Kuvat: Teos / Heli Sorjonen
KIRJAT | Tomi Kontion kahdeksannessa runoteoksessa liikutaan Lapin maisemissa.
”Joistakin puutteistaan huolimatta teos on kauniisti esitetty perustelu sille, mitä luonto ja erämaan yksinäisyys voivat ihmiselle merkitä.”
ARVOSTELU
Tomi Kontio: Tunturin luokse, rakkaan
- Teos, 2023.
- 94 sivua.
Mikä Lapin erämaassa viehättää?
Tunturin luokse, rakkaan (Teos, 2023) on Tomi Kontion jo toinen saman vuoden aikana ilmestynyt teos näistä maisemista. Erämailla-teoksessaan (Avain, 2023; lue arvio täältä) hän patikoi poikansa kanssa Lapissa, jossa luontoelämykseen ja autiuteen limittyy kipeitäkin muistoja ja elämän pohtimista.
Tunturin luokse, rakkaan tekee paljon samaa runomuodossa: poika kulkee mukana joissakin runoista, ja luonto antaa kaikupohjaa surulle, kaipuulle ja rakkauden – niin ihmistä kuin luontoa kohtaan – pohtimiselle.
Juuri luonto erämaamerkityksessä on teoksessa pääosassa hyvin perinteiselläkin tavalla. Luontokato vilahtaa sivuilla, mutta tunturit ja taivas toimivat ennen kaikkea sielun peilinä: ”Joenkin on levättävä./ Kun vastaranta heijastuu veteen,/ siinä on jotain viatonta, lapsenomaista./ Suvantovaihe elämässä:/ minne katosi syksyni loisto?” Runoilija sitoutunut erämaahan niin taustamaisemana kuin kielen kuvallisuuden lähteenä, ja tuloksena hyvin eheä ja seesteinen kokonaisuus.
Seesteisyys kutsuu oleilemaan ja viipyilemään luonnossa – jopa itsenilaisen erämaasta vieroittuneen kaupunkilaisen. Värit, äänet ja ennen kaikkea niiden puute sekä yksinäisyys heräävät kuvailusta henkiin. Yhdessä teoksen visuaalisimmista runoista luonto muuttuu mystiseksi kokemukseksi, jossa ”hohtavia hirviä vaeltaa metsän läpi/ hohtavia pöllöjä lentää äänettömin siivin,/ hohtavat myyrät kohtaavat hohtavan kuoleman”.
Samalla olisin kuitenkin toivonut jonkinlaista kitkaa tai rytmin vaihdosta rikkomaan teoksen eheyttä. Kun niitä on, ne yllättävät ja syventävät lukukokemusta. Esimerkiksi noin kahden kolmanneksen kohdalle sijoitettu kalantapporuno tuo kiihkeydessään uudenlaista luontosuhdetta seesteisen rinnalle: ”Tartun kalaa kiduksien takaa/ Ja lyön sen tajuttomaksi/ täydellä alumiinisella vesipullolla.”
* *
Runojen luontosuhde on ennen kaikkea kuitenkin ihannoiva ja maagiseen taittuva, ja kulma kohoaa väistämättä, kun alkaa pohtia, onko tässä taas yksi Lappi-fetissin muoto, jossa mennään villinä koettuun luontoon ja esitetään se kliseeksikin asti eksoottisena: etelässä runon puhuja vie siipirikon tervapääskyn Korkeasaareen ja ilmoittaa, ”etten halunnut kuulle, miten pääskylle kävi”, mutta Lapissa se ”lentää, lentää tunturien yllä/ kuin nopea kyynel, jonka kätkin kerran”.
Mukana on onneksi kuitenkin runo, jossa puhuja ”riisuu kaupungin yltään” ja joka toimii käytännössä vastauksena mahdolliseen kritiikkiin. ”Joku sanoo lapinhullu, joku muukalainen”, siinä myönnetään, mutta kritiikki ei estä rakkautta Lappiin. Taitava toimii ikään kuin oikeutuksena luontosuhteelle: kun kortit pelataan avoimesti, erämaata voi ihannoida vilpittömästi.
Tunturin luokse, rakkaan onkin, joistakin puutteistaan huolimatta, kauniisti esitetty perustelu sille, mitä luonto ja erämaan yksinäisyys voivat ihmiselle merkitä. Kontion kahdeksas runokokoelma on oiva teos merkitsemään tänä vuonna täyttynyttä 30-vuotista taiteilijauraa.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
