Sörsselssön, Turhapuro & Hartikainen. Kuva: Wiki Commons
KIRJAT | Tuomas Marjamäki on koonnut yksiin kansiin koko Uuno Turhapuron historian. Viime vuonna 50 vuotta täyttänyt hahmo on yhtä suomalainen kuin sauna ja sininen suklaa.
”Spede Pasanen olisi halunnut esittää Uunoa itse, mutta hänen oli pakko myöntää, että Loiri sai hahmon toimimaan paremmin.”
ARVOSTELU
Uuno on numero yksi – Turhapuron koko tarina 1971–2021
- Kirjoittanut Tuomas Marjamäki.
- Docendo, 2021.
- 352 sivua.
Uuno Turhapuro on kaikkien tuntema supliikkimies ja työnvieroksuja. Hän selviää tilanteesta kuin tilanteesta puhelahjoillaan; hän on renttu, johon naiset rakastuvat.
Uunon ruokahalu hakee vertaistaan. Uunon elämän päätavoite on lorvia ja rikastua – joko löttöämällä tai viimeistään siinä vaiheessa, kun appiukon perintörahat tippuvat syliin. Uuno on hahmona eräänlainen sotamies Svejk tai Forrest Gump, jolle sattuu kaikenlaista, vaikka hän yrittää sitä vältellä. Uuno kerää ympärilleen julkkiksia kuin kärpäsiä ja päätyy jopa presidentiksi.
Uuno on numero yksi -kirjassa (Docendo, 2021) Tuomas Marjamäki on koonnut yksiin kansiin koko Uuno Turhapuron historian. Viime vuonna 50 vuotta täyttänyt hahmo on yhtä suomalainen kuin sauna ja sininen suklaa. Spede Pasasen hengentuote sai ihmishahmon Vesa-Matti Loirin avulla, mutta paketin muotoilemiseen elokuvaksi asti tarvittiin vielä Ere Kokkosta.
Uuno Turhapuron ensiesiintyminen nähtiin vuonna 1971 Spede Show’n sketsihahmona, silloin nimellä Usko. Hahmo oli kuitenkin kypsynyt Pasasen mielessä pitempään, sillä jo kouluaikaisista kirjoitelmista paistaa hahmo, joka muistuttaa kovasti meidän tuntemaamme Uunoa. Sellainen hahmo oli myös radioon kirjoitettu papukaija G. Pula-aho, joka oli äänessä 1950-luvulla.
Tuomas Marjamäki. Kuvat: Veikko Somerpuro / Docendo
Spede Pasanen olisi halunnut esittää Uunoa itse, mutta hänen oli pakko myöntää, että Loiri sai hahmon toimimaan paremmin, ja Loirilla oli Marjatta Raidan kanssa hyvä henkilökemia. Pasanen on myöhemmin kiistänyt väitteen.
Uuno nimettiin Spede Pasasen lukioaikaisen saksanopettajan, Uuno Hiltusen, mukaan. Hiltunen suorastaan kiusasi Pasasta ja sanoi, ettei tämä ikinä saisi valkolakkia. Pasanen vaihtoi lukiota saksanopettajan häneen kohdistamien henkilökohtaisuuksien ja julmuuden takia ja kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta. Turhapuro taas kuvasi hahmon työhaluttomuutta ja joutilaisuutta.
Hahmosta tuli sen verran suosittu, että Spede alkoi miettiä voisiko sen ympärille luoda elokuvan. Kolmikosta Pasanen-Kokkonen-Loiri jokainen on omalla tavallaan merkittävä. Spede Pasanen laati käsikirjoituksen yhdessä Kokkosen kanssa, Kokkonen ohjasi ja tuotti elokuvan. Nämä kaksi olivat hyvin usein tukkanuottasilla, ja välillä Kokkonen lähti lätkimään tuotantotiimistä. Spede ohjasi elokuvan itse, ja yleensä tuloksena oli floppi ja katsojakato. Sen jälkeen hän joutui ottamaan hatun käteen ja pyytämään Kokkosta takaisin.
Yksi elokuva, Uuno Turhapuron veli, tehtiin ilman Loiria. Se sai niin vähän katsojia, että tekijöitä hävetti tunnustaa, että moista elokuvaa on edes tehty.
Spede Pasanen kiisti väitteen, jonka mukaan hän olisi itse halunnut esittää Uuno Turhapuroa. Kuva vuodelta 1973. Kuva: Markku Lepola / Wiki Commons
Vesa-Matti Loiri oli näyttelijöistä ainoa, joka sai poiketa käsikirjoituksesta ja sovittaa sanoja omaan suuhunsa. Muut hahmot, etenkin naiset, olivat melko yksiulotteisia. Spede oli sitä mieltä, että naiset eivät Hannele Lauria lukuun ottamatta osaa tehdä komiikkaa. Marjatta Raidan esittämä Elisabet oli oikeastaan yksinomaan kiukkuinen hahmo, Unelma Säleikkö hemaiseva sihteeri.
Uuno-elokuvia tehtiin pääasiassa rahan takia. Ne olivat halpoja kahdessa viikossa mustavalkofilmille kuvattuja sketsien sikermiä, jotka keräsivät satojentuhansien katsojien yleisön. Suurin osa muista Speden elokuvista ei menestynyt, mutta Uuno vuodessa piti kassan kunnossa. Osassa Uuno-elokuvista käsikirjoitus oli aika väsynyttä huumoria; ne tehtiin rahan takia ilman elokuvallisia kunnianhimoja.
Uuno Turhapuro on suomalaisen elokuvan historian merkittävimpiä hahmoja, ja hän on kirjansa ansainnut. Kirja on perusteellinen ja rehellinen, ei silottele henkilöitä ja muistuttaa myös lukijaa, kun haastateltava on muistanut väärin. Ehkä parasta kirjassa ovat lainaukset elokuvista, Uunon legendaarista logiikkaa on siroteltu sivuille mausteeksi. Myös runsas kuvitus herättää muistoja erityisesti niissä, jotka osaavat Uunonsa ulkoa.
Kirjan tekemiselle oli nyt viimeinen hetki, sillä tekijöistä ovat elossa enää Uuno Turhapuroa esittänyt Vesa-Matti Loiri ja Unelma Säleikköä esittänyt Elli Castrén. Eräänä päivänä hekin ovat poissa, mutta Uuno Turhapuro ei kuole koskaan.
Elina Talvio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jakolinjoja filosofiassa – arviossa Juha Drufvan Paimenpojasta filosofian professoriksi
KIRJAT | Mitä filosofian tutkimus on Suomessa 1900-luvulla ollut? Juha Drufva on kirjoittanut laajan esityksen J.E. Salomaan filosofisista tutkimuksista ja elämästä.
Elämänä elokuvat – tuottaja ja Finnkinon perustaja Jukka Mäkelän kiehtovat muistelot kulttuurista ja bisneksestä
KIRJAT | Suomalainen elokuva-ala on pohjimmiltaan ajassa tehtyä liiketoimintaa, kertoo elokuvatoimittaja ja kriitikko Kalle Kinnusen kirjoittama teos Finnkinon perustajasta Jukka Mäkelästä.
Kaaoksen jumalattaren kotimainen ylistys – arviossa Mikko Rauhalan Hail Eris
KIRJAT | Hail Eris tuo Eris-jumalattaren Suomeen ja vie hänet lopulta kaukaisiin avaruuksiin asti. Erikoinen teos ei ole aivan tavallista kaunokirjallisuutta, mutta toisaalta diskordianismi ei myöskään ole aivan tavallinen uskonto.
Hemmottelua vereslihalla – maaginen kohtaa tavanomaisen Eeva Åkerbladin kylpyläfantasiassa Huolenpitoja
KIRJAT | Runojen puhuja saapuu syrjäiseen kylpylään proosaa ja runoa sekoittavassa teoksessa, joka värähtelee monella tapaa samoilla aallonpituuksilla kuin Hayao Miyazakin klassikkoanime Henken kätkemä.