maaseudun elinvoimasta. Mihin asti ”tehdään itte” -asenne voi kantaa?