Kuvat: Otava
KIRJAT | Arttu Unkarin ja Kai Vaalion absurdi lastendekkari jatkaa sekoilua Luokkasen perheen matkassa tutun lennokkailla juonenkäänteillä.
”Sarjassa on sen verran herkullisia henkilöhahmoja, päätöntä koulumaailman anarkiaa ja mielikuvituksen lentoa, että sen jatkoa jää mielenkiinnolla odottamaan.”
ARVOSTELU

Arttu Unkari & Kai Vaalio: Isämies ja hyytävä hypnoosi
- Otava, 2022.
- 191 sivua.
Arttu Unkarin kirjoittama ja Kai Vaalion kuvittama ja taittama Isämies-lastenkirjasarja pääsee jo kolmanteen osaansa. Isämies ja hyytävä hypnoosi -kirjan (Otava, 2022) keskiössä on sankarillisen ja idioottimaisuuksiin asti über-miehekkään, kuuntelukyvyttömän ja rajattoman itsevarman Isämiehen eli ensiluokkaisen poliisin Ensio Luokkasen sijaan ennemminkin koko Luokkasen perhe ja etenkin yhdeksänvuotias Oona-tytär, jolla isästään poiketen on oikeasti aivot päässään ja joka joutuu ratkaisemaan kirjojen mielikuvitukselliset rikokset, kun poliisit seuraavat Isämiehen johdolla aivan vääriä jälkiä.
Vuonna 2020 Isämies ja räjähtävä kakka -kirjalla käynnistynyt hupaisa ja mukaansa tempaava sarja aloitti lennättämällä ministerin kuuhun kesken iltatoimien, kuinkas muuten kuin kaamealla kakkaräjähdyksellä. Viimevuotisella kakkososalla Oonan pikkuveli Veikka oli siirtynyt ”pimeälle puolelle”. Näiden jälkeen ei kai voi muuta kuin painaa vain vielä lisää kaasua ja viedä sekoilu globaalille, jopa universaalille tasolle. Valitettavasti homma lähtee jopa hiukan lapasesta.
Tällä kertaa pääroolissa on Oonan luokan sijaisopettaja Hilja Tossukka sekä hänen myötään koulussa normaalin anarkian tilalle leviävä mysteerinen kiltteys ja yleinen selittämätön innostuminen nokkahuilunsoitosta. Isämies selvittelee samaan aikaan tehdaspalojen sarjaa omaan taattuun tyyliinsä, jossa johtopäätökset ovat melkoisen omalaatuisia ja syyllistä haetaan stereotyyppisesti järjestäytyneestä rikollisuudesta vain Isämiehen mielestä loogisilla perusteilla.
Helsinkiläisenä alakoulunopettajana luokkaympäristö on Unkarille enemmän kuin tuttu, ja luontevasti siellä alkaakin taas tapahtua. Kun patenttivoileivistään tuttu Isämies kehittää äidin työmatkan aikana Luokkasen perheelle kaiken kasvishimphampun vastapainoksi kaikkea mahdollista lihatuotetta sisältävän Lihasosekeiton, on Oonan luokanvalvoja Jarmo samaan aikaan sen verran syvillä vesillä ufoinnostuksensa kanssa, että onnistuu hankkimaan päälleen rehtori Yrmyn vihat – aina potkuihin saakka. Sijainen on luonnollisesti ihan omaa luokkaansa ja rakentaa tämänkertaisen mysteerin Oonan ja kumppanien ratkaistavaksi. Suuri kysymys onkin: onko koko kirjasarjassa yhtäkään järkevästi käyttäytyvää aikuista?
Oonan luokkakaveri Eeli käyttää koulusta alkanutta hypnoosiaaltoa surutta omien mielitekojen toteuttamiseen, samaa luokkaa käyvä hullu aikuinen keksijä Kirsikka virittelee jälleen älynväläyksiään Luokkasten kellarissa ja perheen äitikin sekoittaa oman lusikkansa mysteerin ratkaisuun. Suuri loppuselvittely tapahtuu Pääsiäissaarilla, jossa järjestettäville kansainvälisille laulukilpailuille kaikki tarinan henkilöt päätyvät joko toteuttamaan maailmanvalloitusta tai estämään sitä.
Kaikkea mahdollista joka aukeamalla kriittisesti kommentoiva irrallinen mummohahmo tuo hirtehistä sekopäisyyttä kokonaisuuteen, jonka värikkäässä ja tapahtumarikkaassa kuvituksessa ja toimivan kuvallisessa taitossa Vaalio on jälleen tehnyt erinomaista työtä. Tällä kertaa ”ennen kaikki oli paremmin” -koulukuntaa osuvasti edustava äkäinen vanhus saa aiempaa isomman roolin kirjan tapahtumissa, jopa vaihtoehtoisessa loppuratkaisussa, jossa kirjailija Unkaria koulutetaan kirjoittamaan kunnollinen tarina.
* *
Kolmas Isämies-kirja kieltämättä lähtee sen verran laukalle kansainvälisine agentteineen, maailmanvalloituksineen ja kolmannen asteen yhteyksineen, että varsinainen loppuratkaisu jättää dekkarimielessä vähän toivomisen varaa. Isämiehen kaltainen valovoimainen paukapääkin jää hiukan statistiksi. Sarjassa on kuitenkin sen verran herkullisia henkilöhahmoja, päätöntä koulumaailman anarkiaa ja mielikuvituksen lentoa, että sen jatkoa jää mielenkiinnolla odottamaan.
Hyytävä hypnoosi ei ole sarjan tähänastinen tähtihetki vaan enemmän kaikki langat nielevä musta aukko ja kosminen ilotulitus.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.
Esikoisromaani palaa koronakevääseen ja etätyösuositusten aikaan – arviossa Tuula Salovaaran Tuija-aidan vanki
KIRJAT | Romaanin pääjuonen herkullinen potentiaali hautautuu loputtomiin yksityiskohtiin, takaumiin ja sivujuoniin.
Työn ja ihmisyyden puristuksessa – Risto Havunen kirjoitti oppaan uupumuksen torjuntaan johtajille ja esihenkilöille
KIRJAT | Johtamispuhe korostaa myötätuntoa, osallisuutta ja valmentavaa otetta, mutta esihenkilön vastuu ja kuormitus eivät ole kadonneet minnekään.







