Suna Vuori piirtää Teemat-teoksessaan Esa-Pekka Salosesta kuvan pelottomana renessanssi-ihmisenä

Kuvat: Sabrina Bqain / Siltala

Yksi musiikkialan tunnetuimmista suomalaisista, kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen, on laitettu komeasti kirjaan ja kansiin. Kirjailija Suna Vuori kieltää Teemat-teoksen (Siltala, 2025) olevan elämäkerta, hän puhuu pikemminkin aikalaiskuvauksesta. Mutta vajaan 600 sivun tekstimassa kertoo – totta kai – myös keskustelukumppanin elämästä.

Nämä tiiliskiveäkin isommat kirjat pelottavat. Mitä siitä tulee, kun paperit ahdetaan täyteen sanoja? Miten punainen lanka voi hahmottua? Salosen kohdalla sisällysluettelossakin poukkoillaan ajassa ja teemoissa. Onneksi kirja on kokoonsa nähden painoltaan kevyt ja fontti iso.

Teos perustuu ennen kaikkea kymmeniin haastatteluihin kohdehenkilönsä kanssa, milloin Suomessa, milloin Los Angelesissa tai muualla maailmassa. Lisäksi on haastateltu lukuisia Salosen yhteistyökumppaneita ja luettu, kuunneltu ja katseltu erilaisia medialähteitä. Lopussa on tuhti paketti Jari Juhani Kallion laatimia sävellys-, levytys- ja kantaesitysluetteloita.

Me muut samana vuonna syntyneet olemme jo jääneet eläkkeelle, hoidamme lapsenlapsia ja naputtelemme niitä näitä. Esa-Pekka Salonen sen sijaan on 67-vuotiaana päättänyt jättää katkerahkot jäähyväiset San Francisco Symphonylle.

Nyt hän katsoo uuteen ja haluaa yhdistää Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, rakentaa siltaa Pariisista jo kerran hyvästelemäänsä Los Angelesiin. Taiteellisessa laboratoriossa tullaan tutkimaan musiikkia yhteistyönä tilausteosten, -tuotantojen, residenssien ja festivaalien kautta. Lisäksi kumppanuuteen kuuluu kasvattaa uusi kapellimestarisukupolvi kansainvälisessä kapellimestariohjelmassa Salonen International Conducting Fellowship.

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös ajan antaminen säveltämiselle. Hip hei! Kuka uskoo, että muutaman vuoden kuluessa olisi valmiina vaikkapa ooppera? No, ehkä intensiivinen työtahti kapellimestarina ja innovaatiojohtajana pakottaa Salosen jälleen sairauslomalle ja Sipooseen säveltämään.

* *

Rivien välissä kirjassa avautuu pieniä väläyksiä yksityiseen maailmaan. Kolme lasta ensimmäisestä avioliitosta olisivat toivoneet näkevänsä isää joskus kotonakin. Avioero on raskas. Uusi rakkaus tasapainottaa.

Painopiste Vuoren tekstissä on kuitenkin siinä, mitä Salonen tekee ja ajattelee musiikin maailmassa. Myös filosofia ja yhteiskunnalliset asiat ovat keskeisiä. Tosin tekstissä on ajoittain hämärää, kumman ajattelua lukee, kohteen vai kirjoittajan.

Esa-Pekka Salonen on noussut keskiluokkaisen helsinkiläisperheen ainoana lapsena maailmankansalaiseksi, maailman luokan musiikkiammattilaiseksi, klassisen musiikin rocktähdeksikin häntä on tituleerattu. Vuoren kirjan mukaan Salonen on toki istunut taksien takapenkeillä, bilettänyt kauniiden naisten kanssa ja illallistanut superrikkaiden seurassa. Mutta Salonen näyttää yhä olevan T-paidassa hieman angstisesti tallustava, omaa itseään ja maailman tilaa analysoiva suomalaispoika.

* *

Kirjasta on löydettävissä selkeä urakeskeinen elämäntarina. Opiskeluystävät ja toiminta Korvat auki -yhdistyksessä ovat käänteentekevä vaihe säveltäjyydelle ja ”sisarusten” – kuten Kaija Saariaho ja Magnus Lindberg – saaminen tuntuu perheen laajentumiselle.

Kesällä 1983 Salonen tekee vaikutuksen hypätessään viikon varoitusajalla johtamaan Lontoon Philharmonia-orkesterissa Mahlerin kolmatta sinfoniaa. Ura kapellimestarina on sinetöity.

Seurasi kausi Tukholmassa ja ystävyys säveltäjä Anders Hillborgin kanssa. Vuonna 1992 Salonen siirtyy 17 vuodeksi rapakon yli Los Angelesin filharmonikoiden ylikapellimestariksi. Musiikkimaailma Yhdysvalloissa on aivan toisenlainen kuin Euroopassa. On ansaittava yleisö ja rahoitettava toiminta. Esa-Pekka Salonen oppii, hän näkee hyvän ja erottaa huonon. Hän vapautuu ja rentoutuu, saa orkesterille konserttitalon, Disney Hallin, ja ystäväksi talon arkkitehdin Frank Gehryn.

Amerikkaa seuraa yli kymmenen vuoden kausi Philharmonian johtajana Lontoossa, sitten viisivuotiskausi San Franciscossa. Kaiken aikaa hänellä on lukuisia vierailuja ja eriasteisia kiinnityksiä ympäri maailmaa.

* *

Suna Vuori kirjoittaa ennen kaikkea kapellimestarista. Säveltäjä Salonen tosin pohtii esimerkiksi säveltämisen merkitystä. Hän vertaa säveltäjää kokkiin ja kapellimestaria kyyppariin. Itse hän tuntee säveltäessään olevansa lähimpänä omaa itseään ja minuutensa syvimpiä kerroksia.

Säveltäjä Salosen vähäisempää osuutta tekstissä paikkaakin Jari Juhani Kallion suomentamat ja säveltäjän englanniksi kirjoittamat teosesittelyt tärkeimmistä sävellyksistä.

Kapellimestarin työn kuvaamisessa toistuvat sanat siitä, miten pieni mies katseellaan ja olemuksellaan kietoo hyppysiinsä orkesterin ja yleisön. Siksi kaikki haluavat hänet. Alkujaan vihaisen nuoren miehen, joka yhä edelleen palaa Oswald Spenglerin kirjaan Länsimaiden perikato ja joka uskoo kulttuurimme olevan menossa sitä kohti.

* *

Pitkästä aikaa lukutelineelläni on ollut kirja, jossa näennäinen sekavuus järjestäytyi jänteväksi tarinaksi, jota rehellisesti suosittelen ihmiselle kuin ihmiselle.

Marja Mustakallio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua