Staffan Bruun kirjasi topeliaanisen kokoelman värikkäitä tarinoita Zacharius Sundströmin elämäntaipaleelta

Kuva: WSOY

Georg Oliver Zacharias Sundström (s. 1936) on suomalainen juristi. Suomalaisuuteen hän ankkuroituu vahvasti kansallisrunoilija, satusetä Zacharias Topeliuksen tyttärentyttärentyttärenpoikana.

Juristina hän ei myöskään ole kuka tahansa käräjäpukari. Sundström on kaksinkertainen oikeustieteen tohtori, joka on toiminut professorina, apulaisprofessorina ja dosenttina Turun, Tukholman, Helsingin, Uppsalan sekä eteläafrikkalaisen Stellenboschin yliopistoissa. Hän on kansainvälisoikeudellisiin tapauksiin erikoistuneen asianajotoimisto Nordic Law’n perustaja.

EU-oikeuden tuntijana Sundström on pohjoismaisia pioneereja. Sundström on lisäksi YK:n toimeksiannosta avustanut erityisesti afrikkalaisia ja Lähi-Idän maita oikeusjärjestyksen kehittämiseen liittyvissä asioissa.

Edellä olevan pelkistetyn kuvauksen on Zacharias Sundström avannut omin sanoin elämäntarinakseen, jonka toimittaja ja tietokirjailija Staffan Bruun on haastattelujen pohjalta kirjoittanut kirjaksi Suomen kallein asianajaja – Zacharias Sundströmin elämä ja teot (WSOY, 2024) Bruun kertoo käyneensä Sundströmin luona Porvoon Emäsalossa ainakin viisikymmentä kertaa, josta on pääteltävissä, että tarinoista ja sattumuksista ei ole ollut puutetta. Tämä näkyy myös kirjan rakenteessa: 83 muutaman sivun lukua, jokainen oma tarinansa.

”Nyt se alkoi”

Muistelukset alkavat dramaattisella kuvauksella siitä, kuinka kolmevuotias Zacharias 30. marraskuuta 1939 ymmärsi sodan alkaneen isän tullessa keittiöstä ja sanovan: ”Nyt se alkoi”. Sundströmin muistikuvat ovat hämmästyttävän kirkkaita läpi koko kirjaan kirjoitetun elämäntarinan.

Tämä lienee selitettävissä kertojan oman arvion mukaan lähes eideettisellä muistilla, joka oli suureksi avuksi myös ennätysajassa suoritetuille tutkinnoille sekä tietysti myös menestyksellisille asianajotoimeksiannoille eri puolilla maailmaa.

Ilmojen halki

Hyvän muistin ja osaamisen lisäksi sukkuloinnissa yliopistomaailman, kansainvälisen oikeudellisen konsultoinnin, yritysjuridiikan ja asianajotehtävien välillä on epäilemättä tarvittu myös määrätietoisuutta, riskinottoa ja miksei myös teräviä kyynärpäitä. Sundströmin isä oli merikapteeni, jopa kaphoornari purjelaivojen ajoilta, ja eno oli lentäjä-sotasankari. Näistä taustoista lähtien kuvaan sopii, että Sundström on ollut – aivan viime vuosiin asti – innokas lentäjä.

Kirjan ehdottomasti sykähdyttävin luku onkin kuvaus yksinlennosta pienkoneella ja lennonjohdon avustamasta laskeutumisesta sumupilvessä Seutulaan – episodi, jonka johdosta lähes koko Etelä-Suomen lentoliikenne keskeytyi kolmeksi tunniksi. Seurauksena oli tosin vain ystävällinen kahvituokio lennonjohdon kanssa.

Kirja on hengästyttävään tahtiin kerrottu topeliaaninen kokoelma värikkäitä tarinoita Sundströmin elämäntaipaleelta. Suurin osa on tapauskertomuksia hoidetuista toimeksiannoista, mutta mukaan mahtuu myös suorasukaisia henkilökuvauksia, eksoottisia matkakertomuksia ja autenttista ajankuvaa aina 1960-luvulta asti. Sukutaustaansa ja kotitaloaan Emäsalossa Sundström avaa laajasti, mutta varsinainen perhe-elämä jää tapahtumien tiimellyksessä vähemmälle.

Kolmoiselämää: yliopistot, YK ja asianajo

Sundströmin ammatillinen ura punoo mielenkiintoisella tavalla yhteen erilaisia oikeudellisen elämän maailmoja. Ajallisestikin ensimmäinen on yliopistoura, joka painottuu kansainväliseen yksityisoikeuteen, erityisesti taloudellisten suhteiden näkökulmasta. Tutkija-Sundströmin erityisala on ollut jo 1960-luvulta alkaen Eurooppa-oikeus. Toinen ura liittyy erityisesti YK:n toimeksiannosta tehtyyn oikeudelliseen konsultointiin erityisesti Afrikassa. Kolmas ura on asianajo. Se on myös kirjan tapahtumien keskeisin osa-alue. Sundströmin 1970-luvun alussa Brysseliin perustama Nordic Law -asianajotoimisto, joka toimii Sundströmin tärkeänä ponnistuslautana niin Suomessa kuin ulkomailla.

Merkittävää on, että Sundström on ehtinyt työskennellä näissä rinnakkaisissa vaativissa maailmoissa samanaikaisesti. Synergiaetuja toki syntyy, kun oikeudellisia kysymyksiä tarkastellaan kansainvälisessä viitekehyksessä eri toimijoiden näkökulmista.

Sundströmin asiakkaisiin on kuulunut lukuisia suomalaisia suuryrityksiä, joista Saab-Valmetia ja Uudenkaupungin autotehdasta koskevia juttuja kirjassa käsitellään perusteellisesti. EU-oikeuden merkityksestä ja vaikutuksista liiketoimintaan Sundström kertoi suomalaisille yritysjohtajille jo 1970-luvulta alkaen, kauan ennen kuin EU-jäsenyydestä edes uskallettiin haaveilla.

Tarinoiden lomasta ilmenee myös, että Sundström on uransa alusta lähtien ollut vankka federalisti: EU:n kehityksen tulee johtaa kohti liittovaltiota, joskin ehkä vasta kriisien kautta. Suomen hallituksia hän pitää tässä suhteessa linjattomina. Kirjaan sisältyy muutenkin ajatuksia herättävää oikeuspoliittista pohdintaa muun ohessa perustuslakituomioistuimesta, lautamiesten asemasta, Ahvenanmaan itsehallinnosta sekä pohjoismaisesta yhteistyöstä EU:ssa.

Suomen kallein asianajaja

Ei Sundström ole pelkästään kansainvälisiä asioita hoitava juristi. 1990-luvulta lähtien hän on tullut Suomessa tunnetuksi monen julkisuuden henkilön oikeusavustajana. Jutut ovat olleet suuren julkisen huomion kohteena, usein ns. iltapäivälehtikamaa.

Lehdistön tituleeraaman ”Suomen kalleimman asianajajan” hoitamia juttuja olivat muun muassa ex-STS-pankinjohtaja/puoluejohtaja Ulf Sundqvistin vahingonkorvausjuttu, ex-pääjohtaja Olavi J. Mattilan liiketoimet ja hänen poikansa Olli Mattilan vakoiluoikeudenkäynti, Alpo Rusin Stasi-kytkentäepäilyt, sijoittaja Peter Fryckmanin korvausoikeudenkäynti sekä Soneran ex-toimitusjohtaja Kaj-Erik Relanderin urkintajuttu.

Oma lukunsa on Sundströmin rooli SYP:n nurkanvaltausoperaatiossa Hannes Kulvikin, Pentti Kourin ja Juhani Lipsasen taustavaikuttajana. Kenen taskuun ja kenen toimeksiannosta voitot lopulta menivät, siitä Sundström kertoo oman versionsa.

Useimmat kirjassa kuvatuista Sundströmin hoitamista jutuista päättyivät enemmän tai vähemmän päämiehen eduksi. Häviöjutuista ei ole paljoa kerrottavaa. Tyypillistä Sundströmin tavalle hoitaa juttuja on myös se, että ei pidä tyytyä edes korkeimman oikeuden ratkaisuun, jos on mahdollista vedota Euroopan tuomioistuimeen tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Sundström on sitä mieltä, että jutun voittaa yleensä se, joka on tehnyt perusteellisesti kotiläksynsä. ”Niinpä tapaan pitää huolen, että se olen minä.”

Sundströmin vauhdikkaita ja suorasukaisia muistelmia lukiessa kiinnittää huomiota siihen, millä avoimuudella hän kertoo asiakkaistaan, asiakassuhteistaan ja osapuolten keskusteluista. Tähän lienee asiakkaiden lupa tai tiedot ovat muuten julkisesti saatavilla.

Sattuma sanelee

Kun tarkastelee Sundströmin uraa sellaisena kuin se näyttäytyy näiden elämänkerrallisten tarinoiden kautta, ei voi välttyä huomiolta, että Sundström on erittäin usein onnistunut olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Sundströmin järjestäessä kansainvälistä juristikokousta Suomessa 1960-luvulla hänen vanha opettajansa Yhdysvaltain opiskeluajoilta ehdotti saunan lauteilla oikeustieteen opetustehtäviä Afrikassa.

Vuonna 2024 on vaikea kuvitella, että nuori suomalainen juristi on toiminut Euroopan yhteisöjen komission Norjan ja Tanskan lainsäädäntöjä hoitavana oikeudellisena neuvonantajana 1970-luvun alussa; Suomessa oltiin varpaillaan kaikesta EY:ä koskevasta. Brysseliin Sundströmin johti seminaaritapaaminen hollantilaisen EY-virkamiehen kanssa Uppsalassa. Suomalainen asiantuntija päätyi kouluttamaan EY-virkamiehiä Norjan ja Tanskan lainsäädännöstä.

Monena mies eläissään

Kun Yhdysvaltain oikeusministeri Robert Kennedy pyytää Sundströmiä avustajakuntaansa, tämä häkeltyneenä kieltäytyi vedoten stipendinsä kotiinpaluuehtoihin. Tätä päätöstään Sundström jälkeenpäin itsekin ihmettelee. Toimiminen Lesothon hallituksen neuvotteludelegaation vetäjän Nigeriassa pidetyissä kauppasopimusneuvotteluissa hämmästytti paitsi kokouksen osanottajia myös delegaation vetäjäksi joutunutta Sundströmiä. Ja olipa Sundströmillä pieni osa Olof Palmen murhan tutkimuksissakin.

Ei huippujuristin elämä pelkkää auvoa ole ollut. Suomalainen verottaja sai Sundströmin käpälälautaan ja hänet tuomittiin vuonna 2011 veropetoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tämä johti kurinpitotoimena myös Suomen Asianajajaliiton jäsenyydestä erottamiseen.

Sundströmin elämänuran seurantaa ja kirjan lukemista helpottaa kirjan lopussa oleva curriculum samoin kuin luettelo Sundströmin laajasta kirjallisesta tuotannosta. Henkilöhakemisto olisi ollut tervetullut, tosin se olisi ehkä ollut melko pitkä kirjan sivumäärään nähden. Juristilukijan silmään sattuu maininta Helsingin käräjäoikeudesta vuonna 1962, jolloin tuo tuomioistuin oli vielä kunnianarvoisa Helsingin raastuvanoikeus. Myös Nordic Law’n Brysselin-toimistossa työskennelleen Pia Conseilin nimen esiintyminen jatkuvasti muodossa ”Pia Conceil” voidaan laskea pieniin kauneusvirheisiin runsasnimisessä tekstissä.

Staffan Bruunin sujuvasti kirjaamat ja Sirpa Hietasen kertojansa oloiselle suomenkielelle kääntämät muistelmat ovat yhdistelmä viihdyttävää tarinointia ja kovapintaisen lakimiehen havaintoja ainutlaatuisen elämänuran varrelta. Maailmalla liikuttaessa voi huimia ja yllättäviä käänteitä tulla eteen myös suomalaiselle juristille, ei pelkästään Kalle-Kustaa Korkille.

Jukka Ahtela

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua