Globe. Kuva: Perttu Saksa
KIRJAT | Perttu Saksa tutkii Dark Atlas -teoksen valokuvissa, kuinka fossiilikapitalismi määrittää ihmistä. Ja kuinka voisi määrittää toisin.
”Valtavilta firmoilta valuvista tipoista on syntynyt omanlaisensa taloudellinen ekosysteemi.”
ARVOSTELU
Perttu Saksa: Dark Atlas
- Kehrer Verlag, 2021.
- 94 sivua.
Oli sellainenkin aika, jolloin fossiilisten polttoaineiden mahdollistama huikea elintason nousu tuntui melkein toteutuneelta utopialta. Saasteisiin ja muihin haittoihin herättiin hitaasti ja fossiilisten rajallisuuteen vielä hitaammin. Nämä ikävät asiat pystyttiin sivuuttamaan pitkään ennen kuin ongelmat alkoivat kärjistyä niin pahasti, että länsimainen keskiluokkakin sen huomaa.
Suhtaudumme öljyyn edelleen itsestäänselvyytenä. Huolenamme ei ole se, saako pumpusta tänään bensaa vaan se, maksaako se tänään joitakin senttejä litralta enemmän vai vähemmän. Muualla öljyn kanssa ollaan tekemisissä kouriintuntuvammin.
Valokuva- ja videotaiteilija Perttu Saksan valokuvat teoksessa Dark Atlas (Kehrer Verlag, 2021) tuovat lähelle sen konkretian. Ihmiset läntisessä Afrikassa valuttelevat salaa suuryhtiöiden putkista bensaa omiin säiliöihinsä ja myyvät sitä tien varressa. Saksa on kiinnostunut tästä ilmiöstä.
Dark Atlas koostuu niin dokumentaarisista kuvista, tarkasti sommitelluista, maalauksellisista asetelmista kuin abstrakteistakin valokuvista. Mukana on esseet nigerialaiselta Abu Nwagbogulta, AAF-taidesäätiön perustajalta ja johtajalta sekä suomalaiselta, fossiilisista polttoaineista paljon kirjoittaneelta filosofi Tere Vadénilta.
Etenkin tummasävyiset, abstraktit kuvat säiliöistä ovat hyvin kauniita ja loputtoman kiehtovia. Aiheeseen avautuu abstraktimpi, filosofinen taso, kun savella vuorattujen lasipullojen kylkiin muodostuu erilaisten tekstuurien ja halkeamien myötä kuin karttoja.
Yleistunnelma on synkkä eikä teoksesta paljon lämpöä tulvi, vaikka kuvat onkin otettu tropiikissa. Mihinkään myyttisiin, romanttisiin Afrikka-fiiliksiin teos ei vie.
Kuva, jossa piraattiöljykauppiaat pesevät käsiään tuotteellaan, vangitsee ratkaisevan hetken siitä, mitä nimitämme harmaaksi taloudeksi, mutta samalla tunnelma on jotenkin kenttäsairaalamainen. Fossiilinen polttoaine tuo edelleen elämiseen mahdollisuuksia ja laatua paremman hygienian muodossa. Ympärillä on silti pimeää ja epävarmaa.

Cola. Kuva: Perttu Saksa
Mitään erityistä ahaa-elämystä eivät Saksan kuvat tuota, mutta hän tuo käynnissä olevan ekokatastrofin tehokkaasti lähelle keskittymällä yhteen pieneen, epäviralliseen osaan fossiilikapitalismia. Valtavilta firmoilta valuvista tipoista on syntynyt omanlaisensa taloudellinen ekosysteemi.
Vadén muotoilee Saksan kuvien esittämän kysymyksen niin: kuinka voimme oppia pois siitä, että ihmisyyttä määrittävät fossiiliset polttoaineet. Vastaus lienee jotain sellaista, että yritämme ymmärtää sitä itsestäänselvyytenä pitämisen sijaan.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sosiaalitieteellinen katse terveyteen ja sairauteen – arviossa Vilma Hännisen tietokirjauutuus
KIRJAT | Terveys ja sairaus sosiaalitieteiden silmin -teos käsittelee terveyttä ja sairautta sosiaalitieteellisestä näkökulmasta.
Kansandemokratiasta kuoromusiikkiin – arviossa unkarilaisten novellien kokoelma Millä sivulla olet
KIRJAT | Millä sivulla olet -kokoelman novellit on kirjoitettu vuosien 2020–2024 välillä, mutta niiden kuvaamat tapahtumat ja ajatukset sijoittuvat paljon pidemmälle aikajanalle.
Siiri Enorannan fantasiakirjassa rakkaus on kepeää, mutta mitä ovat pienet vaaleanpunaiset sorkkaeläimet?
KIRJAT | Keskustelua kukkasten kanssa -nuortenromaanissa loitsijaopiskelija katoaa taikansa sisään ja hänen pelastamisekseen jokaisen tarvitsee ylittää itsensä.
Tähtinäyttelijä oli yksi ensimmäisiä Hyvän tahdon lähettiläitä – arviossa elämäkertateos Audrey: Elämä läheltä
KIRJAT | Audrey Hepburn ei saanut lapsuudessaan kaikkea sitä, mihin aatelistytöllä voisi kuvitella olevan mahdollisuuksia. Sota-aika jätti elämään ikuiset jäljet.




