Globe. Kuva: Perttu Saksa
KIRJAT | Perttu Saksa tutkii Dark Atlas -teoksen valokuvissa, kuinka fossiilikapitalismi määrittää ihmistä. Ja kuinka voisi määrittää toisin.
”Valtavilta firmoilta valuvista tipoista on syntynyt omanlaisensa taloudellinen ekosysteemi.”
ARVOSTELU
Perttu Saksa: Dark Atlas
- Kehrer Verlag, 2021.
- 94 sivua.
Oli sellainenkin aika, jolloin fossiilisten polttoaineiden mahdollistama huikea elintason nousu tuntui melkein toteutuneelta utopialta. Saasteisiin ja muihin haittoihin herättiin hitaasti ja fossiilisten rajallisuuteen vielä hitaammin. Nämä ikävät asiat pystyttiin sivuuttamaan pitkään ennen kuin ongelmat alkoivat kärjistyä niin pahasti, että länsimainen keskiluokkakin sen huomaa.
Suhtaudumme öljyyn edelleen itsestäänselvyytenä. Huolenamme ei ole se, saako pumpusta tänään bensaa vaan se, maksaako se tänään joitakin senttejä litralta enemmän vai vähemmän. Muualla öljyn kanssa ollaan tekemisissä kouriintuntuvammin.
Valokuva- ja videotaiteilija Perttu Saksan valokuvat teoksessa Dark Atlas (Kehrer Verlag, 2021) tuovat lähelle sen konkretian. Ihmiset läntisessä Afrikassa valuttelevat salaa suuryhtiöiden putkista bensaa omiin säiliöihinsä ja myyvät sitä tien varressa. Saksa on kiinnostunut tästä ilmiöstä.
Dark Atlas koostuu niin dokumentaarisista kuvista, tarkasti sommitelluista, maalauksellisista asetelmista kuin abstrakteistakin valokuvista. Mukana on esseet nigerialaiselta Abu Nwagbogulta, AAF-taidesäätiön perustajalta ja johtajalta sekä suomalaiselta, fossiilisista polttoaineista paljon kirjoittaneelta filosofi Tere Vadénilta.
Etenkin tummasävyiset, abstraktit kuvat säiliöistä ovat hyvin kauniita ja loputtoman kiehtovia. Aiheeseen avautuu abstraktimpi, filosofinen taso, kun savella vuorattujen lasipullojen kylkiin muodostuu erilaisten tekstuurien ja halkeamien myötä kuin karttoja.
Yleistunnelma on synkkä eikä teoksesta paljon lämpöä tulvi, vaikka kuvat onkin otettu tropiikissa. Mihinkään myyttisiin, romanttisiin Afrikka-fiiliksiin teos ei vie.
Kuva, jossa piraattiöljykauppiaat pesevät käsiään tuotteellaan, vangitsee ratkaisevan hetken siitä, mitä nimitämme harmaaksi taloudeksi, mutta samalla tunnelma on jotenkin kenttäsairaalamainen. Fossiilinen polttoaine tuo edelleen elämiseen mahdollisuuksia ja laatua paremman hygienian muodossa. Ympärillä on silti pimeää ja epävarmaa.
Cola. Kuva: Perttu Saksa
Mitään erityistä ahaa-elämystä eivät Saksan kuvat tuota, mutta hän tuo käynnissä olevan ekokatastrofin tehokkaasti lähelle keskittymällä yhteen pieneen, epäviralliseen osaan fossiilikapitalismia. Valtavilta firmoilta valuvista tipoista on syntynyt omanlaisensa taloudellinen ekosysteemi.
Vadén muotoilee Saksan kuvien esittämän kysymyksen niin: kuinka voimme oppia pois siitä, että ihmisyyttä määrittävät fossiiliset polttoaineet. Vastaus lienee jotain sellaista, että yritämme ymmärtää sitä itsestäänselvyytenä pitämisen sijaan.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ystävyyttä ja kohtalon kolhuja – arviossa Valérie Perrinin Kolmikko
KIRJAT | Ranskalaiskirjailija Valérie Perrinin uusin romaani on kirja ystävyydestä ja siitä, mitä kaikkea se kestää.
Tapahtui eräänä päivänä – arviossa Patrik Svenssonin Laupias murhamies
KIRJAT | Ruotsalaiskirjailijan tietokirja tai ”dokumenttiromaani” Laupias murhamies on kuvaus sadan vuoden takaisista kasvun ja edistyksen ajan alkuvuosista Ruotsista.
Lopetuspäätös ei pitänyt – arviossa Riitta Jalosen Henkivakuutus
KIRJAT | Kirjailijalle kirjoittaminen on henkivakuutus ja elinehto. Henkivakuutus on jo kertalleen lopettaneen Riitta Jalosen viidestoista romaani.
Johdatus häpeän ja kelvottomuuden teologiaan – arviossa Paavo Kettusen Kelpaanko minä?
KIRJAT | Kaksiosaisen sarjan avausosa on jatkoa kansallisesti ja kansainvälisesti ansioituneen teologin häpeää, syyllisyyttä ja sielunhoitoa käsitteleville julkaisuille.