Globe. Kuva: Perttu Saksa
KIRJAT | Perttu Saksa tutkii Dark Atlas -teoksen valokuvissa, kuinka fossiilikapitalismi määrittää ihmistä. Ja kuinka voisi määrittää toisin.
”Valtavilta firmoilta valuvista tipoista on syntynyt omanlaisensa taloudellinen ekosysteemi.”
ARVOSTELU
Perttu Saksa: Dark Atlas
- Kehrer Verlag, 2021.
- 94 sivua.
Oli sellainenkin aika, jolloin fossiilisten polttoaineiden mahdollistama huikea elintason nousu tuntui melkein toteutuneelta utopialta. Saasteisiin ja muihin haittoihin herättiin hitaasti ja fossiilisten rajallisuuteen vielä hitaammin. Nämä ikävät asiat pystyttiin sivuuttamaan pitkään ennen kuin ongelmat alkoivat kärjistyä niin pahasti, että länsimainen keskiluokkakin sen huomaa.
Suhtaudumme öljyyn edelleen itsestäänselvyytenä. Huolenamme ei ole se, saako pumpusta tänään bensaa vaan se, maksaako se tänään joitakin senttejä litralta enemmän vai vähemmän. Muualla öljyn kanssa ollaan tekemisissä kouriintuntuvammin.
Valokuva- ja videotaiteilija Perttu Saksan valokuvat teoksessa Dark Atlas (Kehrer Verlag, 2021) tuovat lähelle sen konkretian. Ihmiset läntisessä Afrikassa valuttelevat salaa suuryhtiöiden putkista bensaa omiin säiliöihinsä ja myyvät sitä tien varressa. Saksa on kiinnostunut tästä ilmiöstä.
Dark Atlas koostuu niin dokumentaarisista kuvista, tarkasti sommitelluista, maalauksellisista asetelmista kuin abstrakteistakin valokuvista. Mukana on esseet nigerialaiselta Abu Nwagbogulta, AAF-taidesäätiön perustajalta ja johtajalta sekä suomalaiselta, fossiilisista polttoaineista paljon kirjoittaneelta filosofi Tere Vadénilta.
Etenkin tummasävyiset, abstraktit kuvat säiliöistä ovat hyvin kauniita ja loputtoman kiehtovia. Aiheeseen avautuu abstraktimpi, filosofinen taso, kun savella vuorattujen lasipullojen kylkiin muodostuu erilaisten tekstuurien ja halkeamien myötä kuin karttoja.
Yleistunnelma on synkkä eikä teoksesta paljon lämpöä tulvi, vaikka kuvat onkin otettu tropiikissa. Mihinkään myyttisiin, romanttisiin Afrikka-fiiliksiin teos ei vie.
Kuva, jossa piraattiöljykauppiaat pesevät käsiään tuotteellaan, vangitsee ratkaisevan hetken siitä, mitä nimitämme harmaaksi taloudeksi, mutta samalla tunnelma on jotenkin kenttäsairaalamainen. Fossiilinen polttoaine tuo edelleen elämiseen mahdollisuuksia ja laatua paremman hygienian muodossa. Ympärillä on silti pimeää ja epävarmaa.
Cola. Kuva: Perttu Saksa
Mitään erityistä ahaa-elämystä eivät Saksan kuvat tuota, mutta hän tuo käynnissä olevan ekokatastrofin tehokkaasti lähelle keskittymällä yhteen pieneen, epäviralliseen osaan fossiilikapitalismia. Valtavilta firmoilta valuvista tipoista on syntynyt omanlaisensa taloudellinen ekosysteemi.
Vadén muotoilee Saksan kuvien esittämän kysymyksen niin: kuinka voimme oppia pois siitä, että ihmisyyttä määrittävät fossiiliset polttoaineet. Vastaus lienee jotain sellaista, että yritämme ymmärtää sitä itsestäänselvyytenä pitämisen sijaan.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Maa muistaa kaiken” – arviossa Hanna-Riikka Kuisman Maaperä
KIRJAT | Hanna-Riikka Kuisma osaa kuvata yhteiskunnan rakenteita ja marginaalissa eläviä ihmisiä ja heidän yhteyksiään uskottavasti.
Kirjallista nuorallakävelyä Ian McEwanin tapaan – arviossa Mitä voimme tietää
KIRJAT | Mitä voimme tietää on ajatuksellisesti palkitsevaa, eleganttia tarinankerrontaa, joka kestää vaivatta useamman lukukerran.
Arkea, huumoria ja nautintoaineita – arviossa Suonna Konosen Kadonneen humppakuution salaisuus
KIRJAT | Pääkaupunkiseudulta takaisin Joensuuhun muuttanut Harry Harakka on entinen muusikko ja manageri, joka haluaa uuden ammatin.
Teemu Luukka dokumentoi historiaa lähes reaaliaikaisesti – arviossa Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu
KIRJAT | Laaja haastatteluaineisto ja huolellinen dokumentointi ovat kokeneen toimittajan vahvuudet sujuvasti kirjoitetussa selostuksessa poliittisesta lähihistoriastamme.