Suomi mainittu: Pikku Prinssin tekijä puolusti sodan aikana voimakkaasti Suomea, ja taas demokratiat ovat vaarassa tyrannian edessä

Kuvat: Wiki Commons / Oppian

Tehdään se heti selväksi. Pikku prinssi -pienoisromaanillaan maailmanmaineeseen noussut Antoine de Saint-Exupéry ei ole parhaimmillaan teksteissä, jotka on koottu yksien kansien sisään 80 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Ajatuksia sodasta ja rauhasta (suom. Hanna Laurent; Oppian, 2024) koostuu esseistä, kirjeistä ja mielipidekirjoituksista, jotka on työstetty toisen maailmansodan vuosina 1940–1944. Aikanaan monia niistä ei julkaisu. En ole ihan varma, olisiko tarvinnut vieläkään.

Teema on toki mitä ajankohtaisin ja suomalaisiakin voimakkaasti puhutteleva. Kirjailija-lentäjä de Saint-Exupérylla ei vain ole siitä mitään kovin selkeäsanaista sanottavaa.

Vähän kun lukisi litteroitua ranskalaista keskusteluohjelmaa, jossa kaikilla on paljon asiaa ja omasta mielestään aivan briljantteja mielipiteitä. Kirkas ajatus vain hukkuu kaunopuheisuuden ja monisanaisuuden taakse, jos sitä koskaan on ollutkaan.

Tiivistä ja kirkasta viestisi, hyvä mies, pieni toimittaja sisälläni sanoo. Ehkä filosofissävyinen kirjallisuus ei vain minulle sovi.

Vapaus on tyrannin haaste

Nyt kun tuo tuli sanotuksi, päästään itse asiaan. Kaiken taustahälyn alta tekstit paljastavat, kuinka Eurooppa 80 vuotta sitten oli hyvin samassa tilanteessa kuin maanosamme on nyt.

Hyökkääjä oli Hitlerin Saksa, jota säesti ja hetken tukikin Stalinin johtama Neuvostoliitto. Kärsijöinä olivat pienet demokratiat, kuten Tsekkoslovakia, Puola, Alankomaat ja Suomi, lopulta Ranskakin.

Militarismin rautasaapas oli alistanut Euroopan tyrannian vallan alle. Pohjimmiltaan kyse oli perustavanlaatuisista elämisen arvoista kuten yksilön- ja ajatuksen vapaudesta sekä kansanvallan tulevaisuudesta.

”Kyllä, vapaan Hollannin olemassaolo on sietämätön haaste rasistiselle hengelle.”

Saksakin piti pelastaa

Mikäli tyrannit voittaisivat, luvassa ei olisi mitään hyvää – ei edes heidän omille valtakunnilleen:

”…me taistelemme myös Saksan puolesta, ihailemanne Saksan puolesta, ryöstäjiä vastaan, jotka ovat tekemässä siitä leiriään. Tiedätte hyvin, että me emme vaadi mitään muuta kuin oikeutta elää rauhassa”, de Saint-Exupéry kirjoitti Viestissään amerikkalaisille vuonna 1940.

Teksti syntyi Ranskan hallituksen pyynnöstä, jotta Yhdysvallat liittyisi sotaan natsi-Saksaa vastaan. Tuolloinkin siis pelättiin, että Yhdysvallat jättää Euroopan yksin.

Laittakaa Hitlerin ja Saksan tilalle Putin ja Venäjä ja korvatkaa Hollanti ja Suomi Ukrainalla ja Moldovalla niin ymmärrätte, kuinka samanlaista aikaa elämme kuin kaksi sukupolvea sitten. Yhtäkkiä myös Antoine de Saint-Exupéryn kirjoitukset tuntuvat kertovan paljon myös omista ajatuksistamme ja peloistamme.

”Vapaus, sisäinen rauha ja ihmisen kunnioittaminen ovat aarre, mutta aarre, joka voi olla vain universaali. Jos pelkuruus, pelko ja ahneus estävät maailmaa kokoontumasta yhteen puolustamaan sitä, tämä yhteinen aarre menetetään.”

Kiviä Venäjän taikinaan

Erityisesti Suomen talvisota näyttää herättäneen kirjoittavan lentäjän syvän kunnioituksen:

”Miten ihana tarina Suomen ihme onkaan!…Tässä on mahdollisuus hallita tapahtumia, antaa niille oma leimamme. Suomi tarvitsee tuhat lentokonetta. Ei haittaa, vaikka kalusto olisi vähän vanhempaakin. Meidän on leivottava nämä kivet Venäjän taikinaan. Syntyy Stalinin vastaisi keskuksia. Ne syntyvät voitoista, jotka johtavat muihin voittoihin.”

Putinin päihittäminen Ukrainaa vahvistamalla ja aseistamalla ei selvästi ole mikään uusi eurooppalainen idea.

”Tämä saa miettimään, mihin suuntaan Suomi on menossa. Minne me haluamme sen menevän: kohti voittoa vai tappiota. Ja meidän valinnastamme riippuen huomenna on historioitsijoiden mielestä tapahtunut Venäjän vallan väheneminen tai sen voiman kasvu”, kirjailija pohtii jälleen hyvin tutuilta kuulostavin sanoin.

Suomi-sitaatit löytyvät pitkästä Sodan moraalista -nimisestä esseestä. Vuodenvaihteen 1939–1940 tienoilla kirjoitettu teksti on kirjan sisällöllisesti painavinta antia.

Missä ovat Amerikan edut?

Lopuksi kirjailija onnistuu hämmästyttämään vuoteen 1944 sijoittuvalla kertomuksella parikymppisestä amerikkalaisesta lentäjästä, joka oli kutsunut hänet ystävineen päivälliselle. Nuorukaisen puheenvuoro on kuin tämän päivän keskustelusta Yhdysvalloissa:

”Tänä aamuna suoritin 25. sotatehtäväni. Se oli Triesten yllä. Jouduin hetkeksi taisteluun useiden Messerschmitt 109 -koneiden kanssa. …Tiedättehän te, miksi te taistelette. Teidän on pelastettava maanne. Mutta minulla ei ole mitään tekemistä ongelmienne kanssa Euroopassa. Meidän etumme ovat Tyynellämerellä. …Jos minä ja maanmieheni autamme teitä saamaan maanne takaisin, autatteko te vastavuoroisesti meitä Tyynellämerellä?”

Antoine de Saint-Exupéry kertoo, kuinka seurueen teki mieli halata nuorta toveriaan, sillä ”vaaran hetkellä hän tarvitsi vahvistusta uskolleen koko ihmiskunnan solidaarisuuteen”.

De Saint-Exupéry lähti viimeiselle sotalennolleen 31.7.1944. Hän menehtyi koneen pudotessa Välimereen joko konerikon vuoksi tai saksalaisten alas ampumana.

Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua